Naksutellen nouto kuntoon

Pyry tarvitsee paljon treeniä noutoon, ja niinpä vihdoin aloin palotteleen sitä suoritusta (ennen koko liikesarja on mennyt leikin varjolla), jotta siihen tulisi suoritusvarmuutta, ja se alkaisi pelittämään myös muualla kuin kotona tai täysin häiriöttömässä metsässä. Paloitteluun moni suositteli naksutinta, ja itsekkin siitä tykkäävänä, tosin vähän laiskana naksuttelijana, oli aika kaivaa se esiin ja lähtä testailemaan missä mennään. Pyry on suht ilmiömäinen; yhden päivän aikana, parissa eri erässä naksuteltiin kapula suuhun, useamman sekunnin pito ja nosto maastakin saatiin jo hyvää alkuun.

Alpo olikin sitten mielenkiintosempi tapaus. Ekaksi palkkasin sitä ihan kapulaan koskemisesta. Sitten kapulan keskelle kapeaan kohtaan koskemisesta. Siihen oli hyvä lopettaa ekat naksuttelut, kunnes ne nyt illalla taas jatkui uutena haasteena saada kapula käymään suussa, tai edes suun aukeaminen. Siinä riittikin haastetta. Alposta oli ihan huijausta, ettei pelkkä koskeminen alkanutkaan riittää, välillä se kävi koskemassa naksuttimen päässä olevaa kosketuskepin palloa kokeillen, että tätäkö tuo nyt haluaakin, mutta lopulta (kapulan käytyä malliksi mun suussa, ihan varmasti koirat ossaa matkia :D ) Alpo nuolas kapulaa ja homma pääsi jatkumaan. Nuolasu alko tulla niin hyvällä tahdilla, että päätin odottaa viela suussa käytön, ja niin vain sekin tuli! Olin ihan haltioissani, siitä on niin hyvä jatkaa ensi kerralla!

Saksanseisojakerhon erikoisnäyttely 16.6.2012

Ilmotin Pyryn liiankin innokkaasti seisojien erkkariin, ja kun ilmottautumislappu maksukuitteineen tipahti postilaatikkoon, tajusin, että mun pitää olla kaverin polttareissa juuri samana päivänä. Ou fuck!!

Onneksi pelastaja löytyi, kun eräät tuttavat olivat lähdössä esittämään omaa kasvattinarttuaan, ja he huolivat Pyryn mukaansa. Niinpä eilisaamuna kello 6 laitoimme Pyryn heidän farmarinsa perään ja jäätiin vilkuttamaan, kun Pyry katsoi perään, että miten te siinä ootte. Olin kauhuissani, Pyry ei ole koskaan ennen ollut muiden kun meijän mukana reissussa, ja hoidossakin se on ollut vain yhden päivän tuhoisin seurauksin (Pyrylle ei silloin käynyt kuinkaan, mutta ovien karmeille kyllä).

Polttarihumun keskellä odottelin tuloksia näyttelystä, ja kun mitään ei kuulunut varovasti aloin toivomaan, että se on merkki siitä, että Pyry on päässyt alkua pidemmälle. Ja niin siinä olikin käyny :D Pyry oli kuulemma esiintynyt kuin junan vessa, ja kaikki olivat ihmetelleet, että kuka on tämä nuori uros! Pyry voitti kaikki yhdeksän muuta junnu-urosta, ja paras uros -kehässä se sijoittui kolmanneksi velipuolensa Panchon ollessa ROP ja erään valiouroksen kakkonen. Tuomarina oli Marianne Gyárfás Unkarista ja näin hän Pyrystä sanoi (vapaa suomennos): "Kiva tyyppi ja luusto. Kiva pää. Erittäin hyvä tyypillinen ylälinja. Tarpeeksi syvä ja leveä rintakehä ikäisekseen. Tasapainoiset kulmaukset. Kiva turkki ja väri. Liikkuu todella hyvin."

Kuvaaja Päivi Pesonen

Kuvaaja Päivi Pesonen

Kotiintuominen :)

Pitää kyllä ottaa Pyrystä posetuskuva ruusukkeensa kanssa :) Oon niin ylpeä, tätä tulosta haaveilin vaan villeimmissä haavemaailmoissa <3

Viikkokatsaus

Meneillä oleva viikko on tapahtumarikas suhteessa meidän perusarkeen. Maanantaina oltiin ekaa kertaa kanakoirakerhon koulutuksessa Pyryn kanssa, hävetti! Tehtiin perustokojuttuja, jotka Pyry osaa hyvin, mutta uudet koirat aiheutti häiriötä lähes liiaksi asti, ja alkutunti meni puhtaasti pöljäilyksi. Onneksi tuli onnistumisen hetkiä, ja moni varmaan yllättyi, kun Pyry jäi paikalleen makuulle mun jatkaessa matkaa ja koirakaverin maatessa vieressä :) Sen paikallaolo on hienoa katsottavaa, kunhan kukaan ei pidä remmistä kiinni.

