Pyry tervehtyy

Kotihoito alkoi onneksi tepsiä, ja Pyry voi jo paljon paremmin kuin vielä lauantaina. Enää tarvitsee hivutella ruokailu normaaliin pikkuhiljaa ja sen jälkeen ollaan toivottavasti sanottu lopulliset heipat tuolle ripulille. Huh, kyllä sitä kerkeskin käydä jo mahdolliset suolitukokset sun muut läpi ja lähes tulkoon eli uudestaan Unton suolituppeuman, silloin tosin aikaa meni useita viikkoja, kun nyt meni pari päivää. Paljon parempi näin, viuh! :)

Pyry sairastaa

Jokin sai Pyryn vattan ihan kuralle torstai-iltana, eikä maha ole vieläkään parantunut. Kaikki alkoi torstain ja perjantain välisenä yönä meidän herätessä alakerrasta kuuluvaan kolinaan. Murtovarasepäilyiden saattelemana mies suorastaan syöksyi rappuja alas, mutta sieltä löytyikin Pyry, joka oli jäänyt ansaan kuistille lukitun ulko-oven ja vieterillä sulkeutuvan välioven väliin. Samalla eteisestä löytyi ripulikakat, joten tiedossa oli öistä lattian ja matonpesua. Samana yönä herättiin uudestaan vastaavaan kolinaan ja nyt se aiheutti pikaisen spurtin sängystä pihalle. Taas nousi oman pihan arvostaminen uudelle asteikolle.

Perjantaiaamuna Pyry kakkasi silkkaa vettä, joten aloitin Inupektien annon ja ruokaa annoin vain noin 1/4-osan normaalista. Syötin Pyryä usean kerran pienillä määrillä, mutta tilanne oli aina yhtä "kurainen", joten illalla päädyin riisipuuron keittoon. Energianappula tuskin on hyvästä korkean rasva- ja protskuprosentin takia kipeälle vatsalle. Yöllä laitoin kellon soimaan kahdeksi, kävimme pihalla, mutta mitään ei tullut. Noin puoli viiden aikaan alkoi alakerrasta kuulua tuttu kolina ja silloin minua vietiin.

Tänä aamuna tilanne oli edelleen huono. Tosin energiaa perseilyyn kyllä riitti aamupissatuksella. Nyt Pyry on saanut kaksi kertaa pari ruokalusikallista riisiä höystettynä ihan muutamalla nappulalla ja inupektiä tietenkin. Toistaiseksi Pyryllä ei ole aamun jälkeen ollut hätä vaikka olemme pihalla käyneet, ja toivoisin, että vihdoin alkaisi ärtynyt suolisto parantumaan ja saataisiin koira terveeksi. Toistaiseksi kun koiralla on hyvä ruokahalu ja se juo, eikä kakan mukana näy verta, niin pyrimme pysymään rauhallisina ja kokeilemaan selviämistä kotikonstein. Toki jos tilanne tästä huononee, niin ell kutsuu.

Pieni potilas <3

Samalla sairastaessa Pyry missaa viimeisen teerestys- ja metostusviikonlopun tältä syksyltä. Onneksi meillä oli suunnitelmissa lähteä vielä kerran ylälappiin riekkojahtiin, siellä kun kausi jatkuu ensi vuoden puolelle asti. Ja onko niin, että fasaanienkin kausi vielä jatkuu, tosin Pyryn metästysmailla ne tuntuvat olevan kuin joku myyttinen taruolento. Aina niihin muut törmäävät ja niitä näkevät, me Pyryn kanssa emme koskaan.

Tehotokoa

Jos joskus on tuntunu, ettei reeneissä keretä tehä juuri mitään ja aika menee jutellessa ja paria liikettä hinkatessa, niin tänä syksynä on ollut eri meininki. Tämän päivän reeneistä on nyt noin 1,5 h aikaa, enkä taida enää muistaa mitä kaikkea tehtiin, saati, mitä palautetta sain mihinkin. Mutta kokeillaan ;)

Luoksepäästävyys:
Annoin Pyrylle namia niin, että se sitten vähän säikähti, kun siinä vieressä olikin jo ihminen. Kovasti haluaisin mielummin palkata vasta liikkeen jälkeen, mutta Pyryllä on kyllä kova paikka sillon hillitä ittensä.

