Kuka varasti ryijyn?

Pyry juhannuksena 2013 ja nyt

Eikö kastraatio vaikuta normaalisti juuri päin vastoin?

Outoja oireita

Meillä on Pyryllä vaihteeksi jotain mystisiä vaivoja, joista ei oikeen taho saaha minkäänlaista otetta. Kaikki alkoi torstaina, kun Pyry oksensi aamusta tyhjää mahaansa, eikä alkanut syömään ollenkaan. Maha on ollut sen jälkeen vähän sekaisin, muttei mitään verrattuna syksyn ripuliin, jolloin pihalle piti päästä useasti öidenkin aikana. Nyt lenkillä on tullut vähän löysää jos on tullut mitään. Perjantain ja lauantain Pyry vaikutti aivan normaalilta. Sunnuntaina agitreenien lämmittelyssä Pyry kakkas kolme kertaa ja viimenen kerta oli ihan velliä. No reenit jätettiin väliin ja ajeltiin kotia. Maanantaiaamuna ruoka ei taaskaan maistunut, lenkillä jätökset oli löysähköä. Illalla Pyryltä turpoaa puoli naamaa ikään kuin jonkin allergisen reaktion vaikutuksesta. Kyytabletit oli vanhenhtunut ja koiralla kulki henki oikein hyvin ja antoi päänsä olla suht rauhassa, niin päätettiin kattoa aamuun. Tänään turvotus oli laskenut, ruokakin maistui vaikkei ihan normaaliin tapaan, mutta kuppi kuitenkin tyhjeni. Iltaruuat on huvennu joka kerta normaalivauhdilla. Alpolla ei oo ollut tänä aikana mitään. Mystistä, mitä ihmettä tämä on?

Tokoviikonloppu (ja vähän agilitykin)

Minä rohkiasti ilmotin Pyryn ekaa kertaa koskaan möllitokoon ajatellen, että v*tuiks se menee kuitenkin, mutta joskushan se on kokkeiltava. Kun odotukset oli näin korkialla ja pakkasten takia tokotuntikin oli peruttu jäi meidän viime metrien reenaamiset nollaan.

Lauantai-iltapäivä saapui kuitenkin ja ajeltiin hallille, missä ei oltu käyty 1,5 vuoteen. Ensin oli ALO-ryhmä ja sitten mölliryhmä mihin olin Pyryn ilmottanut. Mölliluokassa liikkeinä olivat luoksepäästävyys, 1 min paikallaolo, seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Palkata sai niin paljon kuin halusi. Koska menin tarkoituksella niin hyvissä ajoin paikalle, käytiin sitten siellä suunnalla reipas puolituntinen käveleen ja ihasteleen mun lapsuuden maisemia. Noin 20 min ooteltiin hallin odotustilassa ja se oli tuskanen 20 min. Pyry huusi ja repi joka suuntaan, käskyistä huolimatta se ei ollu hetkiäkään paikoillaan. Jos se vähän rauhottuikin, ovesta tuli uusi koira sisään ja show alkoi alusta.

Lopulta mölliluokka alkoi ja päästiin kehään. Kehään meno ei ollut mitenkään hallittu, mutta kyllä tuomari pääsi kuitenkin kopeloimaan aivan hyvin. Sitten tuli Pyrylle ehkä pahin hetki, kun olisi pitänyt vain istua mun rinnalla ja odottaa, että tuomari tulee testaamaan luoksepäästävyyden. Kerran Pyry yritti syöksähtää siitä muualle, mutta onneksi siinä on hihna vielä paikoillaan. Luoksepäästävyys meni hyvin, Pyry tosin kääntyi suoraan mua kohti odottaen, että eikös tästä kuuluis jotain saada. No palkkasin sen kyllä kun tuomari lähti pois. Paikalla makuussa Pyry oli aivan poikittain, mutta muuten kiltisti, kunnes vierestä nousi leonbergi seisomaan. Muakin vähän jännitti, kun kyseessä on tosi iso koira. Leon ohjaajaa onneksi pyydettiin heti palaamaan koiran tykö ja se tuli leon ja Pyryn väliin. Leo pääsi livahtamaan toisella puolella olevien koirien luokse ja siinä vaiheessa Pyrykin nosti kyynärpäät maasta. Koska tuomarina oli henkilö joka on myös kouluttanut meitä, se osas lukea tilannetta Pyryn hyväksi ja pyysi mua käskemään Pyryn maahan, palkata ja jäädä Pyryn viereen. Samalla sitten minuutin aikakin loppui ja siinä kävi niin, että saatiin 10 pistettä ja oltiin nelikon ainoat jotka eivät jääneet uusintaan. Leo oli kerennyt häiritä niin pahoin kahta muuta koiraa, että he saivat uusia paikallaolon.

