Makkaran jäljellä

Makkarasta muodostui viikonlopun tunnussana, kun retkeiltiin Tanjan, Hertan ja Idan kanssa niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Lauantaina lähdimme tutulle kankaalle tekemään koirille makkarajälkiä (neljä viidestä sai lihapullajäljet, mutta kuitenkin), ja löysimme itsemme hirvimiehen passista, ei ollut kovin iloisen näköinen hirvimies silloin. Siispä jouduttiin tutulta metsäkankaalta tuntemattomaan rämeikköön, mutta se ei estänyt jäljestystouhuja. Tanjan poppoolle jälkihommat olivat tuttuja, joten homma sujui varsin näpsäkästi. Unton ja Alpon jäljet olivat suht suorat, lyhyet pätkät, että ne hoksaavat homman, Pyrylle olisi voinut tehdä taas millaisen jäljen tahansa, sitä koiraa ohjaa nenä! Jäljestyksistä otettiin videotkin, mutta ne ovat vielä käteni ulottumattomissa, joten lisään ne mahollisesti myöhemmin tänne blogiin.

Sunnuntaina lähdimme nauttimaan ulkoilusta ja paistamaan laavulle makkaraa. Tai meillä oli tarkoitus lähteä. Ajoimme autolla viidelle-kuudelle metsätielle, pakkasimme reput, kamerat ja koirat niskaan ja lähdimme kävelemään toteaksemme, että ollaan keskellä ei mitään, ei laavulla jonne kuvitteltiin olevan menossa. Käännyimme siis takaisin autoa kohti, pakattiin kaikki autoon ja ajoimme aina vaan uudelle tielle tehdäksemme tuon saman toteamuksen. Lopulta monen soitetun neuvon jälkeen löysimme oikean metsätien ja lopulta laavunkin, ja todettiin, että siellä on porukkaa kuin Stockan hulluilla päivillä, ei meidän auttanut kun kääntyä kannoiltamme ja jatkaa ajelua. Lopulta päädyimme tutulle ja turvalliselle Lemmenpolulle, ja sinne jäimme, vaikka aika ruuhkaista sielläkin oli. Koirat kuitenkin pääsivät nauttimaan toistensa seurasta ja me ihmiset saimme vihdoin nuotiolla paistettua makkaraa =D

Sievistelyä ja velitreffit

Pidimme viikko sitten pienen syyslomasen, ja olimme to-su Sievissä mökillä. Mun, Unton ja Alpon keskittyessä pelkästään rentoutumiseen, käytti kepo Pyryä metsällä harjoittelemassa seisojan virkaa. Muuten aika meni syöden, saunoen ja metsässä kävellen, pojille oli perinteisesti varattu herkulliset naudan putkiluut ajankuluksi. Yritettiinpä metsässä ottaa ryhmärämä-kuvaakin, mutta ihan 100% tyytyväinen ei voi kyllä olla =D

Mökkeilyn jälkeen uskalsin vihdoin laittaa Pyryn kuvan muiden bretoniharrastajien nähtäville ja sieltä poikikin heti veljestreffit. Kuka olisi uskonut, että Pyryn täysveli Aatu ja isoveli Pancho koirapuistoilevat kävelymatkan päässä meistä! Sovimme heti treffit puistoon ja vastassa oli niin samanlainen koikkeliini, pelkkää jalkaa oleva vilkas riiviö kuin Pyry. Ja vihdoin sain itsekkin tutustua toiseen bretoniharrastajaan, jonka kanssa vielä kiinnostuksetkin natsasi hyvin kohdilleen =)