Kevääksi tilattu treenejä, treenejä, treenejä

Eilenillalla laitoin tilaukseen agilitypaikan mulle ja Pyrylle, agilitypaikan mulle ja Pancholle ja tokopaikan mulle ja Pyrylle. Treeniä on siis luvassa kovasti, en oo tainnu ala-asteaikaisen uimaharrastuksen jälkeen koskaan sitoutua harrastamaan näin monta kertaa viikossa ja aina tiettyinä päivinä ja kellonaikoina :)

Säävalituspostaus

Harvoin on keli, jollon ei voi tehä mitään, mutta nyt on. Ei haittaa jos tulee vettä, ei haittaa jos tulee lunta, mutta kun lumien tulon jälkeen tulee vettä, niin se todellaki haittaa, aaarrrgh!!!!

Lainakoirako?

Mulle tarjoutui kevääksi mahdollisuus alkaa agiliitään lainakoiralla, kun omistajansa ei pysty. Koira on ihan erilainen kuin Pyry vaikka retkuja edustaakin ja kerran se on ollut mulla lainassa. Silloin olin vähän pulassa, koiraa kun ei tarvi ohjata yhtään niin voimakkaasti kuin Pyryä, vaan se melkeen ajatuksen voimalla ohjautui sinne minne pitikin. Se on rauhallinen ja nöyrä, mutta silti valmis ja halukas tekemään.

Ajatus lainakoirasta on kutkuttava. Mulla on ihan hirviä agilitykuume ja halu edetä siinä. Ja edetä muutenkin kun tuntemalla onnistumisen iloa siitä, että saan ensimmäiset viis estettä piettyä koiran hanskassa. Lainakoiran kanssa saattaisin päästä suorittamaan kokonaisia ratoja. Voisin keskittyä ohjaamiseen sen sijaan, että takaraivossa jyskyttää "sää oot myöhässä!" kokoajan, olin myöhässä tai en.

Samalla kokisin sen, että mitä olis reenata kahta koiraa. Sillä tottakai mun takaraivossa on myös ajatus omasta harrastuskoirasta. Harrastuskoirasta, jolla mun taidoilla voisi päästä kisaamaan. Mutta ois lainakoira tai oma harrastuskoira, niin joutusin (tai saisin, päivästä/reenistä riippuen) mää edelleen Pyrynkin kanssa harrastaa. Ei sitä muuten jaksais kukkaan, nää lajit ku on metästyskauden ulkopuolella sen pääaktivoinnit. Eli lainakoira tietäis kolmia ohjattuja reenejä viikossa, toko ja agi Pyryn kanssa ja agi lainakoiran kanssa. Oi että, just nyt mun valtavassa agihimossa se kuulostais ihanalta!

Mitä te tekisitte minuna?

Toim. huom. Pyry kyllä tykkää agista ja uskon, että laji sopii sille. Se vaan tarvis nopean, kokeneen ohjaajan, jolla ois kokemusta vastaavan tyylisestä koirasta ja jolta ohjaus tulisi jo selkärangasta, ei niin kun mulla, että joudun miettimään, että mihin minkäki jalan ja käen millonki sijotan. Jos kaiken sen vauhdin sais hyödynnettyä hallitusti, niin mää vahvasti uskon, että siinä ois haastajaa ihan bc:itten vauhtiin asti :)

Aina nälkä!

