Hyvää joulua!

Tänä vuonna pimeys yllätti ja eläimelliset jouluntoivotuskuvayritykset oli tasoa 

ja

joten lopputuloksena toivotamme koirattomalla kuvalla

Rasitusvamma

Niinhän siinä kävi sitten, että Pyry tais tuoda viimeisimmältä Lapin reissultaan rasitusvamman mukanaan ja on nyt maanantaista lähtien ontunut ja jäykistellyt vasenta etujalkaa. Mitään virallista diagnoosia ei ole tehty, mutta kyllä minä kerkesin jo ääni värisen soittaa eläinlääkäriin, että vähintäänkin nivelrikko on nyt koiralla ja kaikki on ohi. Luurin toisesta päästä sain sitten lohdutusta ja uskonvahvisusta, että kyseessä on luultavammin kudosperäinen vamma, joka tarvii lepoa, lepoa ja lepoa. Ainakin nyt viikonlopun yli katsotaan ja tarvittaessa sitten alkuviikosta tutkimaan ja kipulääkettä hakemaan. Kovin innokas en ole kipulääkinnän suhteen, ettei näennäisesti terveenoloinen koira yllytä lähtemään rikkomaan sitä lisää.

Mutta voi prkl, että voi ketuttaa. Minä oon jääny tänä syksynä ihan paitsioon koko jahtihommista ja just kun alko kalenteri näyttämään siltä, että pääsen sitten edes tokoa ja agia Pyryn kanssa reenaamaan taas kunnolla, niin koira joutuu saikulle. Oon käynyt vain kahdesti koko syksynä Pyryn kanssa agilityssä ja meno on ollut alkuun pääsyn jälkeen mahtavaa ja kisakuume on noussut niin, että oon kaikille kouluttajillekkin luvannu, että startataan ensi vuoden alusta, mutta reenata pitäis vielä kovasti sitä ennen. Ja tokokoekkin puskee marraskuussa vastaan, ei me sinnekkään tällä menolla olla valmiita.

No ehkä tuo tuosta vielä toipuu ja päästään reenaamaan ja tekemään vielä yksi Lapin reissukin tälle syksyä, ennen kuin siellä on lumet ihan maassa. Itellä on kyllä enemmän poltetta reenikentille, tahtoo tuo into uutta orastavaa harrastusta kohtaan hiipua, kun ei sitä sitten pääse tosissaan reenaamaan. Yritän kuitenkin muistaa, että koiralla on suurin polte metsälle, vaikka itellä se onkin hiipumaan päin. Mutta ensimmäisenä tulisi saada Pyry priimakuntoon, ennen kun sen kanssa lähtään yhtään mitään tekemään.

Ei tästä tuu mittään!

Hiljaista blogissa, ei muualla

Kanalintujahti on ollut käynnissä reilut kaksi viikkoa, ja tällä hetkellä Pyry on jo kolmannella jahtireissulla. Kausi aloitettiin Utsjoen kiertueella. 9.9. ajettiin Nuorgamin ohi Pulmankijärven huudeille valmiiksi aloittamaan kausi, yövyttiin teltassa ja 10-12.9. kulettiin päivät rinkat selässä ja nukuttiin yöt teltassa Nuorgamin riekkolupa-alueella. Takasin autolle selvittyämme ajeltiin Utsjoen toiselle puolelle eräkämppään, joka sijaitsi yhdellä upeimmasta paikoista missä oon koskaan ollut, Tenon varressa Ylä-Könkään kosken kohdalla. 13-14.9. meni riekkojen perässä Paistunturien erämaa-alueella ja 15.9. ajettiin pitkä matka takasin kotiin Ouluun.

