Väärinymmärretty bulldoggi

Kevät ja aurinko on taas tuonut ihmisten sosiaalisen puolen esiin, ja meitäkin pysäytellään väliajoin lenkillä, kun poikia halutaan ihastella. Tänä aamuna eräs mies käveli vastaan ja pysähtyi ihmettelemään "Minkäs rotusia nämä on?". Vastaukseni jo tiedättekin, ranskanbulldoggejahan pojat ovat, mutta vastauksen kuultuaan mies osoitti Alpoa ja sanoi "Arvasinkin, että tämä on bulldoggi, mutta mikä tuo valkonen on?"

Unto, väärinymmärretty bulldoggi

Muistoja haaveista

Ranskanbulldoggi on ollut viimeiset vuodet todellinen muotirotu, ja monet monet ihmiset ovat tähän rotuun hullaantuneet lähivuosina. Omat pojatkin ovat tältä hurjalta rodun määrän kasvuajalta, mutta oma hullaantuminen tapahtui 24.6.1996 ollessani ala-asteikäinen tyttönen. Se ei vaatinut muuta kuin kahden mun kasvojen korkeudelle pomppivan bullan näkemisen aidan takaa, ihmeissäni kysyin omistajalta "Mitä nuo on?" ja tiesin, että sellainen minulla vielä joskus on!
Mistä tämä nyt tuli mieleeni? Löysin lapsuudenkotoani Lemmikki-lehdestä talteen otetun jutun ja julisteen ranskanbulldogista:

12 vuotta tuli haaveiltua, ennen kuin omani hankin, viimeiset viitisen vuotta oli tulevalle ranskikselle työnimikin jääkiekosta tuttujen jykevien pakkien mukaan. Noh, Untosta tuli Unto, ja Alposta Alpo (liittymättä kiekkoon) ja haaveet muuttuivat arjeksi ja elämäntavaksi :)

Junnujaos lakkautettu toistaiseksi

Tänään on se päivä, kun meidän junnujaokselle tuli loppu. Perheen penikka, pikkutättärä Alpo täytti 18kk! Nuori herra siis kyseessä, ainakin jos näyttelyiden luokkajakoon on uskominen.

Nuori äijä

Hiihtolomailua Sievin maisemissa

Hiihtoloma ilman mökkeilyä on kuin kaunis maaliskuun päivä ilman auringon paistetta. Siispä suuntasimme luonnonrauhan, huussin ja puusaunan äärelle Sieviin kymppiviikon keskiviikkona. Muutama päivä kului syöden, ulkoillen, saunoen ja hermorakenteita koetellen, kun mökin lämmettyä tippui talven lumet katolta. Täytyy olla ylpeä Untosta, joka oli aivan tippuvien lumien vieressä, muttei jäänyt arkailemaan sitä talon sivustaa kauaksi aikaa.

Syöden..

Ulkoillen..

Uiden..

Pönöttäen..

Ja lopulta nukkuen, niin se hiihtoloma meni.

Pentukuumelua

Yksi suurimmista ilon aiheista ranskanbulldoggimaailmaan upotessaan on laajeneva kaveripiiri. Kuka muu kestäisi (noh.. jotkut joutuvat kestämään) analysointeja ranskisten sukutauluista, sairauksista, merkkailutavoista tai korvien asennoista? Joskus kaveruussuhteet voivat aiheuttaa myös ongelmia, ja nyt ongelmaksi tahtoisi muodostua pentukuumeilu.
Kävin eilen katsomassa Huithapeleiden vajaa viisi viikkoista pentuetta, ja olen myyty. Mikä ihana naskalihampainen tomera ja touhukas kolmikko siellä olikaan vastassa <3

Hulda

Kullervo

Kyösti

Onnekseni kotona odotti Järjen ääni, Unto ja järkyttynyt mammanpoika Alpo. Alpo tuijotti mua koko loppuillan kauhistuneen näköisenä sohvan reunalta peläten paikkansa olevan uhattuna.

Kohtaloa uhmaten aijon kuitenkin suunnata uudestaan Dio-pentujen äärelle!

Seikkailu merellä

Tänä kauniina loma-aamuna lähettiin heti aamusta meren jäälle ulkoilemaan. Aika oli otollinen, ja parkkipaikat olivat lähes tyhjillään. Kaukana horisontissa näkyi hiihtäjiä, mutta käytännössä koko meri oli meidän. Pojat pysyivät vähän liiankin tunnollisesti lähellä, olihan niillä aamupala syömättä ja mulla tasku täynnä herkkuja. Vajaa tunti mentiin ristiin rastiin moottorikelkkajälkiä, kun muu jää upotti. Sitten alkoi tapahtua. Unto bongasi hiihtäjiä ja lähti kiitämään. Huusin sen perään ja menin kyykkyyn, jolloin Unto lähti suuntamaan kovaa kyytiä mua kohti. Koko 14 kiloa pamahti nenääni, kun Unto päätti ottaa kunnon loikan mun naamalle. Heti tunsin kuinka verta alkoi valumaan nenästä, kaivelin nenäliinoja taskusta, ja koitin suojella kaulassa roikkuvaa kameraa suurimmilta veren vuodatuksilta. Taustalta kuului moottorikelkkojen ääniä, kun yritin saada hommat kasaan, ja kun vihdoin tarkistin koirien läsnäolon, niin huomasin Unton kiitävän täysillä kohti horisonttia ja kelkkoja. Onneksi kelkat olivat hyvin kaukana, ja jään pinnan huono kantavuus hiasti Unton menoa. Taas huutelin Unton perään ja lähdin kävelemään vastakkaiseen suuntaan, jolloin Unto pysähtyi ja päätti onneksi lähteä mun ja Alpon luokse. Oli aika lähteä kotia kohti.

Valkonen paholainen - Unto

Musta p*rkele - Alpo

Poikien uusi blogi

Ranskanbullapoikien blogilla tuli aika muuttaa tänne. Tänne tulee juttua milloin mistäkin kommelluksesta kahden ranskanbulldoggi-pojan kanssa eläessä.. Edellisen blogin löydät täältä.