Syyslomamökkeilyt

Viikonloppu meni mökkeillessä Sievissä. Lauantaina ajettiin aina Vuolijoelle asti uusille jahtimaille kepon ja Pyryn kanssa. Matka oli osin äärimmäisen luminen, mutta onneksi perillä lunta ei ollut niin paljon, vaan maisemaa hallitsi kaunis kuura. Maan pinta oli kyllä jäässä ja kävellessä kuului sellainen rapina, että varmasti kaikki linnut kuulivat meidän tulon kauaksi. Maasto oli soista ja osin tiheää pusikkoa, ja sitä oli raskas kulkea. Ikävä tuli Näkkäläjärven karuja hiekkakankaita. Pyry oli mukana vain aamupäivän, jokin sitä hidastaa jahdissa edelleen sen Enontekiön reissun jäliltä, vaikka "vapaalla" se menee täyttä häkää. Se tuli todistettua sunnuntainakin kun lähdimme päiväkävelylle koko poppoon kanssa ja Pyry hävisi kuin pieru saharaan. Onneksi tullen perästämme noin 10 minuutin jälkeen. Lauantaina oli kaunis kuulas pakkaspäivä ja metsä oli lähes taianomainen välkehtiessään auringossa.

Matkalla oli välillä näinkin paljon lunta.

Sunnuntaina keskityttiin öllöttämiseen, syömiseen ja koko perheen kesken ulkoiluun. Yöllä nukuttiin rapiat 11 tunnin unet, mutta koska kelloja siirrettiin, oltiin jo kahdeksalta ylhäällä :) Mökin pihassa pojat intoutuivat välillä iloseen leikkiin ja juoksuun hangesta löytyneen luun kanssa. Olosuhteet muistutti tulevasta, kun etes keskipäivän valo ei tahtonut riittää kuvaamiseen koirien juostessa. Kävimme kahteen otteeseen kävelylläkin, tosin ensimmäinen kerta loppui nopeasti kun kohtasimme eräässä risteyksessä kolmen koiran porukan, joka oli menossa juuri samalle metsätielle lenkille mihin mekin aijoimme. Pyry oli parhaimmillaan, sillä kepo käski sen maahan, kun se livahti näkymättömiin nurkan taakse, ja kun menimme perässä sinne, niin Pyry oli odottamassa meitä ja se toinen koiraporukka näkyi vähän matkan päästä. Se selitti ne naisen huudot mitä kuuntelin ihmeissäni, ennen kun tiesin mitä on vastassa. Parin tunnin päästä lähdimme kokeilemaan uudestaan, ja Pyry hävisikin sitten näkyvistä vauhdilla, ja koska koiran jälkiä oli sinne kertynyt, emme etes tienneet mihin suuntaan Pyry oli päättänyt lähteä. No onneksi se tuli kuitenkin meidän jälkiä pitkin noin 10 minuutin päästä, ken tietää missä se kerkesi siinä välissä käyä. Onneksi ei sen kauemmin ollut hukassa.

Välillä pitää levätäkkin.

Illan tullen oli mun ja Alpon aika suunnata Ylivieskan juna-asemalle, mihin kepo ja Pyry meidät kyyditsivät. Junaa odotellessa sattui hiukan pelottavakin tilanne, kun eräs samojedi pääsi luikahtamaan valjaista, ja innoissaan juoksi asemalla ees ja taas, eikä ollut antamassa ollenkaan kiinni omistajalle. Tulipa se parien raiteiden yli meidänkin luokse ja silloin kepo kaappasi sen syliin ja kantoi takaisin omistajan luokse, mun oma sankari <3 On muuten kamalaa katsottavaa kun nuin vaarallisessa paikassa on koira irti ja ihmiset vaan toljottaa, eivätkä tee elettäkään napatakseen koiraa kiinni, vaikka koira tulisi luokse.  Onneksi Ylivieskan asema ei ole kovin ruuhkanen, eikä sillä hetkellä junia ollut mailla eikä halmeilla.

