Syksyn agiliitojen yhteenveto

Syksy oli vaikea, V-A-I-K-E-A. Pyry ei pysyny ollenkaan mulla hanskassa, E-I H-A-N-S-K-A-S-S-A. Se vaan rällätti menemään pitkin hallia, R-Ä-L-L-Ä-T-T-I!

Eli koko syksy tuli hakattua päätä seinään tuon koiran kanssa, ja suurin ongelma oli saada se kuuntelemaan mua ja tekemään mun kanssa. Hyvin se oppi sen, että jos eka karkaa radalta ja sitten rällää ja juoksee pitkin hallia ja sitten lopulta tulee luokse, niin siitä saa vielä palkankin, ja sitä se toteuttikin antaamuksella. Ei tietoakaan siitä, että oltais saatu kontaktiesteet kuntoon tai kepit menemään ilman ohjausta, mikään tavote ei täyttynyt, kaikki meni surkeemmin kun ennen.

Viikko, kaks sitten jouduttiin eroahistuksen kanssa laittamaan kuri uusiksi, ei sohvalle, ei sänkyyn, ei huomiota tullessa ei lähtiessä, ei aleta sen leikkikutsuja, ovista mennään ulos vaan istumisen ja kontaktin kautta jne jne. Ja viime viikolla Pyry mua sitten koetteli ihan tosissaan. Kolmesti mää sen istutin radan alkuun, kolmesti se meni ensimmäisen esteen ja kolmesti se paineli tekeen omiaan vähääkään välittämättä musta. Lopputunti me sitten juteltiinkin meijän kouluttajan ja toisen ryhmäläisen kanssa, ku ei tekemisestä tullut mitään.

Tänään se kuunteli mua, se haki kontaktia ja ootti ohjeita. Se kerkes käyä rälläämässä kun olin hias, mutta se tuli samantien takaisin. Mää pääsin kehumaan ja palkkaamaan sitä, ja se todella ansaitsi kaikki ne. Se oli niin hyvä, että mun oli helppo olla sen rinnalla hyvä vaikka paljon käskyissä taas myöhästelinkin. Vaikka kyse on vaan yhdestä kerrasta, ja vaikka just tulee joulutaukokin väliin, niin pitkästä aikaa tuli  huippufiilis, ja tuntuu, että me päästään lajissa sittenkin eteenpäin, tuntuu, että kyllä meiltä löytyy se yhteinen sävel ja luottamus toisiimme. Pyry on huiman hieno koira <3 mun täytyy vaan oppia käyttämään sitä.

Jääkö kieli pakkasella kiinni tolppaan?

Siinäpä kysymys, mikä usein lapsia askarruttaa ja arvelluttaa, ja myöntävä vastaus uskotaan vasta kun sitä on kokeillut itse.

Äskön soi puhelin, ja kepo arvuutteli, että mitä Pyry onkaan oppinut tänään?
Sen, että kieli jää metalliin kiinni pakkasella. Ainoastaan Pyry-harakkakoira päätyy moisen kokemaan <3 Ja veikkaan, että juuri mitään ei tullut siitäkään opittua..

Lenkkipäiväkirja

Eräällä keskustelupalstalla porukka keräs viikon verran koirien ulkoilutuksiaan ylös, ja siitä innostuneena sitten minäkin. Samalla tuli yritettyä vähän skarpata, kun on syksyn ankeuden ja pimeyden myötä ollut väliajoin laiskaa tuo ulkoilu.

Maanantai
-aamu molemmat 30min
-aamupäivä Pyry 30min, Alpo 20min
-iltapäivä kepo käytti töiden jälkeen n.10min/koira
-ilta kepon ja Pyryn kans 45min juoksulenkki (ihmiset juoksee, Pyry hätinnä ravaa), Alpo 10min iltapissatus
Yht Pyry 1h 55min, Alpo 1h 10min

Tiistai
-aamu molemmat 30min
-iltapäivä Alpo 40min, kepo käytti Pyryn (arvaan, että 10-15min)
-ilta Pyry 1,5h (toim. huom. matkaa vaan 4,3km, antanee pienen kuvan siitä tuskasta mitä tuon kans on kulkea), Alpo 10min iltapissatus kepon kans
Yht Pyry 2h 10min, Alpo 1h 20min

Keskiviikko
-aamu molemmat 20min
-iltapäivä Pyry 1h 10min, josta 20min koirapuistossa
-Alpo 30min
-ilta Pyry 15min ennen aksatreenejä, 10min reenien jälkeen, Alpo 10min kepon käyttämänä
Yht Pyry 1h 55min, Alpo 1h

