Alpo täytti 3 vuotta :)

Eilen vietettiin Alpon 3-vuotissynttäreitä. Pojat saivat nauttia ydinluista, ja ihmisille tuli leivottua vadelma-karpalokääretorttua. Synttärisankarista ei tullut otettua juhlapäivänä kuvia, mutta viikontakaiselta makkaranpaistoretkeltä haluan jakaa Alpon kunniaksi pari kuvaa.

Synttärisankari! Copyright Tanja Siira

 

 

 

 

 

Rakas ranskispoppoo <3 Copyright Tanja Siira

 Pyry pääsi kokeilemaan jahtionnea Suomussalmelle. Vaikka aivan vielä ei Pyrylle päästy lintua ampumaan, oli maisemat ihanat ja ruskakin jo kovaa kyytiä painamassa päälle.

Vesityö

Pyry kertoo:
"Se oli yhtä autossa oottelua aluksi, olin siellä häkissä ainaki sata vuotta ja välillä vaihettiin paikkaakin ja edelleen vaan olin siellä autossa. Sitte mut viimein tultiin päästään pois, ja mulla oli kiire! Mää haistoin heti, että täällä on kavereita, ja mää niin aijoin kiertää merkkaamassa kaikki paikat, että olin siellä ja moikkaan kaikki kaverit ja kattoon, ettei kukaan kuvittele olevansa kovempi jätkä ku mää.

Siinä mää roikuin siinä kaulassa olevassa hiasteessa ja mut ohjattiin ihmisten keskelle rantaan, mutta ei mua semmoset kiinnosta ku ne kaverit jäi sinne jonnekki. Jotaki ne ihmiset höpötti ympärillä, ja sitte mää istuin ja alkoin ootteleen vapauttavaa käskyä. Mulle sanottiin, että nouda ja mää kävin kattoon, että veessä ois mulle lintu, mutta sitte mää muistin taas ne kaverit siellä ja lähin täysillä kattoon niitä. Mulla oli niin kivaa ja mää menin niin hirviän lujaa ku tuuli. Jotaki mun perään karjuttiin, mutta en mää pystyny kuunteleen ku oli niin jännää.

 No sitte mää kuitenki päätin palata siihe rantaan ja istuin ku sitä multa pyyettiin ja kattoin jo sitä herkkulintua, että nyt tahon mennä hakkeen sen. Ja sain luvan ja etin kohan mistä oli hyvä lähtä uimaan ja hain sen ja vein sen tytölle, mutta se alko mulle vaan hokeen istu-sanaa, ehän mää voi istua ku musta tippuu vettä ja lintuki on suussa, niin alkoin sitä sitte pyöritteleen että joko otat sen nyt tai mää syön sen. No lopulta se multa otettiin vaikken istunukkaan, ja hirviänä kehuttiin, mutten saanu ruokaa! Siinä oli korillinen ihania sorsapaisteja mun nenän eessä ja yhtään en saanu. Sitte me jo mentiinki taas autolle, enkä päässy etes kaikkia hajuja merkkaan."

Ohjaaja kertoo:
"Eka hävetti niin paljon, että hyvin harvoin. Koira ei kulkenu mitenkään hihnassa, ei siihen saanu kontaktia ja se pyöri ku häkkyrä, yritti komentaa sitte hyvällä tai pahalla. No huomas se sentään, että sorsa nakattiin veteen, ja kaikki sormet ja varpaat ristissä lähetin sen sitä noutamaan. Se karkas. "!¤#%&&%¤¤#"! Se tuli takas, se istu ja katto sorsaa nyt kiinnostuneena, saataispa vielä yrittää, jooko tuomari, jooko? Saatiin me ja koiralle täydellinen suoritus! Viuh, onneks me päästiin näyttään, että jotaki osataan. Huh huh.."

Tuomarin kertomus:
"Tottelevaisuudessa puutteita, karkaa ensimmäisenä. Menee sitten innokkaasti ja tuo linnun. Puree hieman. Luovuttaa seisaaltaan."

Kolme pistettä viijestä kolmen kertoimella, eli junkkariin kasassa yheksän pistettä ja Pyrylle papukaijamerkki tilanteen pelastamisesta katastrofaalisen alun jälkeen.

Uusia tuulia ja pieniä edistysaskelia

Saatiin Pyryn kanssa agilityn ryhmäpaikka ja samalla myös jäsenyys Oulun seudun Kennel- ja Agilityseura KAS ry:stä. Tästä eteenpäin siis harrastamme siellä harrastelijaryhmässä, ehkä joskus tulevaisuudessa kisoihin tähtäävässäkin. Treenit alkavat tulevalla viikolla, mutta kävin jo eilen talkoilemassa agilitykisoissa ja tutustumassa hieman seuran toimintaan, hyvältä näytti :)

Kuluvalla viikolla oon ollut useampaan otteeseen myös koittamassa saada Pyryä uimaan, ja eilen vihdoin tapahtui valtava edistysaskel! Avuksi sain Pyryn veljen ja puoli-"isoveljen" omistajat Annin sekä miehensä ja myös koirat, joista isoveli Pancho teki Annin ohella suurimman työn näyttämällä mitä se uiminen on. Itse olin vastarannalla vastaanottamassa Pyryä, ja Panchon uitua useita kertoja ees taas ja Annin annettua Pyrylle vähän vauhtia lähti Pyrykin vihdoin uimaan. Toisella kerralla lisävauhtia ei tarvittu, vaan valtavalla loikalla Pyry hyppäsi monttuun ja ui mun luo vastarannalle. Tänään käytiin sitten kertaamassa opittua, ja hienosti Pyry loikkasi veteen. Toiseen suuntaan uimaanlähtö ei meinannut onnistua, mutta kun kepo sen kerran viskasi veteen, niin johan alkoi uiminen siihenkin suuntaan sujumaan :) Seuraavana haasteena taitaa olla avonaisemmat vedet, joissa vastaranta ei ole alta 10 metrin päässä niinkuin paikassa jossa eilen ja tänään reenattiin. Mutta tämä on niin voitto meille, kun alkoi jo näyttää, että koko uimaopettelu jää ensi kesälle.

Sefjan edelliseen postaukseen laittama haaste on myös noteerattu, ja vastaukset kysymyksiin jossain välissä tulossa :)