Paikalla olo istuen 30 s:
WAAT!!?? Ei olla koskaan ennen tehty sitä, ei mulloo etes käyny mielessä :D No mutta, Pyry pysyy nätisti paikallaan esim luoksarissa, niin toki se tuonki handlas, kun kävi palkkaileen pari kertaa.

Paikalla olo maaten 1 min:
Se sujuu, varsinki näin lyhyellä ajalla Pyry tapitti koko minuutin mua silmiin. Mutta kannattaako mun kattoo sitä? Mää en tiiä. Niin ja palkkaus jatkossa ihan maanrajaan, ettei tulis ennakointia. Onneksi ei ainakaan toistaseksi oo tullu.

Ketjutus:
Jee, ketjutettiin ekan kerran hallilla kaks liikettä palkaten lopuksi repulla rasiasta. Valittin liikkeiksi jäävistä maahan menon ja luoksetulon ja nehän suju oikeen mallikkaasti :) Vaikka oli Pyry aika ihmeissään, ku ei sitä palkkaa tullu jäävän jälkeen, rapsutus rintaan vaan. Rasiassa oli onneksi sitten spesiaali makkarapalkka oottamassa. Palkalle menoon suositeltiin yhdistään joku sana (purkki), kait että koira saa tietää, että on se palkka tulossa.

Seuraamisen nopeuden vaihdot:
Mentiin hallin päätyyn, missä ei oltu vielä sille kertaa käyty ja nuuskutteluksihan se meni. Imutin sitä sitte palkaten aina kontaktista ja sillon kontakti pysykin koko matkan, kun joskus Pyryllä oli vielä tapana tiputtaa kontakti joka palkan jälkeen ja sitte ottaa se uudestaan.

Pyöriminen:
Kun toinen koirakko (meitä ei tosiaan ollut kuin kaksi paikalla) teki seuruuta, me opeteltiin pyörimään. Pyry esitti hienoo peruuttamista, jotain se siis on lähiaikoina oppinu :D Kyllä se välillä pyörikin, muttei se kyllä yhtään tajunnu mitä siltä ootettiin.

Hyppy:
Namialusta hypyn taa ja seiskäsky, mutta  vielä(-kään) en uskaltanu lähtä kokeileen Pyryn vierelle menoa. Sitä suositeltiinki reenaamaan ihan erikseen.

Kosketusalusta:
Kosketusalustaa reenailtiin ruutua varten. Sen Pyry osaa hyvin ja jää tosi nätisti paikalleen seisomaan.

Merkki:
Lähettiin koklaan merkkiäkin sitte ekaa kertaa. Ihan namilla imuutin Pyryn sen merkin taakse seisomaan, kyllä musta vähän tuntu, että Pyry jotenki osas sen merkin liikkeeseen yhistää.

Vauhtiluoksari:
Juoksin pois Pyryn luota ja kun se käskystä ampas perään, niin palkkasin heittämällä lelun. Poika tuli hurjaa kyytiä ja siihen ilotteluun sitten olikin hyvä lopettaa reenit :)

Sitähän unohtaa olevansa tokokentällä jos tämmöstä tuijottaa koko paikalla makuun ajan <3

Paluu Näkkälään

Vaikka vuosi sitten koira rikkoi tassunsa ja saaliskin jäi heikoksi, lähdimme viime torstaina taas riekkojahtiin Näkkälään, Enontekiölle. Tällä kertaa mun, miehen ja Pyryn lisäksi mukaan tarttui vielä kaveripariskunta. Siinä sitä olisi Pyrylle työnsarkaa löytää kolmelle metsästäjälle linnut.