Torstai
-aamu molemmat 30min
-iltapäivä Pyry 35min, Alpo 35min
-ilta kepo käytti Pyry 10min, Alpo 10min
Yht Pyry 1h 15min, Alpo 1h 15min

Perjantai
-aamu molemmat 20min
-iltapäivä Pyry 40min, Alpo 30min
-ilta molemmat 30min
Yht Pyry 1h 30min, Alpo 1h 20min

Lauantai
-aamu molemmat 20min
-päivä koko poppoo 35min vapaana hiekkamontuilla/metsässä
-iltapäivä Pyry 10min kepon kanssa
-ilta Pyry 10min kepon kanssa, Alpo 10min
Yht Pyry 1h 15min, Alpo 40min

Sunnuntai
-aamu Alpo 15min, Pyry 10min kepon kanssa
-päivä Pyry 10min ennen aksatreenejä, 30min reenien jälkeen, Alpo 10min matkalla porukoille kylään ja
toiset 10min pois sieltä
- ilta Pyry 1h 20min juoksulenkki + myöhemmin iltapissatus 10min kepon kans, Alpo 20min
Yht Pyry 2h 20min, Alpo 55min

Yhteenvetona täytyy tuumata, ettei ainakaan yhtään vähempää passais poikia käyttää. Tosin täytyy omaksi puolustukseksi sanoa, että jos Pyry yhtään yrittäis hillitä ittiään ja mennä kiltisti mun tahtia, ja jos molemmat ei ois ihan niin ääliöitä kun tulee koiria vastaan, niin vois lenkkeillä paljon enemmän yhdessä=molemmille enemmän aikaa ulkona. Asiaa työstetään, ehkä viijen vuojen päästä ;)

Unton kanssa jaksoi kävellä maailman ääriin <3 Ja hyvin Alpokin siinä mukana kulki.

Alpo uimassa

Käytiin tänään Oulun koirauimalassa Tanjan ja Martan kanssa. Tässä on video Alpon tyylinäytteestä, ei se ihan niin sulavaa ja helppoa ole kuin Pyryllä.

Eka haaste

Saatiin jo toinen haaste, enkä ole muistanut ensimmäiseenkään vastata, niin alotetaan ensin ekalla. Drakulan elämää-blogia kirjoittava Sefja haastoi minut vastaamaan 11:sta kysymykseen elokuussa ja nyt muutaman kuukauden jälkeen tulee vihdoin vastaukset.

1. Sanotaan, että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan. Löytyykö teistä yhteisiä piirteitä? (esim. ulkonäöstä tai luonteenpiirteistä)
Alpon kanssa tyydytään vähään, eikä oo mitään ongelmaa jököttää vaan koko päivää tekemättä mitään kummempaa. Pyryn (kuten Untonkin <3 ) kanssa tykätään molemmat läheisyydestä, ja ollaan aika huomionkipeitä omassa porukassa.

2. Jos saisit valita jonkun jutun koirasi elämästä omaasi, minkä ottaisit?
Pyryn nopeuden ja vauhdin hurman, sekä väsymättömyyden.

3. Miksi päädyit juuri kyseiseen rotuun ja miten koirasi on/ovat päätyneet juuri teille?
Ranskanbulldoggi on ollut mulle pakkomielle vuodesta 1996 asti, kun 10-vuotiaana näin kaksi sellaista ensimmäisen kerran. Joskus 15-16 -vuotiaana mulla oli työnimikin tulevalle ranskikselle, Jykke. Jykkeä ei tullut mutta iki-ihana Unto ja Alpo tulivat. On maailman helpoin rotu tavallaan, mutta terveystilanteen takia tuskin kolmatta enää tulee. Bretoni tuli bf:n takia, kun hän halus mettäkoiran ja äitinsä oli puhunut retkuista, joita äidin ystäväkin kasvattaa.

4. Montako koiraa voisit maksimissasi ottaa? Miksi?
Jos on koira niinkuin Pyry, niin kaks on aika maksimi. Nyttenkin välillä tuntuu, että Alpo jää liian vähälle huomiolle. Vaikka kyllä se kolmekin menis ehkä sitten kun kaksi olisivat jo täysin koulutettuja ja aikuisiässä.

5. Onko teillä jotain yhteisiä harrastuksia? Jos ei, niin haluaisitko?
Pyryn kanssa agiliidetään/tokoillaan ja sen ja bf:n kanssa käydään jahdissa, toivottavasti joskus vielä itsekkin osaan ampua ja kulkea paremmin metsissä. Alpon kanssa ei harrasteta mitään, mutta tokoilu olisi sen kanssa varmasti mukavaa jossain ryhmässä (toki kotona jonkun verran sitä tehdään, muttei tarpeeksi).