Nuorgamissa reppuun saatiin yheksän riekkoa, vasempaan nimettömään kultaa ja uusia kokemuksia valtavasti. Kolme yötä teltassa täydessä erämaassa, peseytymistä tunturipuroissa, tunteita laidasta laitaan ja toimiva koira, joka yllätti meidät vielä noutohommissa aivan täydellisesti <3

Paistunturien puolella meinas alahuuli väpättää, kun ei etes nähty yhtään riekkoa ensimmäisenä päivänä. Toisena aamuna minä olin ihan valmis luovuttamaan, mutta kyllä niitä sitten alkoi muutamia näkymään, tiputukset tosin jäi nolliin siellä puolen. Mutta mökki ja sauna pelasti kyllä hyvästi Paistunturien puolta, pelkkä Tenon tuijottaminen, kun se virtaa kohti Jäämertä, oli lumoavaa.

Tän meidän alotusreissun jälkeen ukko lähti kaverinsa kanssa Enontekiölle, missä Pyry edelleen loisti ja saaliiksi oli kolmessa päivässä jälleen tullut yhdeksän riekkoa. Nyt pojat on sitten reissussa Sievissä koko kuluvan viikon maanantaita lukuunottamatta. Harmittavasti siellä (kuten melkeen kaikkialla) lintu on vähissä ja ne harvat, jotka Pyry löytää, karkottuu heti kun ihminen alkaa olla lähimaillakaan.

Kotona mää oon sitten kierinyt reenituskissa ja lukenu katteellisina muitten etenemistä tokorintamalla ja niinpä päätin lopettaan tokottoman syksyn (no tai oli tarkotus itekseen puuhastella) ensi viikkoon ja ilmottauduin peruutuspaikalle Katja Sulkalan vetämään tokoon. Myös yhet kokeet olisi näkyvissä vielä tänä vuonna, sitten keväällä kunnon rumba päälle ehkä. Agilityssä oon kerennyt käydä vasta kahdesti, toisella kerralla Panchon kanssa. Panko yllätti mut kyllä täysin ja paineli välillä menemään lujaa. Vielä pitäis opetella puhumaan sille enemmän radalla, on se niin hassua kun 75% samat geenit tuottaa niin erilaiset koirat :) No lokakuussa jahdit keskittyy luultavasti enemmän viikonloppuihin niin, että keretään viikolla useemmin ohjattuihin reeneihin Pyrynkin kanssa.

Syksyn tullen

Viime viikko hikoiltiin vielä superhelteissä, mutta nyt voi alkaa aavistaa jo syksyn tulon. Syksyn, joka on saanut täysin uuden merkityksen Pyryn tulon jälkeen, syksyn jota meillä odotetaan jo kuin kuuta nousevaa.

Jotta jahtikaveri ois täysissä voimissa, kävi se kaksi kertaa osteopaatin (Uusi Olo) käsittelyssä. Hoito oli niin sanotusti etukäteishuoltoa, mutta luultavasti kauan vaivanneita jännityksiä (ja mitä ne osteopaatit nyt hoitikaan) löytyi vasemmasta lonkasta, ristiselästä, oikeasta ranteesta ja lapojen ja pään alueilta ja siksi pelkkä yksi kerta ei riittänyt. Pyry kuulemma vastasi hyvin hoitoihin ja nyt se on ainakin siltä osin valmis kauteen. Kausi alkoikin tänä vuonna jo 10.8. kyyhkyjahdista, joka viime vuonna jäi kastroinnin takia välistä. Hyvin oli poika kuulemma löytänyt tiputetut linnut, mutta lämpimän kyyhkyn kanssa nouto oli mennyt silkaksi hästäämiseksi.