Junassa oli hälinää ja lemmikkivaunu oli täpösen täynnä, kuten arvata saattoi, kun vietettiin syysloman viimeistä päivää. Alun tuijottelujen ja jännityksen jälkeen Alpo rentoutui jalkoihini ja oli oikein kiltti ja reipas matkustaja vaikka hälinää riitti. Onneksi olin hakenut jo torstaina liput ja saanut meille yhden hengen paikan, neljän hengen väleihin oli myyty peräti kolmea-neljää lemmikkilippua ja niissä oli tila hyvin kortilla, semmoseen ei olisi ollut Alpon kanssa mitään asiaa.

Oulun asemalla jouvuttiin vielä värjöttelemään tovin, sillä asemalle tuli yhtä aikaa juna sekä pohjoisesta, että etelästä ja siinä ruuhkassa liikkeelle lähtiessä olisi Alpo kyllä jäänyt täysin jalkoihin. Varsinkin lastenvaunuja työntävät ja matkalaukkuja vetävät eivät tuntuneet katsovan yhtään alaspäin, että mistä olivat vekottimiaan kulettamassa. Lopulta pääsimme mekin lähtemään turvallisesti ja kipitimme reippaasti kotiin asti.

Ensilumi

Melkeen koko Suomeen on tainnut tulla syksyn ensilumi, mutta saahan sitä silti hehkuttaa!

Sairastupa

Meijän huusholli on muuttunut sairastuvaksi, kun Pyryn tassut eivät parantuneetkaan ihan toivottuun tahtiin ja Alpon kulkusten nahka ärtyi ihan omistajan tyhmyyttä. Pyrylle hain sitten Biotiini-kuurin apteekista, senhän pitäisi edistää niin turkin, kuin ihonkin hyvinvointia. Lisäksi hommasin Tummelia, tuota lehmien utarerasvanakin tunnettua voidetta, jota oon ennenkin käyttänyt bulldoggien tassuihin varsinkin talviaikaan, kun tassut ovat meinanneet kuivua ja halkeilla. Kuvassa näkyy Pyryn tassujen tilanne nyt (tahtoo kaikki olevan hiertyneet auki), hyvin on alkanut uusi nahka kasvaa, mutta sen näkee viikonloppuna kestääkö se vieläkään mettäilyä, siihen asti yritetään olla kuluttamatta nuita enempää kun on ihan pakko. Huominen agilitykin siis jätetään väliin :(

Alpon kanssa olin tooosi ajattelematon. Oltiin eilen makkaranpaistossa pari tuntia, ja Alpon vatsan ollessa tosi kovalla kävi se useamman kerran ähertämässä kikkareita metsään. Samalla taisi anaalirauhaset tyhjentyä, ja nesteet valuivat sitten pitkin Alpon takamusta aina kulkusiin asti. En huomannut kotona pestä niitä kunnolla antiseptisellä shampoolla, ja niinhän ne olivat sitten osin ärtyneet ja ärhäkän punaiset aamulla. Niinpä apteekin ostoslistaan lisättiin vielä Vetramil, joka on hunajapohjainen haavavoide eläimille. Sillä saatiin aikanaan Unton suolistohässäkän päälle sen pallit kuntoon, joten eiköhän tuo Alpollekkin auta. Nyt poikia siis voidellaan ja hoidellaan, ja toivotaan, että pojat ovat pikaseen taas täydessä iskussa :)

Vihdoin aurinkoinen syyspäivä!

Nyt on ollut harvinaisen ankea ja märkä syksy, mutta tänään taivas on kirkas ja aurinko paistanut täysillä. Pyry lähti isäntineen jahtiin, ja koska mua ei pyydetty sinne mukaan, niin valjastin Alpon narun nokkaan ja käytiin kolmen tunnin kävely pitkin kaupungin puistoja. Liikkeellä oli muitakin, ja tosi moni oli varustautunut samoin kuin minä, kamera kaulalla. Kuten usein, myös nyt kävely johti Kahvila Tuomenkukan munkeille ja kahveille. Se on toinen paikka kahdesta Oulussa, mihin koirakin on tervetullut, ja siellä ovat maailman parhaimmat munkit (Auranmajan munkkien kanssa). Sattuipa sinne tulemaan toinenkin koira, kääpiövillis, joka oli tietenkin meidän tuurilla uros, ja he istuivat vielä meidän viereiseen pöytäänkin. Alpohan ei voi sietää muita uroksia, mutta onneksi sen saa helposti pidettyä aloillaan, ja ennen kaikkia se ei ala räkyttään tai murraan, vaikka joku tympäsiskin, joten muille kahvilan asiakkaille siitä ei haitaksi ole, iloksi enemmänkin, onhan se sen verran hassun näkönen kaveri varsinkin lasten mielestä :)

