2013

Alkaa olla se aika kun voi laittaa kuluneen vuoden pakettiin. Mitään suurta ja ihmeellistä ei ole jäänyt mieleen, mikä kertoo onnistuneesta vuodesta ilman pahoja sairasteluja tai menetyksiä. Harrastusrintamalla oltiin Pyryn kanssa ahkeria, mutta mitään virallista ei tälle vuodelle tullut. Näyttelyssä taidettiin käydä kaksi kertaa aivan hyvin tuloksin, mutta ei kuitenkaan superhyvin. Alpon kanssa elämä on ollut ihanan helppoa. Atopia pysyy kurissa Atopica-lääkkeen voimalla, kesä meni leppoisasti omassa pihassa ilman lenkkeilypakkoa, joten lämpöhalvausta ei tarvinnut pelätä. Lisäksi autokin vaihtui ilmastoituun, joten matkustaminenkin oli kaikilla mukavampaa.

Alkuvuosi taisteltiin eroahdistuksen ja typerän aiheettoman valituksen aikaansaaneen naapurin kanssa. Onneksi oli myös ihana naapuri, joka oli suureksi avuksi meille. Helmikuussa sitten ilmenikin, että miehen mummola tyhjenee ja niin laitettiin muuttoilmoitus menemään ja maaliskuun loppupuolella muutettiin mummolaan. Hetken elettiin lähes kuin kommuunissa toisen pariskunnan ja niiden koirakaksikon kanssa, mutta vapulta saatiin koko huusholli omaan käyttöön (no tosin alakerta toimii enemmän suvun varastona kuin meidän asuintilana, mutta kuitenkin).

Pyry täytti huhtikuussa kaksi vuotta, mikä muka tavallaan on aikuisen ikä. Pyryssä moista ei huomannut. Heti synttäreitten jälistä oli Kiuruveden näyttely ja esiintyminen avoimessa luokassa. Käytiin vihdoin ottamassa myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat ja vaikka molemmat oli kuvanneen ellin mielestä priimaa saatiin tuloksiksi C/C ja 0/0.  Alkukesä oli lämmin ja mahdollisti uimareenauksen aikaisen ajankohdan. Ja kyllä Pyry uikin. Juhannuksena mökkeiltiin rentoutuen, uiden ja Pyryn osalta vähän naapurimökkiläisiä häiriten.

Sitten Pyry muuttuikin vaisuksi ja käytiin ellillä toteamassa eturauhastulehdus. Saatiin antibioottikuuri ja uintikielto. Kuuri ja sen vaatima varoaika kerkesi juuri mennä ennen Kemin näyttelyä, jossa Pyryn kanssa käytiin. Pyry oli ainut koira joka mitattiin, mutta 53 cm:stä huolimatta edelleen vältyttiin hylsyltä. Joku Pyryssä vaivasi edelleen ja tie vei taas lääkäriin. Imusolmukkeissa oli tulehdusta ja taas alettiin syömään antibioottia. Sen kuurin jälkeen koira alkoi olemaan oma itsensä, mutta eturauhastulehduksen todennäköisen uusimisen vuoksi päädyimme, että Pyryn on aika päästä palleista eroon. Tämä tiesi taas parin viikon sairaslomaa, uintikelien menetystä ja kaer-kokeiden vesityön ja siten koko kokeiden väliinjäämistä syksyltä. Mutta niin kastrointi suoritettiin 8.8, Pyry missasi kyyhkyjahdin ja joutui koko jahtikauteen sairastelujen jälkeen huonossa kunnossa.

Vaikka kuntoa ei oltukkaan saatu kasvatettua halutulla tavalla, korvasi Pyryn sinnikkyys puuttuvan kunnon. Tosin haku kärsi selvästi koiran väsyessä, mutta kolme retkeä pohjoiseen, pari Sieviin, yksi Suomussalmelle ja kaikki lähialueen metästelyt saivat Pyryn ennennäkemättömään kuntoon. Laadukas, hyvin energipitoinen ruokavalio varmisti vielä sen, ettei koira kuivunutkaan liiaksi. Alpo joutui olemaan paljon hoidossa, mutta onneksi se on äitin todellinen lellikki. Kaiken jahdin keskellä vietettiin toki Alpon synttäreitä kun sille tuli neljä vuotta täyteen! Pyryn kanssa ongelmaksi muodostui avanssissa lintujen peräänlähdöt joten yhtään täydellistä tiputusta ei saatu, mutta semmosia kuitenkin missä saatiin Pyry narulla pysähtyyn ennen tiputuksia. Mulla jäi vielä kanalintu saamatta, ensi syksynä sitten.