6. Paras piirre karvaisessa kaverissasi/kavereissasi?
Alpossa helppous, ja hetket kun se innostuu. Sillon se on vaan niin söpö :) Pyryssä yleisesti ottaen sen sisäelämä, jos se olisi ulkona ja häiriöiden alla yhtä tottelevainen ja kontaktinhakuinen, niin siinä ois aivan ylivoimanen harrastuskoira (työstetään, työstetään, ehkä kymmenen vuoden päästä :P).

7. Mitä mieltä muut ovat sinun koiraharrastuksestasi?
Hahaa, muutamat ainakin pitivät hulluna kun Pyry tuli taloon. Hullu koiranainen mikä hullu koiranainen.

8. Maailmassa tuntuu olevan ikuinen sota koira- ja kissaihmisten välillä. Pidätkö itse enemmän kissoista vai koirista? Vai kenties molemmista? Miksi?
Koirista, kissat hyppii pöydille, paskoo lavuaariin, hyökkii varpaisiin kun yrittää nukkua ja on muutenkin vastenmielisiä. Osasyy voi olla, että olen allerginen kissoille ja niitten seurasta seuraa silmien kutinaa ja nenän vuotamista, mikä ei oo kivaa.

9. Jos sinulla ei olisi mahdollisuutta pitää koiraa (esim. allergia) olisiko sinulle joku muu eläin?
Ei varmaankaan, mun sydän särkyis jos en voisi pitää koiria. Tai ehkä marsupari, eikö ne kuitenki oo vähän seurallisiakin ja söpöjä ainakin.

10. Haluaisitko muuttaa koirastasi jotain?
Molemmista haluaisin uroksille pullistelun pois. Ja Pyryn nenälle tahtosin on/off-napin, ei remmilenkillä voi vaan mennä täysillä hajujen perässä.

11. Mitä haluaisit sanoa koirallesi/koirillesi juuri nyt?
Ootte ihania ja rakkaita, aaai <3

Sen verran huono haastelija olen nyt, etten tätä eteenpäin laita, vaan jään miettimään kenelle seurravan haasteen laitan..

Extemporekasvismössö

Jääkaapin vihanneslaatikosta löytyi hieman sinne unohdettuja (ei kuitenkaan omin jaloin vastaan tulevia) kasviksia, joista syntyi extemporemössö pojille;

4 porkkanaa
2/3 kukkakaali
omena
1/2 kurkku
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
3 valkosipulin kynttä
kuivattua nokkosta

Keitin eka porkkanat ja kukkakaalit (että sauvasekotin-rukka niille pystyy jotain) ja sitten vaan kaikki sekasin muussiksi ja ääntä kohti. Hyvin maistui molemmille lihan seassa :) Eihän tuosta riitä kuin kolmelle - neljälle aterialle, mutta saavatpahan pojat vaihtelua laiskuuttani ostamille valmiskasvisseoksille.

Kaimat

Kuinkahan suuri todennäköisyys on, että jostain muusta perheestä löytyy kaksi koiraa nimeltään Pyry ja Alpo?

Ne nimittäin löytyi, kun silmiin sattui Koirat-lehden artikkeli owczarek podhalanskien Pyryn ja Alpon hyvinvoinnin perusteista. Kovin ovat erilaisia meidän poikiin verrattuna, mutta komeat on nimet sekä koirat :)

Vapaus tötteröstä

Haava on parantunut hyvin, eikä Pyryn tarvitse enää kärvistellä tötterö päässä. Hienosti se siihen onneksi tottui, ja uskalsi kulkea aivan normaalisti pitkin kämppää. Muutaman päivän tötteröilyn jälkeen kaikki tavara eksyy Pyryn suuhun, taisi tötterö tympiä tosissaan, kun ei päässyt lempipuuhaa, tavaroiden kantelua, toteuttamaan. Muutenkin energiaa alkaa olla siinä määrin, että eiköhän tässä tule otettua heti tällä viikolla härkää sarvista kiinni ja palattua agikentälle. Pidetään esteet matalana, mieli korkeana ja kuri tiukkana!

Tötteröpää

Arvaus osui oikeaan, ja Pyry sai oman tötterön (bulldoggien tötterö oli pikkasen lyhyt meijän "puikkonokalle"). Pieni bretonipoika on syvästi järkyttynyt. Juuri ja juuri uskaltaa pään laskea alas makoillessa, oviaukot ovat hirveitä, kun tötterö osuukin oven karmiin ja matka tyssää siihen, pientä retkupoikaa ahdistaa. Sohvalle hypätessä tötterö ottaa laitaan kiinni, eikä sinne pääsekkään. Parhaat piilopaikat on niin pieniä, ettei niihin kannata edes yrittää. Lisäksi on antibiootit ja tulehduskipulääkkeet (herkullisen makuset onneksi).

