Hiljaista blogissa, ei muualla

Kanalintujahti on ollut käynnissä reilut kaksi viikkoa, ja tällä hetkellä Pyry on jo kolmannella jahtireissulla. Kausi aloitettiin Utsjoen kiertueella. 9.9. ajettiin Nuorgamin ohi Pulmankijärven huudeille valmiiksi aloittamaan kausi, yövyttiin teltassa ja 10-12.9. kulettiin päivät rinkat selässä ja nukuttiin yöt teltassa Nuorgamin riekkolupa-alueella. Takasin autolle selvittyämme ajeltiin Utsjoen toiselle puolelle eräkämppään, joka sijaitsi yhdellä upeimmasta paikoista missä oon koskaan ollut, Tenon varressa Ylä-Könkään kosken kohdalla. 13-14.9. meni riekkojen perässä Paistunturien erämaa-alueella ja 15.9. ajettiin pitkä matka takasin kotiin Ouluun.

Nuorgamissa reppuun saatiin yheksän riekkoa, vasempaan nimettömään kultaa ja uusia kokemuksia valtavasti. Kolme yötä teltassa täydessä erämaassa, peseytymistä tunturipuroissa, tunteita laidasta laitaan ja toimiva koira, joka yllätti meidät vielä noutohommissa aivan täydellisesti <3

Paistunturien puolella meinas alahuuli väpättää, kun ei etes nähty yhtään riekkoa ensimmäisenä päivänä. Toisena aamuna minä olin ihan valmis luovuttamaan, mutta kyllä niitä sitten alkoi muutamia näkymään, tiputukset tosin jäi nolliin siellä puolen. Mutta mökki ja sauna pelasti kyllä hyvästi Paistunturien puolta, pelkkä Tenon tuijottaminen, kun se virtaa kohti Jäämertä, oli lumoavaa.

Tän meidän alotusreissun jälkeen ukko lähti kaverinsa kanssa Enontekiölle, missä Pyry edelleen loisti ja saaliiksi oli kolmessa päivässä jälleen tullut yhdeksän riekkoa. Nyt pojat on sitten reissussa Sievissä koko kuluvan viikon maanantaita lukuunottamatta. Harmittavasti siellä (kuten melkeen kaikkialla) lintu on vähissä ja ne harvat, jotka Pyry löytää, karkottuu heti kun ihminen alkaa olla lähimaillakaan.

Kotona mää oon sitten kierinyt reenituskissa ja lukenu katteellisina muitten etenemistä tokorintamalla ja niinpä päätin lopettaan tokottoman syksyn (no tai oli tarkotus itekseen puuhastella) ensi viikkoon ja ilmottauduin peruutuspaikalle Katja Sulkalan vetämään tokoon. Myös yhet kokeet olisi näkyvissä vielä tänä vuonna, sitten keväällä kunnon rumba päälle ehkä. Agilityssä oon kerennyt käydä vasta kahdesti, toisella kerralla Panchon kanssa. Panko yllätti mut kyllä täysin ja paineli välillä menemään lujaa. Vielä pitäis opetella puhumaan sille enemmän radalla, on se niin hassua kun 75% samat geenit tuottaa niin erilaiset koirat :) No lokakuussa jahdit keskittyy luultavasti enemmän viikonloppuihin niin, että keretään viikolla useemmin ohjattuihin reeneihin Pyrynkin kanssa.