Yksilösuorituksissa lähdettiin liikkeelle seuraamisesta ja sehän oli hirviää maan haistelua ja musta erkaantumista. Yhden oven takaa kuului koiran ininää ja siihenki Pyry reagoi voimakkaasti. Päätin kuitenkin olla palkkaamatta muuten kuin suullisesti ja lopussa sain nättiä seuraamista jo, kun tultiin samaa linjaa mitä oltiin mentykkin. Pisteet liikkeestä jäivät 7,5:een. Liikkeestä maahanmenossa Pyry seurasi nätisti rinnalla ja juuri kuin alkoi laskea päätä nuuskiakseen maata, pääsin jo sanomaan käskyn ja tuomarin silmään se oli näyttänyt suorastaan sukeltavan makuuasentoon :D Koko liike meni nappiin ja täysi kymppi tuli. Luoksetulo oli näyttävä ja nopea ja siitä saatiin kanssa 10. Näiden kahden liikkeen aikana en palkannut kuin välissä kokeenomaisesti suullisesti ja sitten mentiinkin rasialle syömään pari nakkia.

Pisterivi oli siis liikkeistä kympit seuraamista lukuunottamatta ja kokonaisvaikutus jäi ysiin sen seuraamisen takia. Loppupisteet kertointen jälkeen oli 111,5/120. Ja me voitettiin! Saatiin valita palkinto ja Pyry tiesi heti minkä tahtoi.

Lisäksi minä sain itelle kahvimotin, kauniin yksinkertaisen valkoisen. Fiilis oli niinkuin olisi voittanut jotain tosi suurta, siltä se vaan Pyryn kanssa tuntuu nämä pienetkin onnistumiset :) Jään odottamaan samojen järjestäjien uusia möllejä, sitten voitaisiin jo harkita alokasluokkaa, jossa palkatakkin saa vain liikkeiden välissä.

Tänään olin sitten hallilla aamulla yheksältä, täysin ilman koiraa kylläkin. Aiheena oli toko ja kouluttajina toimivat maajoukkueessakin kisanneet Ansu Leiman ja Mari Leiviskä. Tää oli mun eka kerta kuunteluoppilaana ja vähän oli hakusessa miten kirjottaa asioita ylös, mutta paljon sain hyviä vinkkejä jo nykyhetkeen että tulevaisuuteen. Vähän harmitti, kun kaikki koirat yhtä bullmastiffia lukuunottamatta oli paimenia, mutta niin se suhde taitaa aina mennä. Mutta siis aivan huippukouluttajat oli, monia ongelmia ratkes ihan tuosta nuin vaan ja kaikki koirakot sai neuvot miten tästä eteenpäin. Pyryn kanssa en kyllä varmaan koskaan kehtaa mennä moisiin, oli aika masentavaa ku kaikki koirat ootti paikallaan vuoroaan tai pysyi käskyn alla keskustelujen aikana. Pyry tasan tarkkaan tietää, millon on ootteluhetki ja en saa sitä pysyyn missään mitenkään ja koita siinä sitten keskittyä kouluttajien sanoihin kun kaikki huomio on koirassa.

Ilta meni Pyryn kanssa agilityreeneissä. Vaikka itse radalla ei hirviänä loistettu, saatiin tosi hyvää oottelureeniä. Varsinkin kun eräs koira karkas useita kertoja meidän oottajien sekaan ja sain kun sainkin pidettyä Pyryn aloillaan ihan vaan makupalalla. Kotiläksyksi tuli putkelle lähetystä, Pyry ei vielä ihan hahmota edessä olevaa putkea ja sitä tulee vahvistaa, ettei mun tarvi nuin älyttömän nopeeta koiraa saattaa ihan putken suulle asti.