Lääkäri muistutteli, että puremahaavat tulehtuu järkiään aina, varsinkin noin liikkuvassa paikassa kuin ranne. Onneksi lääkkeiden pitäisi tehota 3-5 vrk:ssa, jolloin haavan vuotokin loppuu ja Pyry menettää mielenkiintonsa haavaa kohtaan. Koita kestää Pyry <3

Eläinlääkärisykli

En tiedä onko tämä niin yleistä muilla, mutta oon huomannu, että meillä eläinlääkärikäynnit tulee aina sykleissä. Saattaa mennä pitkä aika (meillä ei koskaan kamalan pitkä näköjään), ettei ellillä tarvitse käydä, mutta sitten kun käyt kerran, niin jo alkaa sattua ja tapahtua ja laukkaat siellä vähän väliä. Vuosi sitten tämä sykli jatkui tosi kauan alkaen syksyllä Alpon allergioiden ja kutinan selvittämisestä, jonka jälkeen Untoa alettiin tutkia, ja sen jälkeen kun Unton vointiin löytyi korjaamaton syy ja se päästettiin kivuttomille metsäteille, niin saivat nämä kaksi nenäpunkin ja/tai kennelyskän riesoikseen.

Sen jälkeen loppukevät, kesä ja syksy menivätkin huoletta, kummatkin käytiin vain rokottamassa sinä aikana, mutta viikko sitten alkoi uusi sykli. Maha saatiin kuntoon ja eilen palattiin agilityn pariin kolmen viikon tauon jälkeen. Pyry oli energiaa täynnä ja lopputunnista se päätyi kesken radan haastamaan riitaa 7-vuotiaan uroksen kanssa, joka kyllä sellaiseen haasteeseen vastaa. Itse olin kaukana tapahtumasta, eikä toisen koiran omistaja yksin pystynyt estämään tilannetta, joten lopputuloksena oli vastustajalta tuppo irronnutta karvaa ja Pyryllä kaksi reikää oikeassa etujalassa. Se oli tiedossa, että jos kyseistä koiraa alkaa toinen haastamaan, niin haastajalle siinä käy huonosti, ja se oli myös aivan oikein, että Pyry siitä kärsi. Vastuussa kun kuitenkin olin minä jolla koira oli irti. Tänään sitten suunnataan katsomaan damaget eläinlääkäriin. Haavat ovat siistit ja pyöreät, mutta syvät, Pyry nuolee niitä, ja ontuu tassua pahasti, joten haavat yltävät varmasti lihakseen asti. Edessä on siis luultavammin antibiootit, haavojen puhdistaminen (toki niitä ollaan puhdistettu jo nytkin) ja mahdollisesti tötterö päähän nuolemisen estämiseksi.

Muutenkin vähentynyt agilityn hauskuus kärsi taas kovan kolauksen, eikä ole varmaa milloin palaamme vai palaammeko ollenkaan agilitykentille tämän syksyn jälkeen. Pyry olisi upea agikoira oikeissa käsissä, mutta tällä hetkellä ne ei ole mun kädet. Kevääksi haetaan toko-paikkaa ja loppusyksy hoidetaan niin, että koira joutuu heti liekaan jos se yrittää lähteä radalla sooloileen. Se on nyt oppinut, että radalla ollessa voi tehdä mitä haluaa ja sitten saa vielä palkan kun palaa mun luokse, mutta nyt sille tuli loppu. Tympäsee niin maan perkeleesti!

Koko koiran tarkastus ell:llä

Pyry on tosiaan ollut Enontekiön reissun jälkeisissä jahdeissa vaisu, eikä oo tehnyt sille tyypillistä liiankin laajaa hakua, vaan ennemminkin pyörinyt jaloissa. Lisäksi se metsässä laukatessaan on pompottanut takapäätään tasatahtia niinkuin pupu, tasaisella alustalla ei niinkään. Aluksi mietimme hierojalla käyntiä, mutta koska joissain tapauksissa hieronnasta ei ole kuin haittaa, niin suuntasimme kuitenkin eläinlääkärille kokonaisvaltaiseen tarkastukseen.