Kyyhkyä kermakastikkeessa

Minä sivistin itseäni ja suuntasin kerrankin etelään. Kohteena oli Helsinki ja tietenkin Maailman Voittaja -näyttely. Näyttelyssä tiirauksen alla oli bretonit ja illan tullen loppushow, ryhmäkehät ja BIS. Retkuja oli reilu 30 kipaletta Suomesta, Norjasta, Ranskasta, Unkarista ja Venäjältä ainakin. Tuomari tykkäsi suht niukkakarvaisista ja pienistä koirista ja vain kaksi titteliä (veteraani- ja juniori-) tuli lopulta Suomeen ja nekin tuontikoirille. Rodun paras oli kaunis ranskalainen käyttöluokan narttu, joka kyllä täysin ansaitsi voittonsa. Tuomarin työskentely herätti mussa vähän kyllä ihmetystä, varsinkin kun narttujen vara-sert ja vara-cacib meni eri koirille, vaikka molemmat olisivat pystyneet vastaanottamaan molemmat. Eli suomalaisittain kuin ajattelee, niin roppi oli PN1 ja nämä kaksi muuta olisivat yhdessä PN2:sia. No kait tuomari ajatteli, että vähän jokaiselle jotain... Kansainväliset FCI:n säännöt erosivat muutenkin kotimaisista ja aiheuttivat mulle välillä aikamoista hämminkiä, kun en tajunnut miten homma pyörii. Loppushow oli näyttävä, vaikka ehkä vähän liikaa pitkitetty ja lopulta voiton vei indonesialainen apinapinseri.

Alpo oli hoidossa mun Helsingin reissun ja poikien kyyhkyjahdin aikana, mutta nyt se on jälleen meidän marjojen kimpussa. Sillä todettiin viikko sitten hankauma silmässä, joka on onneksi lähtenyt hienosti paranemaan. Ainoa ongelma on mulla muistaa laittaa yöksi voidetta silmään, kuka vei mun muistin Hessoissa?

20,2 kiloa ylähengitystietulehdusta

Eilen tie vei eläinlääkäriin Pyryn koko juhannuksen yli kestäneen vaisuuden ja omiin oloihin vetäytymisen takia. Alkujärkytys (vaikka tiesihän sen) tuli heti puntarilla, meijän maailman pienin seisoja painaa yli 20 kiloa, KAKSKYMMENTÄ! Mutta ei se lihava suinkaan ole, ja syksyllä kun lihakset vielä kasvaa metillä, niin se tulee oleen upeessa kunnossa.

Vähän Pyryä jännitti lääkärissä ja ekana siellä toimenpidehuoneessa se kiipeskin mun syliin. Oireiden kertaamisen jälkeen katottiin, että silmät on kirkkaat, ikenet hyvän väriset, mutta lämpimät (lämpöä Pyryllä oli edellisenä iltana 38,9 °C ja ell arveli, ettei Pyryn peruslämpö oo aivan niin korkea vaikkei lukemaa aivan kuumeeksikkaan vielä laskettu) ja kaulan imusolmukkeet selvästi turvonneet, muut käsin kopeloitavat solmukkeet oli ok. Sydän ja keuhkot kuunneltiin, sydän oli hyvä, mutta keuhkoissa kuului jotain sen verran, että tie vei röntgeniin. Röntgenissä näkyi keuhkoissa lisää ärtyneitä solmukkeita, tulehdus oli kuulemma selvästi matkalla syvemmälle. Sydän oli muodoltaan aivan erinomaisen hieno :) Verikokeella tarkistettiin valkosoluarvot ja kokeen otto oli niin helppo, kun Pyry sai käpertyä mun kainaloon sen ajaksi. Vihoviimeisenä ell tutki vielä anaalit, koska Pyry on hirviä nuoleen sen takapäätä. Siellä kaikki oli hyvin vaikka omistajan nokkaan haju oli aika ärtsy. Luultavasti siis nuoleminen on vain paha tapa. Paha tapa, joka mahollisesti ne bakteerit sinne kurkkuun on aiheuttanut. Tästä lähin meillä on ittensänuolemiskielto! Jotain hyvää on ranujen rakenteessa, kun ne ei moisiin pahuuksiin taivu.

Nyt sitten levätään ja jätetään reenaamiset sun muut väliin. Ja just kun melkeen olin uskotellut, että voin tänä torstaina mennä Pyryn kanssa 2-luokan tasosiin mölliageihin tuntemattomalle ulkokentälle.