Oli niin kiire päästä munkin kimppuun, että kuvaaminen tuli mieleen vasta munkin loputtua

Reipas kahvilakoira

Riekkojahti kuvin

12.10. Näkkäläjärvi, Enontekiö

Sen verta täytyy todeta, että kuten kuvissa näkyy, riekkoja ei juuri näkynyt. Taisi olla kymmenkunta riekkoa kolmessa eri erässä ja aina myötätuuleen mentäessä (siellä oli hyytävän kova pohjoistuuli mikä varmaan osaltaan vaikutti siihen, että riekot pysyivät piilossa). Yksi saatiin, mutta Pyry oli kaukana poissa siitä tilanteesta. Upean seisonnan metsolle se teki, mutta lupa ei riittänyt metsoa ampumaan.

Junkkari 2012, osa 2/2

Koepäivän valkeni kovin pilvisenä ja raskaana, ja koko päiväksi oli luvattu vettä, mikä tiesi, ettei lintuja löydy yhtä hyvin kun edellisenä päivänä, joka oli aurinkoisen puolipilvinen. Ryhmien tuomarit ja oppaat kokosivat oman ryhmänsä kasaan ja niin porukka hajaantui pitkin Lapuaa ja ympäryskuntia. Meidän koepaikkana toimi Kauhavan pellot, ja meidän lisäksi ryhmään kuului kaksi muuta bretoniurosta ja kolme saksanseisojaa (2u+n). Tarkoitus oli tehdä korkeintaan noin 15min eriä, riistatilanteen sattuessa vuoro vaihtui heti sen jälkeen.

(C) ReK. Kokeeseen osallistujat ja keskellä opas Tapio ja tuomari Eija 

Pyryn aika oli vasta toiseksi viimeisenä, joten kerkesimme tutkailla neljän koiran työskentelyä sitä ennen. Tilanne alkoi näyttää pahalta, sillä yhtä lehtokurppaa ja koiran huomaamatonta rusakkoa lukuunottamatta ei Kauhavan pellot tarjonnut mitään meitä aijemmin oleville koirille (edellisenä iltana saunalla olin kuullut, että lintuja oli ollut suorastaan liikaa, ja erät vain minuutin - puolentoista mittaiset :O) Tilanne alkoi yhtä hiljaisesti meilläkin, kunnes Pyry ylitti ojan, joista ihmiset eivät päässeetkään niin vain yli. Niinpä Pyry katosi näkyvistä ja pian yksi fasaani lehahti sieltä suunnalta lentoon. Onneksemme tuomari ei nähnyt lintua ja vaikka ohjaaja (onneksi kepo ohjasi, vaikka alunperin se oli ollut mun rasti) kiroili tuntuvasti oli tuomari reilu ja tuumasi, että mitä hän ei nähnyt, ei myöskään tapahtunut, eikä sitä lintua niin ollen merkitty Pyrylle karkoitukseksi. Seuraava koira saikin sitten sen ojan tuolta puolen riistatyön tehtyä, liekkö samalle fasaanille jonka Pyry alunperin löysi.