Eläinlääkäri kävi Pyryn päästä varpaisiin ja hännäntöpöön asti läpi, tarkisti hampaat ja ikenien värit, katsoi nielun, silmät, tunnusteli imusolmukkeet, väänteli etujalat ja -tassut, sekä jokaisen varpaan, paineli selkärangan nivel niveleltä läpi, väänteli takajalat, tarkasti polvet ja ristisiteet, pyöritteli tassut ja varpaat, paineli maha-alueen läpi, kokeili eturauhasen peräsuolen kautta, tyhjensi anaalirauhaset ja totesi, että kaikki tuntuu olevan kunnossa. Puputyylin juoksusta johtuen päätettiin vielä kuvata selkäranka, ja koska kuvassa toinen lonkka näytti siltä, että siinä voisi olla jotain, niin kuvattiin vielä vauhdista ilman nukutusta lonkatkin. Siihen kuvaan tarvittiin kaksi pitämään koiraa ja kolmas ottamaan kuvan, ja yllättävän selvä kuva sieltä tuli. Lonkat näyttivät vallan hyviltä, eikä alkavaa nivelrikkoa tai muuta ollut nähtävissä. Röntgenlääkäri ei kuitenkaan siitä kuvasta alkanut arvailemaan, että mitkä lonkkien viralliset tulokset tulisivat olemaan, mutta hyvillä mielin uskaltaa nyt niihinkin kuviin mennä. Myös selkäranka oli oikein kaunis töpöhännästä huolimatta (ja niin se todella oli maallikonkin silmään, kun on enemmän nähnyt bulldoggien selkäkuvia). Kuvissa paljastui kyllä äärimmäisen kaasuuntunut suolisto, ja koska Pyry söi aijemmin 15kg ei niin sopivaa ruokaa (se säkki ku mentiin voittamaan mätsäreistä), ja sitten hypättiin vauhdista Acanan sport&agilityyn, jossa on tosi korkea proteiini- ja rasvapitoisuus, niin heräsi epäilys, että josko vaisuuden syynä olisivatkin vatsakivut. Niitä nyt lähdetään hoitamaan ja toivotaan, että syy olisi niinkin yksinkertainen :) Lisäksi saatiin lupa hierojalle, Pyry varmasti tykkäisi siitä pitkän kauden jälkeen. Ja sai Pyry kehujakin, sen takareidet on niin mielettömässä lihaskunnossa, että ell oli vallan myksitynyt :)

Syyslomamökkeilyt

Viikonloppu meni mökkeillessä Sievissä. Lauantaina ajettiin aina Vuolijoelle asti uusille jahtimaille kepon ja Pyryn kanssa. Matka oli osin äärimmäisen luminen, mutta onneksi perillä lunta ei ollut niin paljon, vaan maisemaa hallitsi kaunis kuura. Maan pinta oli kyllä jäässä ja kävellessä kuului sellainen rapina, että varmasti kaikki linnut kuulivat meidän tulon kauaksi. Maasto oli soista ja osin tiheää pusikkoa, ja sitä oli raskas kulkea. Ikävä tuli Näkkäläjärven karuja hiekkakankaita. Pyry oli mukana vain aamupäivän, jokin sitä hidastaa jahdissa edelleen sen Enontekiön reissun jäliltä, vaikka "vapaalla" se menee täyttä häkää. Se tuli todistettua sunnuntainakin kun lähdimme päiväkävelylle koko poppoon kanssa ja Pyry hävisi kuin pieru saharaan. Onneksi tullen perästämme noin 10 minuutin jälkeen. Lauantaina oli kaunis kuulas pakkaspäivä ja metsä oli lähes taianomainen välkehtiessään auringossa.

Matkalla oli välillä näinkin paljon lunta.

Sunnuntaina keskityttiin öllöttämiseen, syömiseen ja koko perheen kesken ulkoiluun. Yöllä nukuttiin rapiat 11 tunnin unet, mutta koska kelloja siirrettiin, oltiin jo kahdeksalta ylhäällä :) Mökin pihassa pojat intoutuivat välillä iloseen leikkiin ja juoksuun hangesta löytyneen luun kanssa. Olosuhteet muistutti tulevasta, kun etes keskipäivän valo ei tahtonut riittää kuvaamiseen koirien juostessa. Kävimme kahteen otteeseen kävelylläkin, tosin ensimmäinen kerta loppui nopeasti kun kohtasimme eräässä risteyksessä kolmen koiran porukan, joka oli menossa juuri samalle metsätielle lenkille mihin mekin aijoimme. Pyry oli parhaimmillaan, sillä kepo käski sen maahan, kun se livahti näkymättömiin nurkan taakse, ja kun menimme perässä sinne, niin Pyry oli odottamassa meitä ja se toinen koiraporukka näkyi vähän matkan päästä. Se selitti ne naisen huudot mitä kuuntelin ihmeissäni, ennen kun tiesin mitä on vastassa. Parin tunnin päästä lähdimme kokeilemaan uudestaan, ja Pyry hävisikin sitten näkyvistä vauhdilla, ja koska koiran jälkiä oli sinne kertynyt, emme etes tienneet mihin suuntaan Pyry oli päättänyt lähteä. No onneksi se tuli kuitenkin meidän jälkiä pitkin noin 10 minuutin päästä, ken tietää missä se kerkesi siinä välissä käyä. Onneksi ei sen kauemmin ollut hukassa.