Jahdissa viihdyttiin perjantai, lauantai ja sunnuntaiaamupäivä. Perjantaiaamu valkeni sumussa, mutta päivä kirkastui upeaksi ja jo pelkkien maisemien ihastelu olisi riittänyt päivän kävelyn arvoiseksi. Lisäksi pojat onnistuivat ampumaan omat perjantain kiintiönsä täyteen ja niin illalla oli luvassa riekkokastiketta ja perunoita. Pyry löysi linnut jälleen hyvin ja ikävä kyllä teki jälleen aikamoisia peräänmenoja. Sen täytyy johtua siitä, että riekot päästävät sen niin lähelle, Pyry varmaan jo melkein maistaa riekon pyrstösulat suussaan kun niitä seisoo.

Lauantai oli aivan yhtä upea päivä kun perjantaikin, ja taktiikkakin kehittyi niin, että mies kävi aina lassoamassa seisovan Pyryn ja minä ja kaveri oltiin sitten koiran vasemmalla ja oikealla puolella valmiina tiputuksiin. No minä jäin kuitenkin sen parhaimman tilanteen ulkopuolelle, missä pojat ampuivat taas kiintiönsä siltä päivältä täyteen, ja vaikka olen iloinen Pyryn onnistumisista, niin harmittaa edelleen niin paljon, että mut pyydettiin jäämään ootteleen, kun pojat kävi kattoon tilanteen. Riekkoja kyllä riitti mukavasti, siellä ne oli vaivaiskoivujen katveissa aurinkoisilla rinteillä ja jopa vaarojen huipuilla, vaikka tuuli oli kuten viime vuonnakin, kova ja suoraan pohjoisesta Jäämereltä. Väliajoin linnut nousivat ilmaan ennen kuin Pyry oli keretty lassota, ja edelleen se syöksyi ikävä kyllä niiden perään.

Sunnuntai oli kelin puolesta huomattavasti ankeampi, kuin edelliset päivät. Tuuli oli koventunut ja tiputtanut kaiken kuuran puista yön aikana ja taivas oli harmaa ja ikävä. Toisin sanoen aivan hyvä kotiinlähtöpäivä. Tuuli teki koiralle tepposia ja välillä se taisi törmätä riekkoihin ja kerran se seisoi niin, että linnut olivatkin sen takana. Siinä kävi väkisin niin, että mies nosti ne ilmaan lähestyessään Pyryä. Yksi riekko siltä päivältä kuitenkin saatiin. Itsellä ei enää ollut etes lupaa, pelkästään pojat oli liikkeellä haulikkojen kanssa. Sunnuntai oli kuitenkin päivä, jona Pyry pääsi tosissaan yllättämään meidät ja positiivisesti. Ei riekkotilanteissa, mutta törmättiin isoon porotokkaan, jonka Pyry huomasi ensimmäisenä, lähti ajamaan niitä, mutta pysähtyikin vihellykseen ja tuli vielä luokse käskyn saatuaan! Toisessa tilanteessa nähtiin kaksi bretonia ja kaksi metsästäjää, ja niiden retkujen haukkuessa ja vetäessä Pyryä kohti Pyry istui ihan hiljaa siinä mihin se oli käskyn saanut :O Saattoi olla, että Pyryä vähän kauhistuttuikin niitten möykkä ja into, mutta voitte vaan kuvitella, kuinka ylpeä tyttö oli narun toisessa päässä sillä hetkellä :D

Sunnuntaina oli myös kotiin lähdön aika. Koira olikin ihan sippi ja oikeastaan perjantain jahtipäivän jälkeen se vain nukkui kaiken mökillä oloajan, nukkui koko automatkan ja vihdoin kotona koko yön ja aika pitkälle vielä maanantainkin. Kilometrejä koiralle tuli toista sataa, perjantaina ja lauantaina yhteensä sen sata kilsaa ja parikymmentä varmaan sunnuntaina päälle. Jos reissut olisi yhtään pidempiä, niin vaatisi se jo toisen koiran mukaan, että saisivat huilipäiviä välillä. Vaikka kyllä se energia taitaa aina jostain löytyä kun pääsee tositoimiin. Vaikka reissu oli upea, niin vähän jäi omalta kohalta kaiveleen, etten vieläkään saanut tiputuksia. Ei se auta kuin suunnistaa ampumaradoille reenaamaan ennen seuraavia jahteja. Kaveripariskunnan tyttöä emme myöskään saatu koukutettua tähän lajiin sen verran oli kylmää ja ankeaa hänellä, mutta ompahan kokemusta rikkaampana taas.