Jahtikauden jälkeen ollaankin keskitytty lähinnä talven tulon odotukseen ja edelleen sitä tuntuu joutuvan oottamaan. Joulupukki toi potkuriin uudet liukujalakset, vetovaljaiden koko on lähdössä kevään agikouluttajan (aktiivinen valjakkohiihtäjä myös) tarkistukseen ja muutenkin oltaisiin täysin valmiita talvilajeihin kunhan nuo plussakelit luovuttaisivat ja talvi pääsisi kunnolla tulemaan.

"Episten" kautta joululomalle

Nämä "epikset" ansaitsevat todella heittomerkkinsä, kun ne järjestettiin meidän oman syksyn tokoryhmän kesken viimeisellä treenikerralla ja kaiken lisäksi meitä oli vain kaksi koirakkoa paikalla. Silti saatiin hieno syyskauden lopetus Pyrylle ja mulle, kun viidestä liikkeestä saatiin neljä kymppiä, yksi ysi ja kova yllytys lähtä jo möllikokeisiin :)

Liikkeistä suoritettiin luoksepäästävyys ja paikallaolo sekä kolme vapaavalintaista liikettä. Olin valinnut meidän "varmat" liikkeet eli luoksetulon ja liikkeestä maahan menon, ja ei niin varman seuraamisen. Pyrin kuitenkin mahdollisimman kokeenomaiseen menoon ilman palkkauksia. Pisteen menetys meni seuraamisessa, kun Pyry valui niin kauas musta, mutta muut liikkeet meni oikein oivasti :) Palkkasin Pyryn lopulta paikallaolon ja seuraamisen jälkeen, jäävä ja luoksetulo suoritettiin putkeen ja siitä sitten mentiin repulle ottamaan iso palkka. Hienointa hommassa ehkä oli, että Pyry malttoi pysyä mun luona liikkeiden välilläkin, koska siinä se helposti lähtee huiteleen. Liikkeiden väliset kehut tosin saavat olla tosi maltilliset rintaan taputtamiset ja rauhallinen suullinen kehu, muuten Pyryllä kiehuu yli ja se lähtee ilojuoksuun pitkin hallia. Nyt pietään joululomaa tokoilusta ja palataan kevään reenien alkaessa asiaan. Huhtikuussa olisi oman seuran epikset ja viralliset edessä, niissähän olisi oiva tavoite ;) No ainakin epiksissä :D

Lauantain ulkoilukuvia

Lauantaina kävin koiria juoksuttaan ihan kameran kanssa sillä välin, kun miehet teki puita ladolla. Pyry kulki hienosti hakukuviolla eteenpäin ja Alpo tuttuun tapaan mun jaloissa välillä parinkymmenen metrin spurtteja ottaen. Ekan kerran koskaan tuli tuolla mettätiellä autokin vastaan, onnekseni Pyry sattui sopivasti tulemaan tielle, niin sain kutsuttua sen ohituksen ajaksi luokse. Metässä jos se ois viipotanu, niin turhaa olis ollu sen perään huutaa. Päiväkävelyn kruunasi makkaranpaisto :)

Bretoni olkapäällä

Yritä siinä sitten nettailla.

Tämänhetkisiä tokotouhuja

Vaikka edessä oli pitempi viikonloppu, pidettiin meijän torstain tokotreenit tuttuun tapaan. Ikävä kyllä ryhmäläisten treeni-into on aika vähissä ja viime viikolla oltiin ainut koirakko (onneks kouluttaja otti oman koiransa mukaan kaveriksi ja häiriöksi) ja tällä viikolla sitten tokoiltiin kahen koirakon voimin. Tänään treffattiin sama koirakko hallilla, mukava kun on löytynyt treenikaverit itsenäiseenkin treenaukseen :)

Hyppyyn ollaan alettu hakea oikeaa suuntaa (ja vauhtia ja etäisyyttä esteestä) lelulla. Aijemmin oon namikipolle sen hyppyyttänyt, mutta heti kun kupin ottaa pois, Pyry kaartaa esteen takaa sivulle. Niinpä kokeillaan nyt lelulla, ensin nakkaamalla lelua, kun Pyry hyppää ja pian varmaan voi jo alkaa odottaa, että Pyry hypyn jälkeen kääntyy ja siitä sitten vielä, että pysähtyykin ennen lelun nakkaamista. Hyppynoutoakin ollaan tehty, siinä ei ole ongelmaa kuin ehkä mun heittokädessä. Täytyy myöhemmin alkaa reenaan ihan tietosestikkin vinoja noutoja, että Pyrylle iskostuis päähän, että aina palataan hypyn kautta.