Välillä pitää levätäkkin.

Illan tullen oli mun ja Alpon aika suunnata Ylivieskan juna-asemalle, mihin kepo ja Pyry meidät kyyditsivät. Junaa odotellessa sattui hiukan pelottavakin tilanne, kun eräs samojedi pääsi luikahtamaan valjaista, ja innoissaan juoksi asemalla ees ja taas, eikä ollut antamassa ollenkaan kiinni omistajalle. Tulipa se parien raiteiden yli meidänkin luokse ja silloin kepo kaappasi sen syliin ja kantoi takaisin omistajan luokse, mun oma sankari <3 On muuten kamalaa katsottavaa kun nuin vaarallisessa paikassa on koira irti ja ihmiset vaan toljottaa, eivätkä tee elettäkään napatakseen koiraa kiinni, vaikka koira tulisi luokse.  Onneksi Ylivieskan asema ei ole kovin ruuhkanen, eikä sillä hetkellä junia ollut mailla eikä halmeilla.

Junassa oli hälinää ja lemmikkivaunu oli täpösen täynnä, kuten arvata saattoi, kun vietettiin syysloman viimeistä päivää. Alun tuijottelujen ja jännityksen jälkeen Alpo rentoutui jalkoihini ja oli oikein kiltti ja reipas matkustaja vaikka hälinää riitti. Onneksi olin hakenut jo torstaina liput ja saanut meille yhden hengen paikan, neljän hengen väleihin oli myyty peräti kolmea-neljää lemmikkilippua ja niissä oli tila hyvin kortilla, semmoseen ei olisi ollut Alpon kanssa mitään asiaa.

Oulun asemalla jouvuttiin vielä värjöttelemään tovin, sillä asemalle tuli yhtä aikaa juna sekä pohjoisesta, että etelästä ja siinä ruuhkassa liikkeelle lähtiessä olisi Alpo kyllä jäänyt täysin jalkoihin. Varsinkin lastenvaunuja työntävät ja matkalaukkuja vetävät eivät tuntuneet katsovan yhtään alaspäin, että mistä olivat vekottimiaan kulettamassa. Lopulta pääsimme mekin lähtemään turvallisesti ja kipitimme reippaasti kotiin asti.

Ensilumi

Melkeen koko Suomeen on tainnut tulla syksyn ensilumi, mutta saahan sitä silti hehkuttaa!

Sairastupa

Meijän huusholli on muuttunut sairastuvaksi, kun Pyryn tassut eivät parantuneetkaan ihan toivottuun tahtiin ja Alpon kulkusten nahka ärtyi ihan omistajan tyhmyyttä. Pyrylle hain sitten Biotiini-kuurin apteekista, senhän pitäisi edistää niin turkin, kuin ihonkin hyvinvointia. Lisäksi hommasin Tummelia, tuota lehmien utarerasvanakin tunnettua voidetta, jota oon ennenkin käyttänyt bulldoggien tassuihin varsinkin talviaikaan, kun tassut ovat meinanneet kuivua ja halkeilla. Kuvassa näkyy Pyryn tassujen tilanne nyt (tahtoo kaikki olevan hiertyneet auki), hyvin on alkanut uusi nahka kasvaa, mutta sen näkee viikonloppuna kestääkö se vieläkään mettäilyä, siihen asti yritetään olla kuluttamatta nuita enempää kun on ihan pakko. Huominen agilitykin siis jätetään väliin :(

Alpon kanssa olin tooosi ajattelematon. Oltiin eilen makkaranpaistossa pari tuntia, ja Alpon vatsan ollessa tosi kovalla kävi se useamman kerran ähertämässä kikkareita metsään. Samalla taisi anaalirauhaset tyhjentyä, ja nesteet valuivat sitten pitkin Alpon takamusta aina kulkusiin asti. En huomannut kotona pestä niitä kunnolla antiseptisellä shampoolla, ja niinhän ne olivat sitten osin ärtyneet ja ärhäkän punaiset aamulla. Niinpä apteekin ostoslistaan lisättiin vielä Vetramil, joka on hunajapohjainen haavavoide eläimille. Sillä saatiin aikanaan Unton suolistohässäkän päälle sen pallit kuntoon, joten eiköhän tuo Alpollekkin auta. Nyt poikia siis voidellaan ja hoidellaan, ja toivotaan, että pojat ovat pikaseen taas täydessä iskussa :)

Vihdoin aurinkoinen syyspäivä!