Pyryn kastoinnista on nyt reilu kolme kuukautta, ja vaikka juuri mikään ei oo vielä muuttunut, niin yksi odotettavimmista asioista on tullut keskuuteemme. Koira, jolla on omasta mielestään nälkä KOKOAJAN. Se yrittää nuolla olkkarinpöytää, jossa oli äsken voileipä. Se kerjää ja sen kuono yrittää hivuttautua ruokalautasille. Se tuijottaa intensiivisesti koko sen ajan kun yrität syyä. Se alkaa kuskaan sulle kaikki huonekaluja pienemmät tavarat, että jos jotain moisesta tempusta irtois. Se on salamana keittiössä, kun joku muukin on. Se pyörii siellä vihjeenä, että nyt ois nälkä. Se pyörii siellä vihjeenä, että leiväntekovermeet on jääny levälleen ja tekis hirviänä mieli. Se hädintuskin poistuu keittiöstä, jos koirien kupeissa on jotain hyvää sulamassa niille. Se käy ruokkimassa ittiään koirien ruokasäkistä, joka sai ennen olla aina rauhassa. Se on r-a-s-i-t-t-a-v-a. Se on Pyry.

2x2-kepit, osa 2

Muutaman kerran harjoteltiin yhellä keppiparilla ja sitten siirryttiin kahteen pariin. Kerran liikuttanut keppipareja lähemmäs, mutta sen verta tuli ongelmia, että nyt junnataan siinä. Ensin puutuminen, pientä kyllästymistä asiaan on havaittavissa, ja siirryinkin nopiasti ihan lyhyiin muutaman onnistumisen pätkiin. Vaikeempi homma onkin sitten, että molemmat koirat on fokusoitunu mun käteen. Eli ekan keppiparin jälkeen ne kääntää päänsä mua kohti, eikä yhtään kato, että missä se toinen keppipari on. Pyryn kanssa sainkin sitten apupalkkaajan, joka heittää pallon, Alpon kans tuo nyt on vaan yhteistä puuhastelua, niin sitä en ota kovin vakavasti. Videolla on tän päivän reeni Pyryn kanssa. Huomatkaa mun tosi stylet pieruverkkarit. Ne on ollu mulla 15-16 vuotta, oon parsinu niitä kasaan pariin otteeseen, enkä koskaan halua luopua niistä!

2x2 -kepit, osa 1

Hetken kerkesi aurauskepit ootella eteisen nurkassa, mutta nyt on koulukiireet selätetty (tutkintohakemus laitettu menemään, jee!) ja oli aika kaivaa kepit esiin. Pyryhän osaa kepit jo jollain tapaa, mutta aina siinä on ollut suoritusepävarmuutta, enkä koskaan oo saanut yhdistettyä radalle niitä, joten joku uusi tuulahdus niihin oli tervetullut. Ja jos seuraa Lemmikkipalstojen Päivän peilin Treenipulinaa, alkaa uskoa, että 2x2 -metodi on ylivoimanen :D

Siispä kaksi keppiä pihalle tököttämään ja koiraa niitten välistä menemään. Palkka suurinpiirtein sinne suuntaan, mihin kuvittelee kepit jatkuvan. Eri kulmia, lähestymistä nopeuttaen, lähettämistä kauempaa, niitä kait on tarkoitus nyt alkuun reenata kahdella kepillä. Käskysanaa, ei vissiin oo tarkotus vielä lisätä tähän, mutta kait kuiten jo neljälle kepille..?

Tässä on molemmista pojista videot, kuvattuna ihan ekalta kerralta ku tehtiin. Vähän ovat pitkät, mutta en saanu Canonin ohjelmalla leikeltyä puhelimella otettua kuvaa. Tai en osannu.

Metästyskauden lopetus

Me vähän venytettiin metästyskautta ja käytiin vielä näin marraskuussa tuolla tuntureilla, jossa riekonmetsästys jatkuu pitkälle kevääseen. Tuttu ja turvallinen Näkkälä ja Samulin mökki toimi jälleen tukikohtana. Perjantaina sinne ajeltiin, on se vaan masentavaa, kun neljältä on jo säkkipimeää ja tuntuu, niinkun olisi keskellä yötä liikkeellä. Kaheksan aikaan illalla olimma kuitenkin jo perillä.