Jäävien kanssa oon ihan pulassa. Kerta toisensa jälkeen Pyry alkuun tarjoaa istumista, mutta muutamien toistojen jälkeen tulee onnistumisia ja siihen lopetetaan. Ja sama juttu taas seuraavalla kerralla. Ehkä tehokuurin aika, joka päivä ainakin pari lyhyttä reenipätkää? Ja tää siis koskee sekä seisomista että makuuta, vaikka maahanmeno sentään sujuu varmemmalla otteella.

Paikallaolosta on tullu aikamoista ininää. Tällä viikolla en vilkassukkaan koiraa koko aikana ja oli hiljasta, eli paineistuisko se mun katseesta sitte, mene ja tiedä. Tutkitaan.

Uusina asioina on tullut tunnari ja ruudun jälkimmäinen osio. Luoksetulo ja seuraaminen menee ihan ok, seuraamisessa pitää vielä mutkia ja pysähtymisten perusasentoja imutella paremmiksi kuten luoksetulon perusasentoakin.

Summa summarium: Entiset reenien "varmat kympit" paikallaolo ja jäävien makuu hajoilee. Koekunnossa ollu jäävien seisominen on ihan hukassa. Perusasento on edelleenkin mitä sattuu. Hypyn loppuun asti saaminen on vielä kaukana. Mutta mitä pienestä, silti meillä on reeneissä ollut hyvä onnistumisen fiilis :)

 Viikonlopun oonkin luvannut talkoilla agilitykisoissa. Siellä ollaan kevyesti kellon ympäri joten ukko saa touhuta poikien kanssa. Mutta mikäs siinä on talkoillessa, yleensä siellä on ollu hyvää ruokaa, mahtavia suorituksia, hienoja koiria ja samanhenkisiä ihmisiä :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kevääksi tilattu treenejä, treenejä, treenejä

Eilenillalla laitoin tilaukseen agilitypaikan mulle ja Pyrylle, agilitypaikan mulle ja Pancholle ja tokopaikan mulle ja Pyrylle. Treeniä on siis luvassa kovasti, en oo tainnu ala-asteaikaisen uimaharrastuksen jälkeen koskaan sitoutua harrastamaan näin monta kertaa viikossa ja aina tiettyinä päivinä ja kellonaikoina :)

Säävalituspostaus

Harvoin on keli, jollon ei voi tehä mitään, mutta nyt on. Ei haittaa jos tulee vettä, ei haittaa jos tulee lunta, mutta kun lumien tulon jälkeen tulee vettä, niin se todellaki haittaa, aaarrrgh!!!!

Lainakoirako?

Mulle tarjoutui kevääksi mahdollisuus alkaa agiliitään lainakoiralla, kun omistajansa ei pysty. Koira on ihan erilainen kuin Pyry vaikka retkuja edustaakin ja kerran se on ollut mulla lainassa. Silloin olin vähän pulassa, koiraa kun ei tarvi ohjata yhtään niin voimakkaasti kuin Pyryä, vaan se melkeen ajatuksen voimalla ohjautui sinne minne pitikin. Se on rauhallinen ja nöyrä, mutta silti valmis ja halukas tekemään.

Ajatus lainakoirasta on kutkuttava. Mulla on ihan hirviä agilitykuume ja halu edetä siinä. Ja edetä muutenkin kun tuntemalla onnistumisen iloa siitä, että saan ensimmäiset viis estettä piettyä koiran hanskassa. Lainakoiran kanssa saattaisin päästä suorittamaan kokonaisia ratoja. Voisin keskittyä ohjaamiseen sen sijaan, että takaraivossa jyskyttää "sää oot myöhässä!" kokoajan, olin myöhässä tai en.

Samalla kokisin sen, että mitä olis reenata kahta koiraa. Sillä tottakai mun takaraivossa on myös ajatus omasta harrastuskoirasta. Harrastuskoirasta, jolla mun taidoilla voisi päästä kisaamaan. Mutta ois lainakoira tai oma harrastuskoira, niin joutusin (tai saisin, päivästä/reenistä riippuen) mää edelleen Pyrynkin kanssa harrastaa. Ei sitä muuten jaksais kukkaan, nää lajit ku on metästyskauden ulkopuolella sen pääaktivoinnit. Eli lainakoira tietäis kolmia ohjattuja reenejä viikossa, toko ja agi Pyryn kanssa ja agi lainakoiran kanssa. Oi että, just nyt mun valtavassa agihimossa se kuulostais ihanalta!