11 kysymystä -haaste

Vipperän hyeenan Jenni haastoi meidät 11 kysymyksen haasteeseen seuraavilla säännöillä:

- vastaa haastajan 11 kysymykseen
- keksi 11 uutta kysymystä
- haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
- kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Mää skippaan tällä(-kin?) kertaa uudet haastamiset, kun sormet syyhyttää jo päästä kertomaan meidän Enontekiön reissusta, mutta vastaan nyt kuitenkin ekkana meille suunnattuihin kysymyksiin.


1. Miten päädyit juuri tähän rotuun?

Ranskikseen, koska 10-vuotiaana niihin ihastuin täysin ja vielä isonakin semmosen halusin. Ja eikö "mää haluan!" oo ihan riittävä syy ;)

Bretoniin, koska mies halus näppärän kokosen seisojan ja sitähän retkut juuri on.

2. Mikä koirallisessa arjessa on vaatinut eniten totuttelua sinulta? Oliko aamulenkit alkuun ihan mahdottomia? Tai ällöttikö alkuun kerätä koiran jätökset?

Siis sehän olisi siivous, jos vieläkään siivoisin useemmin (tarvetta olisi!) kuin koirattomana. Nyt täytyy olla onnellinen, ettei kummastakaan lähde tuon enempää karvaa, ja ettei ne ihan kamalana kanna roskaa ja hiekkaa mukanaan. Kaikki muu on tullu suht iisisti, ainakin kun näin jälkikäteen muistelee.


3. Onko sinussa ja koirassasi paljon samaa? Molemmat yhtä herkkiä tai rämäpäitä?

Ei, ei oikeestaan yhtään. Unton kanssa me oltiin rauhallisia sieluja, jotka arvosti toisen läheisyyttä ja nautti pitkistä päämäärättömistä kävelyistä ilman kiirettä mihinkään. Mutta isäntä on ollut kuulemma niin villi ja pitelemätön kakara, että se on kuulemma täysin ansainnut koirakseen Pyry Harakan :D


4. Mieleenpainuvin kommentti joltain kouluttajalta? Miksi juurikin se jäi mieleen?

"Sehän on bordercollieita nopeempi! :O" Sen jälkeen tajusin, että mun on tosiaan astetta haastavampi pysyä Pyryn perässä, enkä oo vaan niin itse kuvitellut.


5. Mitä paheita koirallasi on?

Herkkutikkuaddiktio? Sen oon kyllä ihan ite opettanut, mutta Alpohan ei inahakkaan syönnin jälkeen keittiön ovelta ennen kun käyn antamassa rouhetikun jälkkäriksi ruuan jälkeen. Ja Pyryllä jänisajot, se on kyllä paheista pahin!


6. Jos saisit Elsan viikoksi lainaan, millaiseski viikoksi sen kuvittelisit? Millaista puuhaa keksisit Elsan kanssa? Mitä harrastuksia voisit kokeilla Elsan kanssa? Lähtisitkö kokeilemaan metsästystä Elsan kanssa?

Koirarallia ainakin olisi ympäri huushollia ja pihaa :D Metsästys se eniten kiinnostaisi ehdottomasti, sekä Elsan kanssa kaksin, että Pyryn ja Elsan kanssa parityöskentelynä. Eihän hienompaa olisi kuin jossain tunturilapissa kaksi yhteen pelaavaa retkua riekkojahdissa, oih <3


7. Onko käynyt koskaan niin, että on ollut hirveät ennakkoluulot jotain koiraharrastusta kohtaan, mutta kun olet ko lajia kokeillut niin oletkin ihan myyty?

