Ihana Untomme kolme vuotta

Tänään on rakkaan Unton 3-vuotissyntymäpäivä <3 <3 <3  Paljon onnea Unto!

Suomi vs. Ruotsi -viikonloppu

Meidän tuttu pieni retkikunta päätti alkukeväästä, että lähdetään käymään rajan toisella puolen kehäilemässä, kun sattui näyttely näpsäkän matkan päähän Pohjois-Ruotsin Överkalixiin, joka sijaitsee suunnilleen Ylitornion korkeudella. Eilen me sitten matkasimme Haaparannan kautta ja Kalixjoen vartta pitkin näyttelypaikalle. Maisemat oli Ruotsin puolella upeita, kylät idyllisiä ja ihmiset näyttelypaikalla mukavia. Päivä vaikutti kaikin puolin lupaavalta, ja sen kruunasi se, kun Alpon kanssa kehässä ollessamme mun kouraan lätkästiin sertilappunen ja tajusin Alpon olleen paras uros 1 ja Tanjalle tehtiin sama, joten ROP-kehässä oli kaksi suomalaista koiraa, ja ruotsalaiset saattoivat vain katsella kehän laidalta. Tuomari Kurt Nilsson valitsi Idan rotunsa parhaaksi, eli Alposta tuli vastakkaisen sukupuolen paras. Ei olisi voinut olla mukavampi ensimmäinen ROP-kehä kokemus, kuin ystävän kanssa vieraalla maalla!

Tuomari Kurt Nilsson. ROP FinJW-10 HeJW-10 Tinylions Piece of Cake, VSP Huitukan Flash Gordon

 

 

 

 

 

 

 

Pystin ja ruusukkeiden kera

Tänä viikonloppuna ratkesi myös uusi Euroviisuvoittaja, ja tulee ratkeamaan jääkiekon maailmanmestari. Euroviisuissa tavoite on aina jos ei voittaa, niin ainakin pärjätä paremmin kuin rakas naapurimme. Tällä(kään) kertaa niin ei käynyt, joten Suomi vs Ruotsi on tilanteessa 1-1, ja huisi MM-finaali ratkaisee viikonlopun herruuden!

Silkkaa Suomi-poweria!

Silmätulehdus tällä kertaa

Unto on kovin tulehdusherkkä kaveri, ja keväisin siihen on aina iskenyt jokin tulehdus. Unton ensimmäisenä keväänä 2009 Unto sairasti korvatulehduksen, joka on ollut pari kertaa myöhemminkin. Jouduimme silloin jättämään väliin Pellon ryhmänäyttelyn, joka olisi ollut toinen näyttelymme ikinä. Harmitti.

Keväänä 2010 molemmille pojille tuli tarttuva kennelyskä, onneksi aika lievänä ja oli helppo hoitaa pois. Se sattui Vaasa KV:n aikaan, ja peruimme tulomme, se olisi ollut Alpon ensimmäinen näyttely ikinä. Harmitti. Tosin sen reissun peruuntumisesta on seurannut paljon hyvää, kepo asteli maailmaamme ensimmäistä kertaa silloin, eikä jälkikäteen ole harmittanut yhtään :)

Tänä keväänä Untolla on rähminyt oikea silmä normaalia enemmän. Ajattelin, että se johtuu vain keväästä, kylmästä tuulesta ja katupölystä, mutta lauantai-iltana töistä tullessani huomasin, että silmän ympäristö on aivan muurautunut rähmästä, silmä on punainen ja Unto siristelee sitä pahan näköisesti. Keittelin vettä, jolla silmää puhdistin, kunnes vihdoin tuli maanantai ja pääsimme eläinlääkärille. Silmä katsottiin, ja onneksi sieltä ei löytynyt haavaumia, eikä vierasesineitä, mutta aivan selkeästi se oli kuitenkin tulehtunut, ja Unto joutui lääkekuurille. Tällä kertaa en joutunut perumaan yhtään näyttelyyn menoa. Jouduin perumaan jotain parempaa ja ainutkertaisempaa, nimittäin luonnetestin, jonne olisimme menneet kuluvan viikon sunnuntaina. Arvatkaa vain, HARMITTAAA!!!

Unto, möllimaastojen maestro

Vietimme vappuaattopäivän kunnon koiraihmisten tavoin neljän ihmisen ja neljän bullan kanssa OSVKH:n järjestämissä möllimaastoissa soramontuilla. Päivä oli melkoista odottamista, pienten aikuisten luokka oli viimeisenä ja noin 2,5 tuntia myöhässä. Olisimme saattaneet luovuttaa odottelun kanssa, jos mulla ei ois ollut yhtä syytä, miksi en voinut suostua poistumaan. Unto.
Unto on kerran noin 1,5 vuotta sitten käynyt VGU:n järjestämissä kiihdytyskisoissa, ja möllimaastossa se tajusi heti, että samasta asiasta on kyse, kun se huomasi vieheen perässä juoksevat koirat. Sen jälkeen muu maailma hävisi sen ympäriltä, kun se vain seurasi radan tapahtumia (makkaran syömisen ajaksi se kyllä palasi tähän maailmaan :) ).

Tiukka katse radalle

Vihdoin tuli Unton vuoro ranskiksista ensimmäisenä. Upeasti Unto syöksyi vieheen perään ja kaikin voimin juoksi koko 400 metrin matkan, vaikka väsyminen oli selvästi nähtävissä. Ja kun radalta pois päästiin, olisi Unto tahtonut vain takaisin sinne.

 Juoksu oli tuomareiden mieleen ja Unto sai siitä 221 pistettä, jolla irtoaisi virallisissa vinttareiden kisoissa serti! Juoksun jälkeen mieleeni nousi, ettei Unto välttämättä ole väärin ymmärretty bulldoggi, vaan ehkä se on väärään kroppaan syntynyt vinttikoira.

Päivän superyllättäjä muikealla juoksulla oli kuitenki seurassamme hengaillut kääpiöpinseri Mimi, joka sai päivän parhaat pisteet 266 ja näin ollen voitti myös kaikki vinttikoirat, nuo juoksun aateliset :)