Nyt on ollut harvinaisen ankea ja märkä syksy, mutta tänään taivas on kirkas ja aurinko paistanut täysillä. Pyry lähti isäntineen jahtiin, ja koska mua ei pyydetty sinne mukaan, niin valjastin Alpon narun nokkaan ja käytiin kolmen tunnin kävely pitkin kaupungin puistoja. Liikkeellä oli muitakin, ja tosi moni oli varustautunut samoin kuin minä, kamera kaulalla. Kuten usein, myös nyt kävely johti Kahvila Tuomenkukan munkeille ja kahveille. Se on toinen paikka kahdesta Oulussa, mihin koirakin on tervetullut, ja siellä ovat maailman parhaimmat munkit (Auranmajan munkkien kanssa). Sattuipa sinne tulemaan toinenkin koira, kääpiövillis, joka oli tietenkin meidän tuurilla uros, ja he istuivat vielä meidän viereiseen pöytäänkin. Alpohan ei voi sietää muita uroksia, mutta onneksi sen saa helposti pidettyä aloillaan, ja ennen kaikkia se ei ala räkyttään tai murraan, vaikka joku tympäsiskin, joten muille kahvilan asiakkaille siitä ei haitaksi ole, iloksi enemmänkin, onhan se sen verran hassun näkönen kaveri varsinkin lasten mielestä :)

Oli niin kiire päästä munkin kimppuun, että kuvaaminen tuli mieleen vasta munkin loputtua

Reipas kahvilakoira

Riekkojahti kuvin

12.10. Näkkäläjärvi, Enontekiö

Sen verta täytyy todeta, että kuten kuvissa näkyy, riekkoja ei juuri näkynyt. Taisi olla kymmenkunta riekkoa kolmessa eri erässä ja aina myötätuuleen mentäessä (siellä oli hyytävän kova pohjoistuuli mikä varmaan osaltaan vaikutti siihen, että riekot pysyivät piilossa). Yksi saatiin, mutta Pyry oli kaukana poissa siitä tilanteesta. Upean seisonnan metsolle se teki, mutta lupa ei riittänyt metsoa ampumaan.

Junkkari 2012, osa 2/2

Koepäivän valkeni kovin pilvisenä ja raskaana, ja koko päiväksi oli luvattu vettä, mikä tiesi, ettei lintuja löydy yhtä hyvin kun edellisenä päivänä, joka oli aurinkoisen puolipilvinen. Ryhmien tuomarit ja oppaat kokosivat oman ryhmänsä kasaan ja niin porukka hajaantui pitkin Lapuaa ja ympäryskuntia. Meidän koepaikkana toimi Kauhavan pellot, ja meidän lisäksi ryhmään kuului kaksi muuta bretoniurosta ja kolme saksanseisojaa (2u+n). Tarkoitus oli tehdä korkeintaan noin 15min eriä, riistatilanteen sattuessa vuoro vaihtui heti sen jälkeen.

(C) ReK. Kokeeseen osallistujat ja keskellä opas Tapio ja tuomari Eija 

Pyryn aika oli vasta toiseksi viimeisenä, joten kerkesimme tutkailla neljän koiran työskentelyä sitä ennen. Tilanne alkoi näyttää pahalta, sillä yhtä lehtokurppaa ja koiran huomaamatonta rusakkoa lukuunottamatta ei Kauhavan pellot tarjonnut mitään meitä aijemmin oleville koirille (edellisenä iltana saunalla olin kuullut, että lintuja oli ollut suorastaan liikaa, ja erät vain minuutin - puolentoista mittaiset :O) Tilanne alkoi yhtä hiljaisesti meilläkin, kunnes Pyry ylitti ojan, joista ihmiset eivät päässeetkään niin vain yli. Niinpä Pyry katosi näkyvistä ja pian yksi fasaani lehahti sieltä suunnalta lentoon. Onneksemme tuomari ei nähnyt lintua ja vaikka ohjaaja (onneksi kepo ohjasi, vaikka alunperin se oli ollut mun rasti) kiroili tuntuvasti oli tuomari reilu ja tuumasi, että mitä hän ei nähnyt, ei myöskään tapahtunut, eikä sitä lintua niin ollen merkitty Pyrylle karkoitukseksi. Seuraava koira saikin sitten sen ojan tuolta puolen riistatyön tehtyä, liekkö samalle fasaanille jonka Pyry alunperin löysi.