- 25 °C

Pakkasmuotia

Talven pakkaset tuli rytinällä ja kerrankin minäkin pysyin siinä rytinässä mukana. Oon tainnut jo pari talvea miettiä, että Alpon ToppaPompan kiinnitysremmiä pitäis pidentää, että se mahtuis tuolle aikuistuneelle bullalle päälle ja vihdoin se tuli tehtyä! Tai siis teetettyä :) Sainkin hyvää palvelua, kun pidempi remmi löytyi ompelijalta valmiina ja koko homma maksoi yhen vitskan. Alpo näyttää huippuhyvältä myös Untolta peritty Tappara-takki (no Hurtta se on, mutta nuo värit) päällään, mutta se jättää ikävästi tärkeitä isoja lihaksia ihan paljaaksi. Myös Pompassa on edelleen vikaa, kun se kiertyy aina, ihan aina vasemmalle kyljelle. Täytyy tuunata siihen vielä jalkaremmit ja todeta, että täydellistä manttelia on vaikia löytää.

Toistaseksi ollaa pärjätty pelkillä takeilla ja vain kerran Alpo on könkännyt hetken kolmella jalalla, kun joutui seisomaan hetken ja palelluttamaan tassujaan. Mutta jos näyttää, että tassuja alkaa palella niin apu kyllä löytyy kun kaivetaan tossut esiin :) Lisäksi Alpolla on mm. kaksi fleecehupparia, mutta ne joutasivat myyntiin, kun ei niitä tule käytettyä.

Myös Pyryn vaatevarastoon on tullut perusPomppa BOT:n verkkoloimen lisäksi. Ostin sen samalla kun vedonestovaljaatkin, enkä turhaa. Näillä keleillä on mukava kun koiralla on lämmintä päällä agilityn lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä tai kun Pomppa löytyy repusta jos Pyryä alkaa palella tokoreeneissä, kun reenataan lämmittämättömässä hallissa. Tänään tosin on jo liian kylmä tokoreeneillekkin, pakkasrajana meillä toimii -15 °C ja nyt virallinen mittari sanoo -16,2 °. Tosin meinasi käydä kylmät sanan varsinaisessa merkityksessä kun lämpötila hetkellisesti nousi -14,2 °C, mun palkkakäsi sanoo, että se on vielä ihan liian kylmää.

Pyryn Pomppa on ihan hintsusti iso, mutta tuo ei haittaa. Jos tulee superpakkaset, niin mahtuupa BOT alle.

Oon kyllä superonnellinen kun talvi tuli ja jätti ne märät liukkaat p*skakelit taakseen. Lenkkeilyinto tuli takasin ja se on vaan ihana fiilis mennä tuolla ulkona ja tuntee kuinka posket punottaa ja nenänpäätä kipristää. Ja mulla on ehkä maailman ihanimmat toppahousut. Ne on kivointa sinistä sävyä ja palvelleet mua jo 90-luvun lopulta lähtien! Myös paksu fleecellä vuorattu pipo, monta kertaa kaulan ympäri kiertyvä kaulahuivi ja kunnon nahkarukkaset on tärkeitä, että näistä keleistä tarkenee nauttia.

Talvinenä

Talven ja pimeyden myötä Pyry on hukannut värin nenästään!

Hyppytekniikkaa

Hyppytekniikka on ollut asia josta oon tiennyt, että sitä pitäisi tehdä, mutten ole ollut varma miten. Tänään suunnattiin reenikaverin kanssa hallille ja sattui niin sopivasti, että eräs kokeneempi harrastaja ja kerhon kouluttaja teki hyppytekniikkaa ns. perussarjalla ja selosti sen sitten meillekkin. Se perussarja oli simppeli, viisi estettä peräkkäin, Pyryn kokoselle koiralle esteväli noin 2 m, korkeutta 25 cm (max 30 cm isoimmillekkaan koirille), noin metrin päähän eka esteestä pumpperi (bumpperi, bumbberi, mikä lie, suomennettuna putken puolikas), koira pumpperin taakse istuun, palkka noin 3 m viimisestä esteestä ja sitte vaan koira matkaan. Noin 3-4 toistoa per koira, kun se on raskasta. Mun silmään Pyry meni tosi nätisti kun tehtiin ekaa kertaa ikinä moista ja jonkulaisen videonkin siitä sain. Video ei taija olla niin laadukas, että vois siitä lähtä sanoon mitään Pyryn hypyistä, mutta ainaki periaate näkyy.

