Nyt on ollut harvinaisen ankea ja märkä syksy, mutta tänään taivas on kirkas ja aurinko paistanut täysillä. Pyry lähti isäntineen jahtiin, ja koska mua ei pyydetty sinne mukaan, niin valjastin Alpon narun nokkaan ja käytiin kolmen tunnin kävely pitkin kaupungin puistoja. Liikkeellä oli muitakin, ja tosi moni oli varustautunut samoin kuin minä, kamera kaulalla. Kuten usein, myös nyt kävely johti
Kahvila Tuomenkukan munkeille ja kahveille. Se on toinen paikka kahdesta Oulussa, mihin koirakin on tervetullut, ja siellä ovat maailman parhaimmat munkit (Auranmajan munkkien kanssa). Sattuipa sinne tulemaan toinenkin koira, kääpiövillis, joka oli tietenkin meidän tuurilla uros, ja he istuivat vielä meidän viereiseen pöytäänkin. Alpohan ei voi sietää muita uroksia, mutta onneksi sen saa helposti pidettyä aloillaan, ja ennen kaikkia se ei ala räkyttään tai murraan, vaikka joku tympäsiskin, joten muille kahvilan asiakkaille siitä ei haitaksi ole, iloksi enemmänkin, onhan se sen verran hassun näkönen kaveri varsinkin lasten mielestä :)
 |
| Oli niin kiire päästä munkin kimppuun, että kuvaaminen tuli mieleen vasta munkin loputtua |
 |
| Reipas kahvilakoira |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti