2013

Alkaa olla se aika kun voi laittaa kuluneen vuoden pakettiin. Mitään suurta ja ihmeellistä ei ole jäänyt mieleen, mikä kertoo onnistuneesta vuodesta ilman pahoja sairasteluja tai menetyksiä. Harrastusrintamalla oltiin Pyryn kanssa ahkeria, mutta mitään virallista ei tälle vuodelle tullut. Näyttelyssä taidettiin käydä kaksi kertaa aivan hyvin tuloksin, mutta ei kuitenkaan superhyvin. Alpon kanssa elämä on ollut ihanan helppoa. Atopia pysyy kurissa Atopica-lääkkeen voimalla, kesä meni leppoisasti omassa pihassa ilman lenkkeilypakkoa, joten lämpöhalvausta ei tarvinnut pelätä. Lisäksi autokin vaihtui ilmastoituun, joten matkustaminenkin oli kaikilla mukavampaa.

Alkuvuosi taisteltiin eroahdistuksen ja typerän aiheettoman valituksen aikaansaaneen naapurin kanssa. Onneksi oli myös ihana naapuri, joka oli suureksi avuksi meille. Helmikuussa sitten ilmenikin, että miehen mummola tyhjenee ja niin laitettiin muuttoilmoitus menemään ja maaliskuun loppupuolella muutettiin mummolaan. Hetken elettiin lähes kuin kommuunissa toisen pariskunnan ja niiden koirakaksikon kanssa, mutta vapulta saatiin koko huusholli omaan käyttöön (no tosin alakerta toimii enemmän suvun varastona kuin meidän asuintilana, mutta kuitenkin).

Pyry täytti huhtikuussa kaksi vuotta, mikä muka tavallaan on aikuisen ikä. Pyryssä moista ei huomannut. Heti synttäreitten jälistä oli Kiuruveden näyttely ja esiintyminen avoimessa luokassa. Käytiin vihdoin ottamassa myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat ja vaikka molemmat oli kuvanneen ellin mielestä priimaa saatiin tuloksiksi C/C ja 0/0.  Alkukesä oli lämmin ja mahdollisti uimareenauksen aikaisen ajankohdan. Ja kyllä Pyry uikin. Juhannuksena mökkeiltiin rentoutuen, uiden ja Pyryn osalta vähän naapurimökkiläisiä häiriten.

Sitten Pyry muuttuikin vaisuksi ja käytiin ellillä toteamassa eturauhastulehdus. Saatiin antibioottikuuri ja uintikielto. Kuuri ja sen vaatima varoaika kerkesi juuri mennä ennen Kemin näyttelyä, jossa Pyryn kanssa käytiin. Pyry oli ainut koira joka mitattiin, mutta 53 cm:stä huolimatta edelleen vältyttiin hylsyltä. Joku Pyryssä vaivasi edelleen ja tie vei taas lääkäriin. Imusolmukkeissa oli tulehdusta ja taas alettiin syömään antibioottia. Sen kuurin jälkeen koira alkoi olemaan oma itsensä, mutta eturauhastulehduksen todennäköisen uusimisen vuoksi päädyimme, että Pyryn on aika päästä palleista eroon. Tämä tiesi taas parin viikon sairaslomaa, uintikelien menetystä ja kaer-kokeiden vesityön ja siten koko kokeiden väliinjäämistä syksyltä. Mutta niin kastrointi suoritettiin 8.8, Pyry missasi kyyhkyjahdin ja joutui koko jahtikauteen sairastelujen jälkeen huonossa kunnossa.

Vaikka kuntoa ei oltukkaan saatu kasvatettua halutulla tavalla, korvasi Pyryn sinnikkyys puuttuvan kunnon. Tosin haku kärsi selvästi koiran väsyessä, mutta kolme retkeä pohjoiseen, pari Sieviin, yksi Suomussalmelle ja kaikki lähialueen metästelyt saivat Pyryn ennennäkemättömään kuntoon. Laadukas, hyvin energipitoinen ruokavalio varmisti vielä sen, ettei koira kuivunutkaan liiaksi. Alpo joutui olemaan paljon hoidossa, mutta onneksi se on äitin todellinen lellikki. Kaiken jahdin keskellä vietettiin toki Alpon synttäreitä kun sille tuli neljä vuotta täyteen! Pyryn kanssa ongelmaksi muodostui avanssissa lintujen peräänlähdöt joten yhtään täydellistä tiputusta ei saatu, mutta semmosia kuitenkin missä saatiin Pyry narulla pysähtyyn ennen tiputuksia. Mulla jäi vielä kanalintu saamatta, ensi syksynä sitten.

Jahtikauden jälkeen ollaankin keskitytty lähinnä talven tulon odotukseen ja edelleen sitä tuntuu joutuvan oottamaan. Joulupukki toi potkuriin uudet liukujalakset, vetovaljaiden koko on lähdössä kevään agikouluttajan (aktiivinen valjakkohiihtäjä myös) tarkistukseen ja muutenkin oltaisiin täysin valmiita talvilajeihin kunhan nuo plussakelit luovuttaisivat ja talvi pääsisi kunnolla tulemaan.