Näyttelyt! Untoa ottaessa olin täysin evvk, mutta Alpo taas tulikin mulle kovasti näyttelyjä silmällä pitäen. Nyt se into on kovin laantunut, mutta voin vaan kuvitella, että jos joskus saisin näyttelyissä menestyvän koiran, niin ihan varmasti into kasvaisi taas toiseen potenssiin :D

8. Mikä koiraharrastuksessa on parasta? Koiran kouluttaminen, kanssatreenaajat tms?

Ne hetket kun tulee upeita ja ehkä odottamattomiakin onnistumisia. Se, että toinen on siinä aina valmiina toimintaan kun vain haluaa. Metsästyksessä ulkona olo, Lapin upeat reissut ja pelkästään koiran työskentelyn seuraaminen, miten se hakeekaan ja löytää ne linnut maastosta aivan joillain sisäänrakennetuilla opeilla, jota ei melkeen voi käsittääkkään.

9. Pahin moka mitä olet koirasi kouluttamisessa tehnyt? Mitä siitä seurasi?

Varmaan Alpon hihnaopetuksen laiminlyönti, kun se oli nuori. Nyt saan tapella remmikäytöksen kanssa niin paljon Pyryn kanssa, että toivoisi vaan toisen osaavaan käyttäytyä, muttei jaksa enää alkaa vääntämään Alponkin kanssa ja se välillä ärsyttää sitten, kun on koko ajan pieni veto päällä ja murrataan vastaantuleville koirakoille.


10. Milloin koirasi saa sinut nauramaan? Entä onko se hyvä lohduttaja?

Ainakin kun nuo kaksi keskenään leikkii, nousee hymy väkisin huulille :) Ja kun ne laittavat parastaan saadakseen huomiota tai herkkuja. Tämä kaksikko ei oikeen ymmärrä lohduttamisen päälle, mutta Pyryssä on potentiaalia osata vielä joskus lohduttaa läsnäolollaan. Untohan oli mestarilohduttaja, joten isot on saappaat täytettävänä.

11. Onko koirallasi erityisen hyviä koirakavereita?

Toisensa. Vaikkei se aina onnea ja auvoa ole. Alpolla on lisäksi ranskistyttöjä kaverina, Pyryltä puuttuu sellainen rämäpääystävä joka jaksaisi juosta loputtomiin Pyryn kanssa.

Heureka!

Tajusin eilen yhen niin siistin ja mahtavan jutun, että pitää kertoa se jo ennen ku etes oon päässyt toteuttamaan sitä. Oon kaipaillut agilityn keppejä omaan pihaan, mielellään irrallisia, että voin alkaa opettaa Pyryä 2 x 2 -tyyliin. Ja illalla ihan muista maailmoista lamppu sytty päässä: AURAUSKEPIT! Ja niitä myyäänkin sopivasti kuuen kappaleen paketeissa, eikä maksa ku seittemän - kaheksan euroo :) Epäilen, että kaikki muut on tämän tajunnu jo aikaa sitte, mutta itellä kesti sitte maaliskuusta eilisiltaan.

Siinä lyhyt malli siitä mitä se 2 x 2 -metodi tarkottaa :)

Piha

Ensimmäinen pihallinen lumeton (loskaton) aika alkaa olla loppusuoralla. Omassa pihassa on voinut..

...ihastella pieniä luonnonlapsia.

... nauttia kukkaloistosta.

... tiputella vettä suupielistä ilman että ketään haittaa.

... odottaa kyläilijöitä.

... kuivattaa pyykkejä.

... kasvattaa omaa satoa.

... nauttia syksyn värikirjosta.

Toki lisäksi pihassa on leikitty, reenattu, syöty luita, kaivettu (täysin luvatta) kuoppaa, otettu päivänokosia, pelattu mölkkyä ja leikattu nurmikkoa.  Me <3 oma piha.