Toinen erä alkoi hieman toiveikkaammissa tunnelmissa, kun heti ensimmäiselle koiralle tuli riistatilanne. Harmillisesti se vaan johti karkoitukseen ja pitkän matkaa perässä ajamiseen useista käskyistä huolimatta. Toiselle koiralle kävi taas niin ikävä mäihä, että isäntä itse taisi törmätä lintuun, eikä siinä ruvettu jossittelemaan, vaan katsottiin sekin riistatilanteeksi. Kolmas koira upeasta hausta huolimatta ei saanut kuin yhden tyhjän seisonnan. Neljännen koiran aikana jälkijoukko säikäytti yhden fasaanin ja näimme minne se meni. Neljäs koira kävi hyvin lähellä sitä lintua, mutta erä lopetettiin, ennen ku koira pääsi linnulle asti. Niinpä meidän vuoro tuli ja tuomarin kuultua tietolinnusta antoi hän vastuun ohjaajalle, että lähdetäänkö rohkeasti tietolinnulle kokeilemaan vai katsomaan uusia paikkoja. Vähäisestä linnunmäärästä johtuen tartuttiin rohkeasti tietolintuhaasteeseen, ja niin Pyryn kanssa suunnattiin suoraan kohti linnun laskeutumispaikkaa. Pyry saikin nopeaa vainun ja yritti paikallistaa lintua paremmin. Kepo jäi odottamaan varmempaa seisontaa, kun Pyry otti pari askelta ja fasaani lähti karkuun. Siitä tuli sitten karkotusmerkintä Pyrylle. Tuomari kyllä totesi, että täydestä seisonnasta olisi mennyt, kun ohjaaja vain olisi hoksannut sen ilmoittaa. Tuskin tehdään samaa virhettä uudestaan :)

Kolmas kerta todensanoi tälläkin kertaa, ja Pyry pääsi rypsi- hamppupeltojen laidalle. Pyry sai seisonnan aika nopeasti, ja seisonta ilmoitettiin heti. Useamman avanssikäskyn jälkeenkään Pyry ei syöksynyt keskelle rypsipeltoa, mutta alkoi yhtäkkiä ravaamaan jännittynyttä ravia selvän ilmavainun perässä ensin rypsipellon laitaa ja jatkaen siitä hamppupellon laidalle. Liekkö fasaani juoksi edellä? Ainakin kepo ja tuomari juoksivat perässä, sillä selvä riistatilanne oli menossa.

(C) ReK. Pyry edellä ja ohjaaja ja tuomari perässä

Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen kuitenkin Pyry hukkasi ilmavainun ja lähti laukalle nenä maassa. Käytyään laukalla läpi pellon kulman, tuli Pyry vanhoja jälkiä pitkin kohti peltojen yhtymiskohtaa. Peltojen kulmassa se alkoi seisoa jälleen ja jännitys nousi äärimmilleen. Ihmiset olivat jääneet hieman kauemmaksi ja joutuivat juoksemaan tilanteeseen. Avanssikäsky tuli heti Pyryn luokse päästyä ja koira sukelsi hamppupeltoon. Samantien sieltä nousi ensin yksi ja heti perään toinen fasaani ja oppaamme Tapio ampui ilmaan. Kepo antoi samalla maahan-käskyn, ja toisti sen varmuuden vuoksi. Luvan saatuaan hän lähti hakemaan Pyryä pellosta ja katsojaa meinasi jännittää, että onko se Pyry siellä missä pitäisi, mitään kun ei näkynyt. Niin vain kepo sukelsi pellosta Pyryn kanssa, se oli löytynyt juuri sieltä mistä pitikin ja hieno riistatyö oli suoritettu. Siihen loppui meidän peltopäivämme ja lähdettiin takaisin kohti Wanhaa Karhumäkeä odottamaan tuloksia. Koirakoista kolme jäivät vielä pellolle, sillä heille ei oltu saatu kunnon riistatilannetta vielä aikaiseksi.

Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen kello tuli viisi ja oli aika kuulla tulokset. Näin sanotaan Pyryn koepöytäkirjassa:
 Haku: Pyryn haku on riittävää nuo-luokan hakua. Sitä rasittaa yksi karkotus. RT: Pitkän jäljityksen jälkeen hukkaa linnun, palaa jäljelle, saa uudestaan kiinteän seisonnan josta tehdään vaiheittaisen avanssin jälkeen hyvä riistatyö hampussa lymyäville linnuille. Koira on käskystä linnun siivittyessä ja ammuttaessa paikoillaan. Nouto suoritetaan kylmällä linnulla, mutta Pyry puree lintua niin, että suoritusta ei hyväksytä.
Pisteytys
Haku 3x8
Riistatyö 3x7
Nouto 0
Vesityö 3x3
Yht 54 pistettä ja NUO3-palkinto!

