Heipat talviturkille

Oulu KV

Käytiin tänään pyörähtämässä (tai no Pyry kävi pyörähtämässä, minä olin koko päivän) kotinäyttelyssä. Retkuja oli ilmotettu skabaan kahdeksan, neljä urosta ja neljä narttua, urokset kaikki avoimeen luokkaan. Tuomarina toimi Arja Koskelo.

Veljekset kehässä tekemässä tilaa arvosteltavalle koiralle

Pyryn käytös oli aivan ihanaa, nätisti seisoi paikallaan ja alun intojen jälkeen hienosti aina juoksi vieressä pitäen paremmin kontaktia mitä tokokentällä koskaan :P Ihan silkkaa iloa oli kyllä olla tänään Pyrden kans kehässä!

Tuloksena oli AVO EH2 seuraavanlaisella arvostelulla (kastrointi meni puhtaasti läpi ell:n todistuksella, kuten kuuluukin mennä):

"Erittäin hyvän tyyppinen kaunispäinen uros, joka mittasuhteiltaan hieman liian korkearaajainen ja toivoisin voimakkaammat kulmaukset, varsinkin takana. Hyvä ylälinja. Eturinnan tulisi olla selvempi. Liikkuu ryhdikkäästi vaivattomalla askeleella."

Mitäs meille

No vaikka mitä, enkä oo yhtään jaksanut niistä kertoa, joten nyt tällainen pikakatsaus menneeseen ja vähän tulevaan.

Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssi

Vietettiin tuossa pari viikkoa sitten k-o-k-o viikonloppu Pyryn kanssa Kaukosen Ullan hyppytekniikkakurssilla. Päivät alkoivat monen tunnin luennoilla ja sitten tehtiin harjoituksia kolmessa eri ryhmässä. Pyry oli tietenkin viimeisessä. Hienosti Pyry kuitenkin händläsi häkissä odottelun, vaikka väliajoin kolisutti häkkiään ja inisi. Mää olin odottanut jotain kymmenen kertaa pahempaa, joten olin oikein tyytyväinen pieneen häkkieläimeen.

Hyppytekniikkaharjoituksissa Pyryn vaikeudeksi ilmeni tiukka takakeno lähdössä. Bretonimainen tyyli istua persuksensa päällä selkä suorassa ei ole sekään optimaalisin asento lähteä liikenteeseen, vaikka suurimmalla osalla koirista ongelmana onkin liian etupainoinen asento. No kun siitä päästiin jonkunlaiseen huonoryhtiseen röhnötykseen tuli seuraavaksi ongelmaksi vauhti, liika venyminen ja vaaralliset tilanteet. Tyypillistä Pyryä, mutta tulipahan ilmi, että vauhti todella on se meidän ongelma, niinkuin olin lähtöselvitykseen kirjannut. Kun saatiin vähän tolkkua hommaan mukaan, alkoi tekniikka näyttää aivan hyvältä, ongelmia ei ollut takapään kokoamisessa itsensä alle ennen ponnistusta, ei täysin väärässä ponnistuspaikassa, ilmalennossa jalat oli siellä missä pitikin (sillä ei muuten oo mitään väliä kerääkö koira takajalat allensa van venyttääkö taakse ilmalennon aikana, molemmat käy) ja alastulokin oli nätti. 

Sunnuntaina otettiin Pyrylle etäisyyden arviointia, ja siinä Pyry osoitti, että venyttäminen on tosiaankin sen juttu. Pyry venytti vielä 15 jalan (noin 4,5 metrin) estevälin ilman väliaskelta, ja 16 jalassa se otti jo kaksi askelta hyppyjen väliin. Tästä oltiin kyllä saatu lauantainakin jo viitteitä ja niinpä meille ohjeen nuoraksi tulikin, että kaikkia harjotteita voidaan tehdä, mutta hitusen painottaa kuitenkin niihin harjoituksiin, jossa koira joutuu kokoamaan itseään.

