Viime viikko hikoiltiin vielä superhelteissä, mutta nyt voi alkaa aavistaa jo syksyn tulon. Syksyn, joka on saanut täysin uuden merkityksen Pyryn tulon jälkeen, syksyn jota meillä odotetaan jo kuin kuuta nousevaa.
Jotta jahtikaveri ois täysissä voimissa, kävi se kaksi kertaa osteopaatin (
Uusi Olo) käsittelyssä. Hoito oli niin sanotusti etukäteishuoltoa, mutta luultavasti kauan vaivanneita jännityksiä (ja mitä ne osteopaatit nyt hoitikaan) löytyi vasemmasta lonkasta, ristiselästä, oikeasta ranteesta ja lapojen ja pään alueilta ja siksi pelkkä yksi kerta ei riittänyt. Pyry kuulemma vastasi hyvin hoitoihin ja nyt se on ainakin siltä osin valmis kauteen. Kausi alkoikin tänä vuonna jo 10.8. kyyhkyjahdista, joka viime vuonna jäi kastroinnin takia välistä. Hyvin oli poika kuulemma löytänyt tiputetut linnut, mutta lämpimän kyyhkyn kanssa nouto oli mennyt silkaksi hästäämiseksi.
 |
| Kyyhkyä kermakastikkeessa |
Minä sivistin itseäni ja suuntasin kerrankin etelään. Kohteena oli Helsinki ja tietenkin Maailman Voittaja -näyttely. Näyttelyssä tiirauksen alla oli bretonit ja illan tullen loppushow, ryhmäkehät ja BIS. Retkuja oli reilu 30 kipaletta Suomesta, Norjasta, Ranskasta, Unkarista ja Venäjältä ainakin. Tuomari tykkäsi suht niukkakarvaisista ja pienistä koirista ja vain kaksi titteliä (veteraani- ja juniori-) tuli lopulta Suomeen ja nekin tuontikoirille. Rodun paras oli kaunis ranskalainen käyttöluokan narttu, joka kyllä täysin ansaitsi voittonsa. Tuomarin työskentely herätti mussa vähän kyllä ihmetystä, varsinkin kun narttujen vara-sert ja vara-cacib meni eri koirille, vaikka molemmat olisivat pystyneet vastaanottamaan molemmat. Eli suomalaisittain kuin ajattelee, niin roppi oli PN1 ja nämä kaksi muuta olisivat yhdessä PN2:sia. No kait tuomari ajatteli, että vähän jokaiselle jotain... Kansainväliset FCI:n säännöt erosivat muutenkin kotimaisista ja aiheuttivat mulle välillä aikamoista hämminkiä, kun en tajunnut miten homma pyörii. Loppushow oli näyttävä, vaikka ehkä vähän liikaa pitkitetty ja lopulta voiton vei indonesialainen apinapinseri.
Alpo oli hoidossa mun Helsingin reissun ja poikien kyyhkyjahdin aikana, mutta nyt se on jälleen meidän marjojen kimpussa. Sillä todettiin viikko sitten hankauma silmässä, joka on onneksi lähtenyt hienosti paranemaan. Ainoa ongelma on mulla muistaa laittaa yöksi voidetta silmään, kuka vei mun muistin Hessoissa?