Potilas tänä aamuna

Juhannus 2014

Heipat talviturkille

Oulu KV

Käytiin tänään pyörähtämässä (tai no Pyry kävi pyörähtämässä, minä olin koko päivän) kotinäyttelyssä. Retkuja oli ilmotettu skabaan kahdeksan, neljä urosta ja neljä narttua, urokset kaikki avoimeen luokkaan. Tuomarina toimi Arja Koskelo.

Veljekset kehässä tekemässä tilaa arvosteltavalle koiralle

Pyryn käytös oli aivan ihanaa, nätisti seisoi paikallaan ja alun intojen jälkeen hienosti aina juoksi vieressä pitäen paremmin kontaktia mitä tokokentällä koskaan :P Ihan silkkaa iloa oli kyllä olla tänään Pyrden kans kehässä!

Tuloksena oli AVO EH2 seuraavanlaisella arvostelulla (kastrointi meni puhtaasti läpi ell:n todistuksella, kuten kuuluukin mennä):

"Erittäin hyvän tyyppinen kaunispäinen uros, joka mittasuhteiltaan hieman liian korkearaajainen ja toivoisin voimakkaammat kulmaukset, varsinkin takana. Hyvä ylälinja. Eturinnan tulisi olla selvempi. Liikkuu ryhdikkäästi vaivattomalla askeleella."

Mitäs meille

No vaikka mitä, enkä oo yhtään jaksanut niistä kertoa, joten nyt tällainen pikakatsaus menneeseen ja vähän tulevaan.

Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssi

Vietettiin tuossa pari viikkoa sitten k-o-k-o viikonloppu Pyryn kanssa Kaukosen Ullan hyppytekniikkakurssilla. Päivät alkoivat monen tunnin luennoilla ja sitten tehtiin harjoituksia kolmessa eri ryhmässä. Pyry oli tietenkin viimeisessä. Hienosti Pyry kuitenkin händläsi häkissä odottelun, vaikka väliajoin kolisutti häkkiään ja inisi. Mää olin odottanut jotain kymmenen kertaa pahempaa, joten olin oikein tyytyväinen pieneen häkkieläimeen.

Hyppytekniikkaharjoituksissa Pyryn vaikeudeksi ilmeni tiukka takakeno lähdössä. Bretonimainen tyyli istua persuksensa päällä selkä suorassa ei ole sekään optimaalisin asento lähteä liikenteeseen, vaikka suurimmalla osalla koirista ongelmana onkin liian etupainoinen asento. No kun siitä päästiin jonkunlaiseen huonoryhtiseen röhnötykseen tuli seuraavaksi ongelmaksi vauhti, liika venyminen ja vaaralliset tilanteet. Tyypillistä Pyryä, mutta tulipahan ilmi, että vauhti todella on se meidän ongelma, niinkuin olin lähtöselvitykseen kirjannut. Kun saatiin vähän tolkkua hommaan mukaan, alkoi tekniikka näyttää aivan hyvältä, ongelmia ei ollut takapään kokoamisessa itsensä alle ennen ponnistusta, ei täysin väärässä ponnistuspaikassa, ilmalennossa jalat oli siellä missä pitikin (sillä ei muuten oo mitään väliä kerääkö koira takajalat allensa van venyttääkö taakse ilmalennon aikana, molemmat käy) ja alastulokin oli nätti. 

Sunnuntaina otettiin Pyrylle etäisyyden arviointia, ja siinä Pyry osoitti, että venyttäminen on tosiaankin sen juttu. Pyry venytti vielä 15 jalan (noin 4,5 metrin) estevälin ilman väliaskelta, ja 16 jalassa se otti jo kaksi askelta hyppyjen väliin. Tästä oltiin kyllä saatu lauantainakin jo viitteitä ja niinpä meille ohjeen nuoraksi tulikin, että kaikkia harjotteita voidaan tehdä, mutta hitusen painottaa kuitenkin niihin harjoituksiin, jossa koira joutuu kokoamaan itseään.