Pyry sunnuntai-iltana kaikkensa hyppytekniikalle antaneena

Ulkotreenejä

Hyppytekniikkakurssin jälkeen viime viikolla olikin jännät paikat, kun sekä toko- että agilitytunti oli seuran kesäkentällä. Kesäkentästä jännän tekee se, että se on ulkona, sitä ei ole aidattu kokonaisuudessaan ja sen toisella puolella on hevostalleja ja toisella puolella ohi menee pururata. Tokossa jouduttiin/päästiin kesäksi puhtaasti ALO-tason ryhmään ja reenikavereina on muun muassa alle vuosikkaita pentuja, joten alotettiin reenit meillekkin hyvin sopivasti erinäisillä kontaktiharjoituksilla. Lopussa otettiin paikallaolo, ja kun viereinen pentukoirakko alkoi leikkimään, nousi Pyry taas puolittain istumaan, damn! Tästä on tulossa ongelma...

Agility sitten olikin mielenkiintoista. Olin arponu, että lähenkö reenaamaan ollenkaan kesäkentälle, mutta rohkaisin mieleni ja päätin, että voihan sitä esimerkiksi yksittäisiä esteitä tms reenata. No radalle sitä kuitenkin lähdettiin ja kuten Pyryn tapoihin kuuluu, ekassa lähdössä sen ilme jo paljasti, että kohta mennään rallia. Se ei etes ekaa hyppyä ylittänyt vaan lähti suorilta vetään vaan täysiä omiaan, mutta pysyi kentällä! Saatiin se lopulta jotain tekemäänkin, mutta heti kun joku meni väärin ja sanoin oijoi, niin mopo lähti keuliin. Äärimmäisen tyytyväisenä kuitenkin lähdin kotia, hei me oltiin reenattu agilityä ulkona!

Muita treenejä

Viime viikkoon mahtui myös yhdet kimppatreenit corgien kanssa. Koska elän tokoahdistusta, sovittiin, että me tehdään hyppytekniikkaa corgien tokoillessa. Johonki asti se oli aivan käypä idea, mutta sitten Pyryä alkoi selvästi tympiä, kun ei päässyt kunnolla tekemään ja se kävi häiriköimässä toisten tekemisiä. Pahin oli ehkä, kun se kävi hakeen noutokapulan kesken toisten harjoituksen ja toi sen mulle. Ei siinä, nättiä luovuttamista sentään ja heti oli sitä mieltä, että akallehan tämä viedään, mutta voi Nuusku-rukkaa, kun kapula hävis sen siliän tien. No jatkossa en enää ehdota moista lajien sekottamista, vaan tokoilut tokoiluna ja agit agina.

Viime viikko päätettiin sunnuntain bretonikoulutuksiin, jotka olivat myös ekaa kertaa pihalla. Pyryllä meinas tosissaan kiehua yli ja koko koiraan kontaktin saaminen oli sula mahdottomuus. No jotain tolkkua siihen lopulta tuli ja luoksetulossa se kyllä niin sykähdytti. Pyryn naamanahkat meni aivan rullalle kun niin lujaa se juoksi luokse, se on kyllä upiaa katottavaa! No nouto taas... Kovin kovasti se yritti sen pulun silputa ja omia itselleen, että ei siitä sen enempää, kun että koskaan en enää muiden linnuilla yritä tuolle noutoa tehdä. Piste.

Saikkua

Tämä viikko ollaankin oltu koko kolmikko ikään kuin saikulla. Pojilla kaikki on hyvin, mutta mää oon ollut elämäni flunssassa. Kuume kävi ekana päivänä 38,6 °C ja siitä on yritetty seuraavat kolme päivää nyt toipua. Niinpä kaikki treenaukset, lenkkeilyt yms aktiviteetit on ollut nollissa. Onneksi mies otti Pyryn puuhommiin yks ilta, niin sen avulla sekin on pysynyt aivan hyvin järjissään. Onni on koirat, jotka on oppinu, että aina ei voi tapahtua. Alpolle tämä viikko on ollut suorastaan kulta-aikaa, ei oo ollut päikkäreitä eikä yöunia ilman, etteikö se ois nukkunut mun jalossa onnellisena. Viimistään sunnuntaina on oltava täydessä iskussa, sillä OULU KV, KÄÄKS! Ja maanantaina palaan töihin parin viikon työttömyyden jälkeen. Tunnollinen työntekijä sairastaa vapaalla, niinhän sitä sanotaan.