Toinen erä alkoi hieman toiveikkaammissa tunnelmissa, kun heti ensimmäiselle koiralle tuli riistatilanne. Harmillisesti se vaan johti karkoitukseen ja pitkän matkaa perässä ajamiseen useista käskyistä huolimatta. Toiselle koiralle kävi taas niin ikävä mäihä, että isäntä itse taisi törmätä lintuun, eikä siinä ruvettu jossittelemaan, vaan katsottiin sekin riistatilanteeksi. Kolmas koira upeasta hausta huolimatta ei saanut kuin yhden tyhjän seisonnan. Neljännen koiran aikana jälkijoukko säikäytti yhden fasaanin ja näimme minne se meni. Neljäs koira kävi hyvin lähellä sitä lintua, mutta erä lopetettiin, ennen ku koira pääsi linnulle asti. Niinpä meidän vuoro tuli ja tuomarin kuultua tietolinnusta antoi hän vastuun ohjaajalle, että lähdetäänkö rohkeasti tietolinnulle kokeilemaan vai katsomaan uusia paikkoja. Vähäisestä linnunmäärästä johtuen tartuttiin rohkeasti tietolintuhaasteeseen, ja niin Pyryn kanssa suunnattiin suoraan kohti linnun laskeutumispaikkaa. Pyry saikin nopeaa vainun ja yritti paikallistaa lintua paremmin. Kepo jäi odottamaan varmempaa seisontaa, kun Pyry otti pari askelta ja fasaani lähti karkuun. Siitä tuli sitten karkotusmerkintä Pyrylle. Tuomari kyllä totesi, että täydestä seisonnasta olisi mennyt, kun ohjaaja vain olisi hoksannut sen ilmoittaa. Tuskin tehdään samaa virhettä uudestaan :)

Kolmas kerta todensanoi tälläkin kertaa, ja Pyry pääsi rypsi- hamppupeltojen laidalle. Pyry sai seisonnan aika nopeasti, ja seisonta ilmoitettiin heti. Useamman avanssikäskyn jälkeenkään Pyry ei syöksynyt keskelle rypsipeltoa, mutta alkoi yhtäkkiä ravaamaan jännittynyttä ravia selvän ilmavainun perässä ensin rypsipellon laitaa ja jatkaen siitä hamppupellon laidalle. Liekkö fasaani juoksi edellä? Ainakin kepo ja tuomari juoksivat perässä, sillä selvä riistatilanne oli menossa.

(C) ReK. Pyry edellä ja ohjaaja ja tuomari perässä

Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen kuitenkin Pyry hukkasi ilmavainun ja lähti laukalle nenä maassa. Käytyään laukalla läpi pellon kulman, tuli Pyry vanhoja jälkiä pitkin kohti peltojen yhtymiskohtaa. Peltojen kulmassa se alkoi seisoa jälleen ja jännitys nousi äärimmilleen. Ihmiset olivat jääneet hieman kauemmaksi ja joutuivat juoksemaan tilanteeseen. Avanssikäsky tuli heti Pyryn luokse päästyä ja koira sukelsi hamppupeltoon. Samantien sieltä nousi ensin yksi ja heti perään toinen fasaani ja oppaamme Tapio ampui ilmaan. Kepo antoi samalla maahan-käskyn, ja toisti sen varmuuden vuoksi. Luvan saatuaan hän lähti hakemaan Pyryä pellosta ja katsojaa meinasi jännittää, että onko se Pyry siellä missä pitäisi, mitään kun ei näkynyt. Niin vain kepo sukelsi pellosta Pyryn kanssa, se oli löytynyt juuri sieltä mistä pitikin ja hieno riistatyö oli suoritettu. Siihen loppui meidän peltopäivämme ja lähdettiin takaisin kohti Wanhaa Karhumäkeä odottamaan tuloksia. Koirakoista kolme jäivät vielä pellolle, sillä heille ei oltu saatu kunnon riistatilannetta vielä aikaiseksi.

Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen kello tuli viisi ja oli aika kuulla tulokset. Näin sanotaan Pyryn koepöytäkirjassa:
 Haku: Pyryn haku on riittävää nuo-luokan hakua. Sitä rasittaa yksi karkotus. RT: Pitkän jäljityksen jälkeen hukkaa linnun, palaa jäljelle, saa uudestaan kiinteän seisonnan josta tehdään vaiheittaisen avanssin jälkeen hyvä riistatyö hampussa lymyäville linnuille. Koira on käskystä linnun siivittyessä ja ammuttaessa paikoillaan. Nouto suoritetaan kylmällä linnulla, mutta Pyry puree lintua niin, että suoritusta ei hyväksytä.
Pisteytys
Haku 3x8
Riistatyö 3x7
Nouto 0
Vesityö 3x3
Yht 54 pistettä ja NUO3-palkinto!

Tulevana viikonloppuna suuntana onkin sitten Enontekiö. Vaikka siellä sattuukin olemaan Bretonien mestaruuskisat yhtä aikaa, niin meillä on kuitenkin tarkoitus nauttia vain pelkästä metsästyksestä Lapin erämaissa ilman kokeiden tuomaa jännitystä :)