Mitä te tekisitte minuna?

Toim. huom. Pyry kyllä tykkää agista ja uskon, että laji sopii sille. Se vaan tarvis nopean, kokeneen ohjaajan, jolla ois kokemusta vastaavan tyylisestä koirasta ja jolta ohjaus tulisi jo selkärangasta, ei niin kun mulla, että joudun miettimään, että mihin minkäki jalan ja käen millonki sijotan. Jos kaiken sen vauhdin sais hyödynnettyä hallitusti, niin mää vahvasti uskon, että siinä ois haastajaa ihan bc:itten vauhtiin asti :)

Aina nälkä!

Pyryn kastoinnista on nyt reilu kolme kuukautta, ja vaikka juuri mikään ei oo vielä muuttunut, niin yksi odotettavimmista asioista on tullut keskuuteemme. Koira, jolla on omasta mielestään nälkä KOKOAJAN. Se yrittää nuolla olkkarinpöytää, jossa oli äsken voileipä. Se kerjää ja sen kuono yrittää hivuttautua ruokalautasille. Se tuijottaa intensiivisesti koko sen ajan kun yrität syyä. Se alkaa kuskaan sulle kaikki huonekaluja pienemmät tavarat, että jos jotain moisesta tempusta irtois. Se on salamana keittiössä, kun joku muukin on. Se pyörii siellä vihjeenä, että nyt ois nälkä. Se pyörii siellä vihjeenä, että leiväntekovermeet on jääny levälleen ja tekis hirviänä mieli. Se hädintuskin poistuu keittiöstä, jos koirien kupeissa on jotain hyvää sulamassa niille. Se käy ruokkimassa ittiään koirien ruokasäkistä, joka sai ennen olla aina rauhassa. Se on r-a-s-i-t-t-a-v-a. Se on Pyry.

2x2-kepit, osa 2

Muutaman kerran harjoteltiin yhellä keppiparilla ja sitten siirryttiin kahteen pariin. Kerran liikuttanut keppipareja lähemmäs, mutta sen verta tuli ongelmia, että nyt junnataan siinä. Ensin puutuminen, pientä kyllästymistä asiaan on havaittavissa, ja siirryinkin nopiasti ihan lyhyiin muutaman onnistumisen pätkiin. Vaikeempi homma onkin sitten, että molemmat koirat on fokusoitunu mun käteen. Eli ekan keppiparin jälkeen ne kääntää päänsä mua kohti, eikä yhtään kato, että missä se toinen keppipari on. Pyryn kanssa sainkin sitten apupalkkaajan, joka heittää pallon, Alpon kans tuo nyt on vaan yhteistä puuhastelua, niin sitä en ota kovin vakavasti. Videolla on tän päivän reeni Pyryn kanssa. Huomatkaa mun tosi stylet pieruverkkarit. Ne on ollu mulla 15-16 vuotta, oon parsinu niitä kasaan pariin otteeseen, enkä koskaan halua luopua niistä!

2x2 -kepit, osa 1

Hetken kerkesi aurauskepit ootella eteisen nurkassa, mutta nyt on koulukiireet selätetty (tutkintohakemus laitettu menemään, jee!) ja oli aika kaivaa kepit esiin. Pyryhän osaa kepit jo jollain tapaa, mutta aina siinä on ollut suoritusepävarmuutta, enkä koskaan oo saanut yhdistettyä radalle niitä, joten joku uusi tuulahdus niihin oli tervetullut. Ja jos seuraa Lemmikkipalstojen Päivän peilin Treenipulinaa, alkaa uskoa, että 2x2 -metodi on ylivoimanen :D

Siispä kaksi keppiä pihalle tököttämään ja koiraa niitten välistä menemään. Palkka suurinpiirtein sinne suuntaan, mihin kuvittelee kepit jatkuvan. Eri kulmia, lähestymistä nopeuttaen, lähettämistä kauempaa, niitä kait on tarkoitus nyt alkuun reenata kahdella kepillä. Käskysanaa, ei vissiin oo tarkotus vielä lisätä tähän, mutta kait kuiten jo neljälle kepille..?

Tässä on molemmista pojista videot, kuvattuna ihan ekalta kerralta ku tehtiin. Vähän ovat pitkät, mutta en saanu Canonin ohjelmalla leikeltyä puhelimella otettua kuvaa. Tai en osannu.

