Uudessa osoitteessa

Niin sitä vaihdettiin kerrostaloelämä omakotitaloon ja omaan pihaan. Muuten niin lepponen muutos tuottaa ongelmia, kun Pyryn eroahdistus odotetusti palasi, ja koirarukka huutaa kun syötävä yksinjäätyään. Lisäksi portti- ja oviviritelmät ei tahdo pitää sitä halutuissa huoneissa, vaan se tiirikoi itsensä läpi. Yhden kynnyksen se on nyt tuhonnut, mutta jospa se tästä kovalla reenillä ajan kanssa. Harmillista, kun koiralle ei voi vaan sanoa, ettei mitään hätää, me tullaan takas. Mielenkiintoiseksi tämän tekee vielä se, että muutaman viikon päästä muutetaan alakerrasta yläkertaan, jota on rempattu kivempaan kuosiin. Nyt asutetaan alhaalla keittiötä ja yhtä huonetta, kolme huonetta toimittaa varaston virkaa, ja niihin on ahdettu sekä talon aijempi kalusto, sekä meidän tavaraa, joita ei tässä välissä haluta purkaa. Miten ihmiselle saattaakin kertyä niin tuhottomasti roinaa????

Tästä lähdettiin...

..Vanha asunto tyhjeni..

..uus täyttyi..

..mutta välillä riitti aikaa temppuilullekkin.

Koirahierojalla

Pyry pääsi tänään ensimmäistä kertaa koirahierojalle. Hierojana toimi urheilukoirahieroja Eevaliisa Pohjanen, jota meille oltiin suositeltu ja kyllä ekan kerran jälkeen tuntui suositusten arvoiselta. 

Hierojalle pisti heti silmään, että Pyry kulkee vähän selkä kyyryssä, ja hieronnan aikana kireyttä löytyikin rintarangan ja lannerangan alueelta. Muutenki Pyry oli aika pinkeä, eikä osannut täysin rentoutua, vaan reagoi joka rapsahukseen mitä oven takaa kuului. Selän pitkät lihakset saisivat kehittyä ja muutenkin toiveissa oli, että Pyry saisi hitusen lisää massaa, ei paljon mutta kuitenkin. Saatiin kotitehtäväksi reenata Pyryn syviä lihaksia parilla eri harjoituksella, ja lisäksi suositeltiin Back on trackin verkkoloimea, mikä lihashuollon lisäksi kuulemma rauhoittaa koiraa, rasvasempaa ja hieman vähemmän proteiinipitoista ruokaa (opin senkin, että rasva rauhottaa, proteiini vilkastuttaa) sekä uutta hierontaa 3-4 viikon kuluttua. Toivottavasti tilanne antaa myöten ja pääsemme vielä uusintahierontaan, sen verran vakuuttavat tulokset eräs toinen hieroja Untossa aikanaan sai :)

Seuraa!

Eilen tokoreeneissä uurastettiin seuraamisen parissa ja täytyy tunnustaa, että enhän mää oo aatellu yhtään mitä teen sen liikkeen aikana. Oon onneksi saanut Pyryn kontaktin paremmaksi, mutta siis määhän katon niin sitä koiraa, että koko rintamasuunta on ihan eri suuntaan mihin ollaan menossa, hupsis! Ja mikkä käännökset? Niitäkikön pitää reenata? U-käännös? Nopeuden muutokset? Ja pitääkö mun aina osata kävellä samaa vauhtia samaa tahtia?

Eikai näistä kysymyksistä voi seurata muuta päätöstä, kun että mun pitää reenata seuraamista ilman koiraa :D

Keväthangilla

Aurinkoiset maaliskuun viikonloppupäivät kuuluu viettää ulkona, ja niin tänä viikonloppuna tehtiinkin. Lauantaina käytiin kävelyllä metsässä ja merenrannassa, ja kamera räpsyi yli 200 kuvan edestä hyvinkin Pyry-voittoisesti, sillä Alpo ei oikein osaa nauttia vapauden huumasta, vaan kulkee mielummin mun takana vasempaan jalkaan liimautuneena. Mutta kuten kuvat kertovat, Pyryllä oli kivaa :)

Tänään Alpo pääsi mun äitille hoitoon ja lähdettiin neljä ihmistä ja Pyry hiihtämään. Hiihettiin merenjäällä ja peltojen laidoilla 3,8km päässä olevalle laavulle paistamaan makkaraa. Puoliskon ei tarvinnut hiihtää koko menomatkalla, sen verran oli Pyryllä menohaluja, ja niinpä mun piti ottaa se paluumatkaksi, että mieskin pääsee hiihtämään. Oon erittäin epävarma ja tasapainoton suksilla ja kyllähän mua PELOTTI ensimmäiset sadat metrit. Pyry on kuitenkin tasanen ja hyvä vetäjä ja pikkuhiljaa pystyin alkaa rentoutumaan ja nauttimaan vauhdista. Lopulta huomasi, että Pyryllä alkoi voimat ehtymään ja uskalsin sitten jo parhaani mukaan lykkiä apuvauhtia, mikä ei alkukauhuissa käynyt mielessäkään. Huippufiilis jäi, ja hyvin saatan toisenkin kerran suostua narun jatkeeksi suksilla. Harvoin sitä perinteisen hiihtäjä jättää luistelijat taakseen, mutta Pyryn kanssa ei ollut edes vaihtoehtoja :D