Tulevana viikonloppuna suuntana onkin sitten Enontekiö. Vaikka siellä sattuukin olemaan Bretonien mestaruuskisat yhtä aikaa, niin meillä on kuitenkin tarkoitus nauttia vain pelkästä metsästyksestä Lapin erämaissa ilman kokeiden tuomaa jännitystä :)

Junkkari 2012, osa 1/2

Saksanseisojakerhon sivulta lainattua: "Junkkari on nuorten koirien jalostuskatselmus, joka järjestetään vuosittain syyskuun lopulla Lapualla. Junkkariin voivat osallistua mannermaiset kanakoirat, jotka ovat tapahtumahetkellä 9 – 24 kk ikäisiä. Kukin koira voi osallistua Junkkariin vain kerran elämässään. Katselmus on kaksiosainen: ulkomuoto arvostellaan ulkomuotokatselmuksessa ja käyttöominaisuudet peltoriistalla suoritettavassa nuorten luokan KAER-kokeessa."

Junkkari järjestettiin siis viime viikonloppuna ja niin vain mekin siellä Pyryn kanssa oltiin isännän vastahankaisuudesta huolimatta. Liikkumavälineenä ja majoituksena oli anopin matkailuauto, joka toi oman jännityksensä matkaan, kun kumpikaan meistä ei kamalan kokeneita karavaanareita ole. Perjantaina hurruuttelimme Oulusta Lapualle ja Wanhaan Karhumäkeen, joka toimi tapahtuman keskipisteenä. Seisojaihmisten lisäksi siellä oli thaimaalaisia marjanpoimijoita, ja meidän tuurilla jouduimme tietenkin keskelle niiden leiriä. Thaimaan kalkatus oli kova ja pääsimme kuulemaan paikallista karaokelaulantaakin, mutta onneksemme niiden oli aika lähteä kotia kohti lauantaiaamusta, joten hekin malttoivat mennä aikanaan nukkumaan.

Lauantaina bretoneilla oli ulkomuotokatselmus ja tuomarina toimi hyvin kokenut seisojatuomari Raimo Louhio. Mittatikku kuului jokaiseen arvosteluun, ja ulkomuotokatselmuskaavakkeessa käytiin jokainen koiran yksityiskohta läpi. UIlkomuotokatselmuspäivä oli äärimmäisen pitkä, ja jo ennen urosten arvostelua (Junkkarissa nartut arvostellaan ensin) oli kehä myöhässä kaksi tuntia. Pyry pääsikin uusille herkuille siinä odotellessa, sillä teimme ruuaksi koskenlaskijajauhelihamakaronipöperöä ison annoksen, ja jätimme sen jäähtymään tiskipöydälle, johon Pyry keksi kiivetä sängyn kautta yksin jäätyään. No laihalle pojalle tekee hyvää ylimääräset herkut, ja yllätin sen onneksi teosta ennen kun koko kattilallinen oli hävinnyt parempiin suihin.

Palaveri ennen omaa kehävuoroa

Eniten ennen omaa vuoroa jännitti mittaus, sillä kaksi urosta kerkesi jo saada hylätyn liian suuren kokonsa vuoksi. Sama onni seurasi meitäkin, ja muuten niin erinomainen arvostelu muuttui hylsyksi. Mutta Pyry oli mahtava <3 Saattoi mennä täysin väsymyksen piikkiin, mutta se malttoi niin nätisti seisoa paikallaan ja ravi sen kanssa sujui poikkeuksellisen helposti. Pääsin kunnolla nauttimaan Pyryn kauniista esiintymisestä :)

SE mittaustilanne

Kovasti kesän aikana komistunut Aatu-veli

Arvostelukaavakkeen yläosa..

..ja alaosa

Pettymys hylsystä oli tietenkin suuri, vaikka hyvin tiedettiin, että Pyry on aivan maksimikokoinen rotuisekseen. Onneksi illalla kuitenkin lämmin sauna, pari olutta, tulevaa koetta jännittävät ja pelloilla jo päivän olleet kilpakumppanit ja seuraavan päivän kaer-kokeen odotus sai mielen paranemaan ennätysvauhtia, ja nukkumaan mentiin jo kymmenen jälkeen, että oltaisiin kokeessa iskussa.

Koepäivästä kerron osassa 2/2, toivottavasti saisin siihen pari kuvaa kokeesta matkaan.