Keväällä on kuulemma tulossa ihan hyppytekniikkakoulutuskin, sinne täytyy päästä vähintään kuunteluoppilaaksi!

Tekniikan lisäksi reenasin pikkusen kontakteja ja otin viiden esteen rilluttelusarjan loppuun. Vähän mulle epäselväksi jäi, että onko hyppytekniikka niin raskasta, ettei kannata tehä samalla kertaa mitään muuta. Se täytyy selvittää ennen ensi hyppytekniikkareenejä.

Nätisti narussa

Kaks ja puoli vuotta jaksoin olla sitä mieltä, että kaikki koirat oppii kävelemään hihnassa kun vain pysähtyy koiran vetäessä, odottaa, että koira palaa vierelle ja jatkaa sitten taas matkaa. Kaks ja puoli vuotta talutin semmosta karusellia antaen sille siimaa hätinnä puoli metriä, että vain nähneet voivat käsittää että mitä se on, kun sanon, että se sinkos eteen, taakse jalkojen takaa väärälle puolelle, tien oikeelta laijalta vasemmalle jne jne.

No sitte kyllästyin. Tän superliukkaan talven aikana mun jalat on huutaneet kivusta johtuen jäällä jäykistelystä ja Pyryn nykäsyistä. Ajattelin, ettei se kuonopannan käyttö voi ihan hepreaa olla ja kävelin eläintarvikekauppaan. No siellä meille suositeltiin reaktiovaljaita kuonopannan sijaan. Reaktiovaljaissa remmi tulee kiinni siihen koiran edessä olevaan osaan ja perustuu siihen, että koira kääntyy omistajaa kohti vetäessä. No kääntymisestä en tiijä, mutta muuten siis VAU!!! Tässä ihan videotallennetta hyvin remmissä käyttäytyvästä Pyrystä. Pyry tosin tais epäillä, että puhelin millä kuvasin on jotain syötävää, niin paljon se otti katsekontaktia, mitä en siis vaadi siltä lenkillä. Tosin aina pyrin kehumaan, kun se vilkasee, me kun ollaan aika julmetusti saatu tehdä koko kontaktin kanssa töitä tässä toko-matkan varrella.  

Alpo sitten..  ...niin no se painelee viis metriä mun eellä flexin nokassa. Vaikka oon toivottanut kaikki flexit ja niitten käyttäjät useaan otteeseen h*lvettiin, niin täällä vähän rauhallisemmilla seuduilla laiskistuin ja aloin lähes huomaamatta kulettaa Alpoa flexissä. Lyhkäsiä aamulenkkejä lukuunottamatta meijän koirat siis lenkkeilytetään erikseen. Mutta jos reaktiovaljaiden avulla saahaan Pyry lopullisesti kulkemaan nätisti, niin sitten toivottavasti pystytään kulkemaan molempien kanssa yhtä aikaa, siinähän molempien lenkkiajat tuplaantuis!

Tauko tekee hyvää

Vaan ei Pyrylle, eikä ainakaan tokossa. Jessus minä olin nolona (ja sisäisesti raivona), ku remmin päässä oli huutava vieteri joka pääsi kaiken lisäksi kahesti karkuteille, ku yritin luottaa siihen, ettei se tarvi remmiä peräänsä ihan koko ajan. No tietenkään uusi ryhmäkään ei Pyryä ainakaan rauhottanut, vaikka eipä siellä ollut kuin yksin ennestään täysin tuntematon kaveri. Yhteensä meitä oli hurjat kolme koirakkoa, mutta lisää on tulossa kun kevät etenee.