Pyry sunnuntai-iltana kaikkensa hyppytekniikalle antaneena

Ulkotreenejä

Hyppytekniikkakurssin jälkeen viime viikolla olikin jännät paikat, kun sekä toko- että agilitytunti oli seuran kesäkentällä. Kesäkentästä jännän tekee se, että se on ulkona, sitä ei ole aidattu kokonaisuudessaan ja sen toisella puolella on hevostalleja ja toisella puolella ohi menee pururata. Tokossa jouduttiin/päästiin kesäksi puhtaasti ALO-tason ryhmään ja reenikavereina on muun muassa alle vuosikkaita pentuja, joten alotettiin reenit meillekkin hyvin sopivasti erinäisillä kontaktiharjoituksilla. Lopussa otettiin paikallaolo, ja kun viereinen pentukoirakko alkoi leikkimään, nousi Pyry taas puolittain istumaan, damn! Tästä on tulossa ongelma...

Agility sitten olikin mielenkiintoista. Olin arponu, että lähenkö reenaamaan ollenkaan kesäkentälle, mutta rohkaisin mieleni ja päätin, että voihan sitä esimerkiksi yksittäisiä esteitä tms reenata. No radalle sitä kuitenkin lähdettiin ja kuten Pyryn tapoihin kuuluu, ekassa lähdössä sen ilme jo paljasti, että kohta mennään rallia. Se ei etes ekaa hyppyä ylittänyt vaan lähti suorilta vetään vaan täysiä omiaan, mutta pysyi kentällä! Saatiin se lopulta jotain tekemäänkin, mutta heti kun joku meni väärin ja sanoin oijoi, niin mopo lähti keuliin. Äärimmäisen tyytyväisenä kuitenkin lähdin kotia, hei me oltiin reenattu agilityä ulkona!

Muita treenejä

Viime viikkoon mahtui myös yhdet kimppatreenit corgien kanssa. Koska elän tokoahdistusta, sovittiin, että me tehdään hyppytekniikkaa corgien tokoillessa. Johonki asti se oli aivan käypä idea, mutta sitten Pyryä alkoi selvästi tympiä, kun ei päässyt kunnolla tekemään ja se kävi häiriköimässä toisten tekemisiä. Pahin oli ehkä, kun se kävi hakeen noutokapulan kesken toisten harjoituksen ja toi sen mulle. Ei siinä, nättiä luovuttamista sentään ja heti oli sitä mieltä, että akallehan tämä viedään, mutta voi Nuusku-rukkaa, kun kapula hävis sen siliän tien. No jatkossa en enää ehdota moista lajien sekottamista, vaan tokoilut tokoiluna ja agit agina.

Viime viikko päätettiin sunnuntain bretonikoulutuksiin, jotka olivat myös ekaa kertaa pihalla. Pyryllä meinas tosissaan kiehua yli ja koko koiraan kontaktin saaminen oli sula mahdottomuus. No jotain tolkkua siihen lopulta tuli ja luoksetulossa se kyllä niin sykähdytti. Pyryn naamanahkat meni aivan rullalle kun niin lujaa se juoksi luokse, se on kyllä upiaa katottavaa! No nouto taas... Kovin kovasti se yritti sen pulun silputa ja omia itselleen, että ei siitä sen enempää, kun että koskaan en enää muiden linnuilla yritä tuolle noutoa tehdä. Piste.

Saikkua

Tämä viikko ollaankin oltu koko kolmikko ikään kuin saikulla. Pojilla kaikki on hyvin, mutta mää oon ollut elämäni flunssassa. Kuume kävi ekana päivänä 38,6 °C ja siitä on yritetty seuraavat kolme päivää nyt toipua. Niinpä kaikki treenaukset, lenkkeilyt yms aktiviteetit on ollut nollissa. Onneksi mies otti Pyryn puuhommiin yks ilta, niin sen avulla sekin on pysynyt aivan hyvin järjissään. Onni on koirat, jotka on oppinu, että aina ei voi tapahtua. Alpolle tämä viikko on ollut suorastaan kulta-aikaa, ei oo ollut päikkäreitä eikä yöunia ilman, etteikö se ois nukkunut mun jalossa onnellisena. Viimistään sunnuntaina on oltava täydessä iskussa, sillä OULU KV, KÄÄKS! Ja maanantaina palaan töihin parin viikon työttömyyden jälkeen. Tunnollinen työntekijä sairastaa vapaalla, niinhän sitä sanotaan.