"Episten" kautta joululomalle

Nämä "epikset" ansaitsevat todella heittomerkkinsä, kun ne järjestettiin meidän oman syksyn tokoryhmän kesken viimeisellä treenikerralla ja kaiken lisäksi meitä oli vain kaksi koirakkoa paikalla. Silti saatiin hieno syyskauden lopetus Pyrylle ja mulle, kun viidestä liikkeestä saatiin neljä kymppiä, yksi ysi ja kova yllytys lähtä jo möllikokeisiin :)

Liikkeistä suoritettiin luoksepäästävyys ja paikallaolo sekä kolme vapaavalintaista liikettä. Olin valinnut meidän "varmat" liikkeet eli luoksetulon ja liikkeestä maahan menon, ja ei niin varman seuraamisen. Pyrin kuitenkin mahdollisimman kokeenomaiseen menoon ilman palkkauksia. Pisteen menetys meni seuraamisessa, kun Pyry valui niin kauas musta, mutta muut liikkeet meni oikein oivasti :) Palkkasin Pyryn lopulta paikallaolon ja seuraamisen jälkeen, jäävä ja luoksetulo suoritettiin putkeen ja siitä sitten mentiin repulle ottamaan iso palkka. Hienointa hommassa ehkä oli, että Pyry malttoi pysyä mun luona liikkeiden välilläkin, koska siinä se helposti lähtee huiteleen. Liikkeiden väliset kehut tosin saavat olla tosi maltilliset rintaan taputtamiset ja rauhallinen suullinen kehu, muuten Pyryllä kiehuu yli ja se lähtee ilojuoksuun pitkin hallia. Nyt pietään joululomaa tokoilusta ja palataan kevään reenien alkaessa asiaan. Huhtikuussa olisi oman seuran epikset ja viralliset edessä, niissähän olisi oiva tavoite ;) No ainakin epiksissä :D

Lauantain ulkoilukuvia

Lauantaina kävin koiria juoksuttaan ihan kameran kanssa sillä välin, kun miehet teki puita ladolla. Pyry kulki hienosti hakukuviolla eteenpäin ja Alpo tuttuun tapaan mun jaloissa välillä parinkymmenen metrin spurtteja ottaen. Ekan kerran koskaan tuli tuolla mettätiellä autokin vastaan, onnekseni Pyry sattui sopivasti tulemaan tielle, niin sain kutsuttua sen ohituksen ajaksi luokse. Metässä jos se ois viipotanu, niin turhaa olis ollu sen perään huutaa. Päiväkävelyn kruunasi makkaranpaisto :)

Bretoni olkapäällä

Yritä siinä sitten nettailla.

Tämänhetkisiä tokotouhuja

Vaikka edessä oli pitempi viikonloppu, pidettiin meijän torstain tokotreenit tuttuun tapaan. Ikävä kyllä ryhmäläisten treeni-into on aika vähissä ja viime viikolla oltiin ainut koirakko (onneks kouluttaja otti oman koiransa mukaan kaveriksi ja häiriöksi) ja tällä viikolla sitten tokoiltiin kahen koirakon voimin. Tänään treffattiin sama koirakko hallilla, mukava kun on löytynyt treenikaverit itsenäiseenkin treenaukseen :)

Hyppyyn ollaan alettu hakea oikeaa suuntaa (ja vauhtia ja etäisyyttä esteestä) lelulla. Aijemmin oon namikipolle sen hyppyyttänyt, mutta heti kun kupin ottaa pois, Pyry kaartaa esteen takaa sivulle. Niinpä kokeillaan nyt lelulla, ensin nakkaamalla lelua, kun Pyry hyppää ja pian varmaan voi jo alkaa odottaa, että Pyry hypyn jälkeen kääntyy ja siitä sitten vielä, että pysähtyykin ennen lelun nakkaamista. Hyppynoutoakin ollaan tehty, siinä ei ole ongelmaa kuin ehkä mun heittokädessä. Täytyy myöhemmin alkaa reenaan ihan tietosestikkin vinoja noutoja, että Pyrylle iskostuis päähän, että aina palataan hypyn kautta.

Jäävien kanssa oon ihan pulassa. Kerta toisensa jälkeen Pyry alkuun tarjoaa istumista, mutta muutamien toistojen jälkeen tulee onnistumisia ja siihen lopetetaan. Ja sama juttu taas seuraavalla kerralla. Ehkä tehokuurin aika, joka päivä ainakin pari lyhyttä reenipätkää? Ja tää siis koskee sekä seisomista että makuuta, vaikka maahanmeno sentään sujuu varmemmalla otteella.

Paikallaolosta on tullu aikamoista ininää. Tällä viikolla en vilkassukkaan koiraa koko aikana ja oli hiljasta, eli paineistuisko se mun katseesta sitte, mene ja tiedä. Tutkitaan.

Uusina asioina on tullut tunnari ja ruudun jälkimmäinen osio. Luoksetulo ja seuraaminen menee ihan ok, seuraamisessa pitää vielä mutkia ja pysähtymisten perusasentoja imutella paremmiksi kuten luoksetulon perusasentoakin.

Summa summarium: Entiset reenien "varmat kympit" paikallaolo ja jäävien makuu hajoilee. Koekunnossa ollu jäävien seisominen on ihan hukassa. Perusasento on edelleenkin mitä sattuu. Hypyn loppuun asti saaminen on vielä kaukana. Mutta mitä pienestä, silti meillä on reeneissä ollut hyvä onnistumisen fiilis :)

 Viikonlopun oonkin luvannut talkoilla agilitykisoissa. Siellä ollaan kevyesti kellon ympäri joten ukko saa touhuta poikien kanssa. Mutta mikäs siinä on talkoillessa, yleensä siellä on ollu hyvää ruokaa, mahtavia suorituksia, hienoja koiria ja samanhenkisiä ihmisiä :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!