Alotettiin tunti jumppaamalla, koiraa pyöritettiin, pujotettiin jalkojen välistä sekä vasemmalle että oikeelle puolelle ja tasapainoiltiin laittamalla etupalkka ja koiran seisoessa nostaen vastakkaisia etu- ja takajalkaa. Jalkojen välistämeno oli jänskää, muistelen joskus ennenkin kokeilleeni, mutta sillon en tainnu saaha Pyryä ollenkaan rohkaistua, nyt onneksi se meni läpi pienen harkinnan jälkeen.

Jumppailun jälkeen päästiin hyppyyn, johon uus kouluttaja halusi kokeilla Pyrylle kosketusalustaa. Hyvä idea ja jatketaan sillä, mutta selvästi mun pitäis välillä vahvistaa pelkkää alustaa. Minkä jälkeen oonkin pulassa, kun oon vahvistanut alustaa ajatellen agilityä, eli että naama pysyis menosuuntaan. Eri käskysana, kokonaan eri alustakin, mikä mikä? Vai voinko vaan alkaa vahvistaan sitä sanaan hyppy, vaikka hyppyä ei oliskaan Pyryn ja kosketusalustan välissä?

Kun yksi otti vuorollaan hyppyä, kaksi muuta harjoitteli luoksepäästävyyttä. Pyry haluais heti hypätä tulijaa vasten, jos hetkeksikkään lopetan sen palkkaamisen. No parempi niin, entä se pakittais näkymätön häntä jalkojen välissä karkuun.

Lopuksi piilotettiin vielä tunnarikapulaa tötsien alle. Jos muuten oltiinkin aika hukassa, niin siinä Pyry oli kyllä hyvä ja hoksasi, että kapulaa etitään vaikkei koskaan ennen oltukkaan sitä tuolla tavoin piilotettu :)

Jaa, että missä välissä se pääsi karkaamaan? No jumpatessa ja hypyssä, ja molemmissa suoraan palkalta...

Pyryn hyvä viikonloppu on tehty...

... fasaanijahdista, jossa pääsee karkaamaan jänisajoon.
... kyläilevistä keeshond-tytöistä, joita kiusata Alpon kanssa niin, että lopulta pääsee vaan vuorotellen tyttöjen kans telmiin.
... agilityn omatoimireeneistä, joissa olla ihan huippu ja saaha hirviänä kehuja ja palkkoja.
... tulevasta maanantaiaamusta, jona isäntä ei lähekkään töihin.

Hyvää yötä!

Toim. huom. Joka aamu sänky pedataan ja joka ilta vastassa on petaamaton sänky...

Hyvää uutta vuotta 2014!

Niin vuosi vaihtui omassa kotona, koirapojat saivat vierailta paljon rapsutuksia ja lihapullia ja nakkeja. Pyry kävi pihalla remmissä illalla, kun pauke oli taukoamaton ja vaikka se pihalla selvästi oli vielä normaalia levottomampi, onneksi se sisällä oli kuitenkin oma reipas itsensä :) Alpo ei edelleenkään paljon korvaansa lotkauttanut paukkeelle, tosin ei sitäkään tietenkään pahimpaan paukkeeseen päästetty.

Jotain tavotteitahan sitä pitäisi aina uuteen vuoteen asettaa, olkoon ne vaikka nämä;

Pyryn kanssa
     ahkera treenaus
     agin kontaktit ja kepit osaksi ratoja
     tokossa ainakin mölleissä käynti, jos mulla ei mee täysin pupu pöksyyn
     uimisen ja vesityön opettelu paremmalla onnella kuin viime kesänä  
     linnun ampuminen toivottavasti koiran täydelliseen suoritukseen

Alpon kanssa
     ahkera lenkkeily
     enemmän temppujen opettelua ja vastaavaa aktivointia

Panchon kanssa
     yhteisen säveleen löytääminen agissa
     kisaaminen ainakin mölleissä

Ihan itteni kanssa
     ampumisen reenaaminen ja kanalinnun saanti

Mies on toivottavasti aktiivinen Pyryn kanssa ja jos homma alkaa pelaan metällä, olisi ne hienoa nähdä myös kaer-kokeissa :)

Eiköhän tuossa piisaa puuhaa karvallisten kanssa, hyvää uutta vuotta kaikille!