ALO -

Se on tulos siinä vaiheessa kun tulee koepaikalle viime tipassa, kun koe onkin noin 20 min etuajassa, ja on vielä ihkaekkana suoritusvuorossa. Jos mölleissä ajattelinkin, että Pyryä ei passaa kovin kauaa ootatuttaa, niin tää olikin sitte katastrofaalinen suora kehäänsyöksy, joka ei varsinkaan ollu hyvä.

Paikalla olossa meillä oli puhtaasti huonoa tuuria. Vieressä oli dopperi, joka piti metakkaa ja lopulta lähti ohjaajansa helmoihin ja Pyrylle se oli sen verta liikaa, että vastasi dopperin ininään ja nousi puolittain istumaan kaverin lähtiessä liikkeelle. Lopputulema oli meidän kannalta aivan hyvä 7 pistettä, mutta siitä sitten alamäki alkoi.

Seuraaminen remmissä 6 pistettä, se oli kuulemma just ja just vielä seuraamiseksi luettavaa haahuilua jossain mun lähestöllä. Luoksetulo 9,5, hyppy käteen, ei muuta pahaa. Seuraaminen taluttimetta 5, eli vielä vähän huonompaa kuin remmissä (vaikkei sitä huonompaa kyllä enää voinut ollakkaan). Liikkeestä maahanmeno 0, kun jäi seisoon, liikkeestä seisominen 0, kun ei pysähtyny ja sitten koira häviskin kun pieru saharaan (autolle hakeen palkkaa) ja minä pistin hommalle pisteen ja sanoin, että tää on nyt tässä.

Yhteispisteet 90,5 pistettä ja armoton v*tutus päälle, kun homma levis noin käteen. Tavallaan haluis as soon as ottaan revanssin, mutta se oli viiminen hallikoe näillä huudeilla tälle keväälle, joten hukkaan vaan tokomotivaationi joksikin aikaa niin hukkaan kun se vaan menee. Tosin 1,5 viikon päästä alkaa kesäkausi ja siellä meitä taas odottaa reenipaikka... Mää tahon koiran, joka päästäis mut edes vähän helpommalla!

Möllitoko ALO2 /158,5p

Eilen oli meidän "kenraaliharjoitus" parin viikon päässä häämöttävään viralliseen tokokokeeseen, jossa paikka on sama ja ehkä meidän kanssa kaksi muuta ALOssa olevaa koirakkoakin. Tuli taas maksettua hieman oppirahoja ja tullaan vielä varmaan maksamaan virallisissakin.

Sen verran ajoissa oltiin, että Pyry kerkes totaalisesti turhautua, ja kun se vihdoin pääsi kentälle, huusi se kuin hyeena innosta. Siinä vireessä paikallaolo ei oo mikään ihanneliike :D Siitä kuitenkin selvittiin lievän levottomuuden ja ininän saattelemana. Ja mikä parasta viereinen koira nousi istumaan, seisomaan, kävi maate ja oli siis aikamoisena häiriönä ja silti siitä selvittiin!