Tarkkislaisesta tokoilijaksi

Pyry on todellinen toko- ja agituntien tarkkisluokkalainen, joka saa erityiskohtelua ja jota osataan mennä automaattisesti piiloon tarpeen vaatiessa. Tokossa hallista rajataan Pyrylle ihan oma tila työskennellä, jotta se ei häiriintyisi muista ja alkaisi häiritä muita. Agilityssä koko muu ryhmä piiloutuu pienen sermin taakse silloin kun on Pyryn vuoro päästä radalle.

Ja niin vain työ tuottaa tulosta. Pyry on ollut viikko viikolta rauhallisempi tokossa, kontaktiharjoitukset paranevat koko ajan ja nameja menee kohta säkkitolkulla/reeni, kun Pyry niin nätisti näpöttää mun lähellä katsoen mua, eikä roiku remmin päässä sinkoamassa joka suuntaan (tehään me muutakin ku kontaktiharjotuksia, mutta ne on isossa roolissa meijän reenatessa). Hallin ovesta voi jopa joku kulkea niin, että Pyry vain vilkaisee ovelle ja sitten jatkaa harjoituksia mun kanssa. I am amazed!

Sitten pitäisi keksiä miten se tunnetila siirretään agitunneille? Ehkä palkka joka ikisen esteen jälkeen?

Valjakkohiihon huumaa

Oulun Palveluskoirayhdistys ry järjesti Valjakkourheiluliiton avoimet Pohjoismaiden mestaruuskilpailut Virpiniemessä ja pitihän sinne päästä kisoja katsomaan. Vuorossa oli sprinttikilpailut, joissa kisaajat lähti yhtä aikaa lentävällä lähdöllä ja matkaa oli 1,5km. Täytyy muutama kuvaa jakaa, sen verran upeaa oli meno.

First things first

Lentävässä lähdössä koira piti pitää vierellä lähtöviivalle asti

Eikä ne lähdöt helppoja ollut, moni kaatui siinä

Tasasta on maalisuoralla

Mutta selkeä voittaja kuitenkin löytyi

Lähdön intoa

Päivän posseeraukset

.. ja omistajan Picasalla leikkiminen.

Tokoa

Olin tänään reipas ja heti aamusta pakkasin Pyryn autoon ja mentiin hallille reenaamaan tokoa. Kaksi tyttöä oli meitä ennen kerennyt paikalle ja lämmittelivät koiriaan agilityä varten, mutta olivat niin kivoja, että päästivät meidät hetkeksi halliin, ennen kuin tulivat sinne rakentamaan rataa.

Ihan alkuun otettiin paikalla oloa samalla kun vähensin vaatetta, mitä tuolla pakkasessa tarvii liiankin kanssa. Vähän Pyry venkoili, mutta se loppui siihen, kun lätkäsin sen nokan eteen lautasen, missä oli nameja. Siitä jatkettiin seuruulla, jossa jouduin toteamaan, ettei mitään mahollisuutta saada seuruuta ilman että nami on kädessä, Pyryn nokka tipahtaa heti maahan nuuskutteluasemiin. Seuruu on varmasti muutenkin asia, mitä pitää reenata kaikista eniten vielä, jos koskaan kuvittelee alokasluokassa starttaavansa, Pyry ei nimittäin pysy kovin tiiviisti vieressä, varastaa vähän eteen ja vinoon kun pysähdytään perusasentoon ja mitä kaikkea..

No imuttelin sitten muutamat seurauspätkät, jonka jälkeen päästiin mukavien asioiden pariin. Liikkeestä seisomaan pysähtymiseen ja luoksetuloon. Aika hyvin seis-käsky alkaa palautumaan Pyrylle mieleen, vaikka sen reenaus on meillä toviksi unohtunut. Reenattiin niin, että kävelin selkä menosuuntaan päin, Pyry seurasi perässä ja käskystä aina nakkasin lelun Pyryn taakse, ensin parin kerran samalla kun käsky tuli ja sitten pari kertaa pienellä viiveellä käskyn jälkeen. Pyry pysähty hyvin ja pylly pysy ylhäällä. Luoksetulo Pyryllä on hyvä, sitä otettiin pari kertaa koko pitkän hallin pätkältä ja namilla lopussa imuttaen, että se tulisi suoraan eteen, eikä siihen eteen vasemmalle, kuten on välillä tehnyt.

Viimisen luoksetulon jälkeen nakkasin Pyrylle pallon, että leikihän vähän ja lähdin itse pukemaan toppatakkia niskaan, kun Pyry tuli pallon kanssa mun vieressä olevalle keinulle ja esitti niin hienon 2on/2offin, että pakkohan sitä oli siitä kehua ja palkata, vaikkei agia oltukkaan reenaamassa :)

Nimpparisankari Alpo