Metästyskauden lopetus

Me vähän venytettiin metästyskautta ja käytiin vielä näin marraskuussa tuolla tuntureilla, jossa riekonmetsästys jatkuu pitkälle kevääseen. Tuttu ja turvallinen Näkkälä ja Samulin mökki toimi jälleen tukikohtana. Perjantaina sinne ajeltiin, on se vaan masentavaa, kun neljältä on jo säkkipimeää ja tuntuu, niinkun olisi keskellä yötä liikkeellä. Kaheksan aikaan illalla olimma kuitenkin jo perillä.

Kuolat otalla kaminan edessä lepäilemässä

Mökkiin ei tule sähköjä, joten illalla ainut valaistus on kynttilät

Pilvisenä lauantaiaamuna lähettiin sitten liikkeelle kohti Seyrisvaaraa, joka oli aijemmin hyväksi kohteeksi havaittu. Nopeaa kuitenkin tajusimme, että 14 cm lunta on paljon ja hiastaa etenemistä huomattavasti, eikä aika millään riitä niin kauas vaeltamiseen. Pari viikkoa sitten jäässä olleet suot olivat sulaneet ja lumikerros märän suon päällä oli aika tympeä yhdistelmä. Olimme lukeneet mökin vieraskirjasta, että riekot ovat nyt kovin arkoja ja sen saimme kokea itsekkin. Jos koira pääsikin seisontaetäisyydelle, lähtivät riekot karkuun kauan ennen kuin me olisimme päässeet ampumaetäisyydelle. Taisimme nähdä kuusi riekkoa koko päivän aikana, suurin osa riekoista oli ihan muualla missä me. Lumi tuotti myös Pyrylle ongelmia kertymällä anturoiden väliin. Vauhti hiipui pitkin päivää, luovin matka oli lyhyt ja koira pysähteli pureskelemaan kertynyttä lunta. Kovasti yritettiin tietenkin sitä auttaa poistamalla lumipaukut jaloista usein, mutta niin vain ne hiersivät muutaman varpaanvälin lähes vereslihalle. Päätettiin sen päivän retki noin kuuden tunnin jälkeen väsyneinä ja vailla yhtään tilannetta, missä olisi ollut mahdollisuus saada riekkoja. Pyryyn lumen vaikutus oli valtaisa, sille kertyi kilometrejä vain 21 km, kun normaalisti tuossa ajassa taitaa kertyä ainakin se 40 km.

Minä en ollut ostanut lupaa kun lauantaille, joten sunnuntaina jäin hyvillä mielin Pyryn kanssa mökille. Mitäpä sitä koiraparan tassuja sen enempää koettelemaan. Pojat lähti sitten oikein perinteisesti kävelemään linjassa valmiina ampumaan riekkoja sitä mukaan, kun ne edestä lähtee lentoon. No yhtään ainutta riekkoa he eivät olleet nähneet, joten se siitä. Pyry oli selvästi ihmeissään, kun ei päässyt poikien matkaan, enkä uskaltanut päästää sitä pihalle ollenkaan sinä aikana, se kun vois olla ihan hyvin niin hullu, että lähtis niitä jälestään. Koska pitkä kotimatkakin oli vielä edessä, eivät pojat viipyneet metsällä kuin puoleen päivään asti. Sen jälkeen söimme, kerättiin kimpsut kasaan, siivottiin mökki ja liikkeelle päästiin jo yhden jälestä. Siivotessamme Pyry hepuloi pihassa, lunta keränneet tassut taisivat olla muisto vain, kun sai omassa rauhassa pöljäillä pitkin mökin ympäristöä ja Näkkäläjärven jäätä. Vähän mua hirvitti, että jos se sinne järveen umpsahtaa, kun sen perään ei oltu kattomassa, mutta oli jää jo kymmenkunta senttiä paksua ja kantoi hyvin tuollaisen kevytaskeleisen rasvatun salaman. Lopussa kuvia mökin pihasta. Onko tympiämpää kuvauskeliä, kun pilvinen, vähävaloinen talvisää..

"Jättivät minut tänne.."

Sauna

Mökki

Niinkuin kirjoitussävystä jo voi lukea, ei ollut mikään onnistunut reissu. Mutta näinhän sitä oppii, milloin kannattaa tunturiin lähtä, eikä kyllä tuota parempaa liikuntaa ainakaan ole olemassa. Mökki ei pettänyt odotuksia ja mikäs siinä iltasin herkutella, saunoa ja lätkiä korttia kavereitten kanssa, kyllä mökkeily aina kaupunkiolosuhteet voittaa :) Nyt siirretään katse kohti muita harrastuksia ja annetaan metästysjuttujen hetkeksi jäädä taka-alalle.