Junkkari 2012, osa 1/2

Saksanseisojakerhon sivulta lainattua: "Junkkari on nuorten koirien jalostuskatselmus, joka järjestetään vuosittain syyskuun lopulla Lapualla. Junkkariin voivat osallistua mannermaiset kanakoirat, jotka ovat tapahtumahetkellä 9 – 24 kk ikäisiä. Kukin koira voi osallistua Junkkariin vain kerran elämässään. Katselmus on kaksiosainen: ulkomuoto arvostellaan ulkomuotokatselmuksessa ja käyttöominaisuudet peltoriistalla suoritettavassa nuorten luokan KAER-kokeessa."

Junkkari järjestettiin siis viime viikonloppuna ja niin vain mekin siellä Pyryn kanssa oltiin isännän vastahankaisuudesta huolimatta. Liikkumavälineenä ja majoituksena oli anopin matkailuauto, joka toi oman jännityksensä matkaan, kun kumpikaan meistä ei kamalan kokeneita karavaanareita ole. Perjantaina hurruuttelimme Oulusta Lapualle ja Wanhaan Karhumäkeen, joka toimi tapahtuman keskipisteenä. Seisojaihmisten lisäksi siellä oli thaimaalaisia marjanpoimijoita, ja meidän tuurilla jouduimme tietenkin keskelle niiden leiriä. Thaimaan kalkatus oli kova ja pääsimme kuulemaan paikallista karaokelaulantaakin, mutta onneksemme niiden oli aika lähteä kotia kohti lauantaiaamusta, joten hekin malttoivat mennä aikanaan nukkumaan.

Lauantaina bretoneilla oli ulkomuotokatselmus ja tuomarina toimi hyvin kokenut seisojatuomari Raimo Louhio. Mittatikku kuului jokaiseen arvosteluun, ja ulkomuotokatselmuskaavakkeessa käytiin jokainen koiran yksityiskohta läpi. UIlkomuotokatselmuspäivä oli äärimmäisen pitkä, ja jo ennen urosten arvostelua (Junkkarissa nartut arvostellaan ensin) oli kehä myöhässä kaksi tuntia. Pyry pääsikin uusille herkuille siinä odotellessa, sillä teimme ruuaksi koskenlaskijajauhelihamakaronipöperöä ison annoksen, ja jätimme sen jäähtymään tiskipöydälle, johon Pyry keksi kiivetä sängyn kautta yksin jäätyään. No laihalle pojalle tekee hyvää ylimääräset herkut, ja yllätin sen onneksi teosta ennen kun koko kattilallinen oli hävinnyt parempiin suihin.

Palaveri ennen omaa kehävuoroa

Eniten ennen omaa vuoroa jännitti mittaus, sillä kaksi urosta kerkesi jo saada hylätyn liian suuren kokonsa vuoksi. Sama onni seurasi meitäkin, ja muuten niin erinomainen arvostelu muuttui hylsyksi. Mutta Pyry oli mahtava <3 Saattoi mennä täysin väsymyksen piikkiin, mutta se malttoi niin nätisti seisoa paikallaan ja ravi sen kanssa sujui poikkeuksellisen helposti. Pääsin kunnolla nauttimaan Pyryn kauniista esiintymisestä :)

SE mittaustilanne

Kovasti kesän aikana komistunut Aatu-veli

Arvostelukaavakkeen yläosa..

..ja alaosa

Pettymys hylsystä oli tietenkin suuri, vaikka hyvin tiedettiin, että Pyry on aivan maksimikokoinen rotuisekseen. Onneksi illalla kuitenkin lämmin sauna, pari olutta, tulevaa koetta jännittävät ja pelloilla jo päivän olleet kilpakumppanit ja seuraavan päivän kaer-kokeen odotus sai mielen paranemaan ennätysvauhtia, ja nukkumaan mentiin jo kymmenen jälkeen, että oltaisiin kokeessa iskussa.

Koepäivästä kerron osassa 2/2, toivottavasti saisin siihen pari kuvaa kokeesta matkaan.