Eilen tahkottiin taas päätä seinään agissa edellisviikkojen lailla. Pyrystä näkee jo lähtöviivalla kuinka keskittyminen muhun jää ku nenään hiipii herkullinen tuoksu, ja opin, ettei lupaa liikkeelle lähtöön passaa antaa, jos katse yhtään harhailee ja nenä heiluu. Tylsät agilitytunnit siis edessä, myös Pyryllä.

Tänään käytiin pitkästä aikaa koko poppoolla hiekkamontuilla. Kamerakin oli mukana ja tänään Alpo toimi suurimmaksi osaksi linssiludena.

"Mihin nää jäit?"

"Meen jo!"

Viikonloppuna Pyry lähtee vielä päiväksi reissuun ilman meitä, oon jo etukäteen kauhuissaan miten Pyry pärjää ja ennen kaikkea miten Pyryn mukaan ottavat ihmiset pärjäävät :S Mutta siitä lisää sitten kun kaikki ovat palaneet reissulta hengissä.

Agia, tokoa ja koirahuushollin suursiivousta

Taas on yhdet agilitytreenit ulkona takana, ja taas ei oo kovin paljon kehuttavaa. Sain Pyryltä hyviä seuruita ja muita kontaktiharjotuksia, mutta heti ku mentiin radalle, ja remmi ei ollutkaan ohjaamassa poissa pahasta alkoi perseily. Eka yrityksellä Pyry meni hyppy - hyppy ja pusikkoon nuolemaan huulien väpätystä aikaansaavaa pissaa. Sitten helpotettiin roimasti ja mentiin vain kaksi hyppyä ja palkka oli vastassa, se meni hyvin, mutta kun hyppyihin yritettiin liittää putki, niin taas Pyry paineli hyppyjen jälkeen kuin pieru saharaan, rällätteli pitkin pusikoita niin, etten aina edes nähnyt sitä, ja siitä ampaisi vielä kääpiövillakoiraurokselle pullistelemaan. Siihen loppui meidän ratareenit pihalla. Siis aina ens viikkoon asti.

Ennen ensiviikkoisia agitreenejä mennään paikallisen kanakoirakerhon tokotreeneihin, joihin tulee mukaan myöhemmin myös noutoa ja vesityöskentelyä, tärkeitä taitoja lintukoiralle. Siellä ohjaajat ovat tottuneet näihin mettäkoirien omiin haasteisiin ja saadaan toivottavasti hyvää oppia ja neuvoja miten tuon kanssa edetä koulutuksessa. Oon myös lomalla toistaiseksi, niin täytyy ottaa projektiksi tokoilla tuossa talon edessä avautuvalla nurmella molempien kanssa. Olen ihaillut ranskanbulldoggi Frendan tokoilua, ja todennut, että kyllä Alpostakin on ainakin omaksi iloksi tokoilemaan. Alpon seuruu on jotain niin upeaa, ei tarvi kuin alkulenkistä antaa pala lihapullaa, niin sitä ei saa enään loppulenkin aikana tekemään tarpeitaan, kun se vaan kulkee vieressä katsoen, että "Lisää!".

Mutta ihan ensimmäiseksi täytyy selvitä projektista suursiivous. Rakas kepo saa insinöörin paperit huomenna, ja lauantaina sitä juhlitaan. Tänne tulee enemmän ihmisiä, mitä itse etes tunnen, ja tahdon, että asunto on siistinä ja nättinä. Olen aloittanut siivouksen seinistä olevista kuola- ja ruokalänteistä, ja jo se tuntuu lähes loputtomattomalta suolta. Ensin niitä länttejä kuuraa juuriharjan kanssa, että ne saa irti, ja kun alkaa ihastelemaan aikaansaannostaan, niin toteaa, että koko seinä on pyyhittävä katosta lattiaan, tai muuten siihen jää selvät pölyrajat. Onneksi meillä ei ole tapetteja, ne tuskin kesätisivät juuriharjaa ja märkää. Lisäksi pitää keretä tekeen viel voileipäkakkuja ekan kerran ikinä, toivottavasti ne onnistuvat! Pojillekkin tulee jännä päivä lauantaina, ja ainakin osan päivästä saisivat ne pärjätä makuuhuoneessa keskenään, saa nähdä miten käy :)