Yksilöliikkeissä oltiinkin sitten ekoina, eli kävin vaan palkkaamassa Pyryn kehän ulkopuolella välissä ja näyttämässä THE superpalkka-kissanruokaa ja sitten taas mentiin. Ja paljon opittiin. Ihan ekkana se, että jos et oo seurauttanu sivu-käskyllä koiraa ennen kuin maks. kaks askelta, älä yritä sitä ekaa kertaa kokeessa :P Toinen mitä tehdään ens kerralla toisin on se, että jätetään mies kotiin, eikä oteta kuvaamaan, ja palkkakin taitaa jäähä autolle asti, ettei se ihan niin paljon houkuttaisi Pyryä luokseen. Saatto olla, että mies+palkka yhdessä aiheutti minkä aiheutti tai sitten vaan jompikumpi tai sitten ei kumpikaan ja sillon minä oon pissassa tuon koiran kanssa. Mutta voitte siis katsoa itte, mitä siellä kentällä tapahtu.

 Lopullinen pisterivi meni tällä kertaa näin:

Luoksepäästävyys 10 (Pyry muuten istu paikoillaan ja nuoli vaan tuomarin kättä, hieno poika <3 )
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno seuratessa 10
Luoksetulo 9,5
Seisominen seuratessa 0 (se siis istu sen)
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä kertoimineen 158,5 pistettä ja ALO 2, 1,5 pistettä ALO1:stä. Hyvillä mielin lähen kokeileen virallisiin tämän hurjapään kanssa :)

49 v. ja 25 v.

Animagin sivuilta löytyy Seniorilaskuri, joka kertoo rodun perusteella milloin koira alkaa olemaan seniori-iässä ja rodun ja iän perusteella kuinka paljon se nyt on "ihmisiässä".

Alpo sai rodullaan ja 4,5 vuoden iällään ihmisiäksi jo 49 vuotta ja seniori-ikä kolkuttelee jo vuoden päässä :/ Saattaa pitää aivan paikkaansa. Alpolla jo lyhimmät turpahaivenet on harmaantuneet ja aika tosikko aikunen se on. Ensin mietitään huolet ja murheet, mutta sitten vielä innostutaan pelleilemäänkin :) Selkää saattaa jo välissä vihlasta ja muutenkin vanhemman iän mukanaan tuomat vaivat taitaa kohta alkaa lisääntyä. Mutta varmasti on vielä paljon vuosia jäljellä, jos selkä ei ala enempää oireilla.

Pyry, meidän nuorikko bretoni olisi muka jo 25-vuotias ihminen, vaikea sitä on kyllä paljon teiniä vanhemmaksi uskoa. Seniori-ikä kolkuttelee 6 vuoden päässä. Kyllä kait nuista i`istä on yksi vuosi unohtunut, 4-vuotiaana Pyry saattaakin olla jo "25-vuotias ihminen" ja seniori-ikäkin tulee ehkä 10+ -vuotiaana :)

Tästä pääsette kattomaan, mitä Animagi teijän koirista tuumaa.

Hyvää syntymäpäivää Pyry!

Pyry vietti eilen 6.4. jo kolmansia syntymäpäiväjuhliaan. Päivä oli touhukas, eli juuri Pyryn mieleen :) Aamupäivällä, mun ollessa vielä töissä, oli meillä käynyt keeshond-tytöt Isla ja Laila kylässä leikkimässä. Päivällä uskaltauduttiin metsäilemään ja nähtiin teerejäkin. Tai no Pyry vain haistoi niiden jälkeen jättämät hajut, mutta lintukoirana oli tietty jo niistä ihan fiiliksissä.

Illalla meillä oli vielä agilityreenit ja sen jälkeen syötiin kakkua ja saatiin lahja. Lahjalelun lisäksi Pyry kävi jo perjantaina kolmevuotishuollossa, jossa oli vesiterapiaa, hierontaa ja laserhoitoa. Rintarangan alueelta löytyi pahimmat jumit, mutta kuitenkin hyvässä kunnossa oli tämmöseksi käyttökoiraksi. Syviä lihaksia pitäisi kehittää lisää.

Minä oon fiilistellyt jo koko alkuvuoden sitä, että vihdoin meillä alkaa olla kaksi aikuista koiraa, joiden tempaukset ja parhaat tavat pitää huolta on tiedossa :)