Kuolat otalla kaminan edessä lepäilemässä

Mökkiin ei tule sähköjä, joten illalla ainut valaistus on kynttilät

Pilvisenä lauantaiaamuna lähettiin sitten liikkeelle kohti Seyrisvaaraa, joka oli aijemmin hyväksi kohteeksi havaittu. Nopeaa kuitenkin tajusimme, että 14 cm lunta on paljon ja hiastaa etenemistä huomattavasti, eikä aika millään riitä niin kauas vaeltamiseen. Pari viikkoa sitten jäässä olleet suot olivat sulaneet ja lumikerros märän suon päällä oli aika tympeä yhdistelmä. Olimme lukeneet mökin vieraskirjasta, että riekot ovat nyt kovin arkoja ja sen saimme kokea itsekkin. Jos koira pääsikin seisontaetäisyydelle, lähtivät riekot karkuun kauan ennen kuin me olisimme päässeet ampumaetäisyydelle. Taisimme nähdä kuusi riekkoa koko päivän aikana, suurin osa riekoista oli ihan muualla missä me. Lumi tuotti myös Pyrylle ongelmia kertymällä anturoiden väliin. Vauhti hiipui pitkin päivää, luovin matka oli lyhyt ja koira pysähteli pureskelemaan kertynyttä lunta. Kovasti yritettiin tietenkin sitä auttaa poistamalla lumipaukut jaloista usein, mutta niin vain ne hiersivät muutaman varpaanvälin lähes vereslihalle. Päätettiin sen päivän retki noin kuuden tunnin jälkeen väsyneinä ja vailla yhtään tilannetta, missä olisi ollut mahdollisuus saada riekkoja. Pyryyn lumen vaikutus oli valtaisa, sille kertyi kilometrejä vain 21 km, kun normaalisti tuossa ajassa taitaa kertyä ainakin se 40 km.

Minä en ollut ostanut lupaa kun lauantaille, joten sunnuntaina jäin hyvillä mielin Pyryn kanssa mökille. Mitäpä sitä koiraparan tassuja sen enempää koettelemaan. Pojat lähti sitten oikein perinteisesti kävelemään linjassa valmiina ampumaan riekkoja sitä mukaan, kun ne edestä lähtee lentoon. No yhtään ainutta riekkoa he eivät olleet nähneet, joten se siitä. Pyry oli selvästi ihmeissään, kun ei päässyt poikien matkaan, enkä uskaltanut päästää sitä pihalle ollenkaan sinä aikana, se kun vois olla ihan hyvin niin hullu, että lähtis niitä jälestään. Koska pitkä kotimatkakin oli vielä edessä, eivät pojat viipyneet metsällä kuin puoleen päivään asti. Sen jälkeen söimme, kerättiin kimpsut kasaan, siivottiin mökki ja liikkeelle päästiin jo yhden jälestä. Siivotessamme Pyry hepuloi pihassa, lunta keränneet tassut taisivat olla muisto vain, kun sai omassa rauhassa pöljäillä pitkin mökin ympäristöä ja Näkkäläjärven jäätä. Vähän mua hirvitti, että jos se sinne järveen umpsahtaa, kun sen perään ei oltu kattomassa, mutta oli jää jo kymmenkunta senttiä paksua ja kantoi hyvin tuollaisen kevytaskeleisen rasvatun salaman. Lopussa kuvia mökin pihasta. Onko tympiämpää kuvauskeliä, kun pilvinen, vähävaloinen talvisää..

"Jättivät minut tänne.."

Sauna

Mökki

Niinkuin kirjoitussävystä jo voi lukea, ei ollut mikään onnistunut reissu. Mutta näinhän sitä oppii, milloin kannattaa tunturiin lähtä, eikä kyllä tuota parempaa liikuntaa ainakaan ole olemassa. Mökki ei pettänyt odotuksia ja mikäs siinä iltasin herkutella, saunoa ja lätkiä korttia kavereitten kanssa, kyllä mökkeily aina kaupunkiolosuhteet voittaa :) Nyt siirretään katse kohti muita harrastuksia ja annetaan metästysjuttujen hetkeksi jäädä taka-alalle.