2013

Alkaa olla se aika kun voi laittaa kuluneen vuoden pakettiin. Mitään suurta ja ihmeellistä ei ole jäänyt mieleen, mikä kertoo onnistuneesta vuodesta ilman pahoja sairasteluja tai menetyksiä. Harrastusrintamalla oltiin Pyryn kanssa ahkeria, mutta mitään virallista ei tälle vuodelle tullut. Näyttelyssä taidettiin käydä kaksi kertaa aivan hyvin tuloksin, mutta ei kuitenkaan superhyvin. Alpon kanssa elämä on ollut ihanan helppoa. Atopia pysyy kurissa Atopica-lääkkeen voimalla, kesä meni leppoisasti omassa pihassa ilman lenkkeilypakkoa, joten lämpöhalvausta ei tarvinnut pelätä. Lisäksi autokin vaihtui ilmastoituun, joten matkustaminenkin oli kaikilla mukavampaa.

Alkuvuosi taisteltiin eroahdistuksen ja typerän aiheettoman valituksen aikaansaaneen naapurin kanssa. Onneksi oli myös ihana naapuri, joka oli suureksi avuksi meille. Helmikuussa sitten ilmenikin, että miehen mummola tyhjenee ja niin laitettiin muuttoilmoitus menemään ja maaliskuun loppupuolella muutettiin mummolaan. Hetken elettiin lähes kuin kommuunissa toisen pariskunnan ja niiden koirakaksikon kanssa, mutta vapulta saatiin koko huusholli omaan käyttöön (no tosin alakerta toimii enemmän suvun varastona kuin meidän asuintilana, mutta kuitenkin).

Pyry täytti huhtikuussa kaksi vuotta, mikä muka tavallaan on aikuisen ikä. Pyryssä moista ei huomannut. Heti synttäreitten jälistä oli Kiuruveden näyttely ja esiintyminen avoimessa luokassa. Käytiin vihdoin ottamassa myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat ja vaikka molemmat oli kuvanneen ellin mielestä priimaa saatiin tuloksiksi C/C ja 0/0.  Alkukesä oli lämmin ja mahdollisti uimareenauksen aikaisen ajankohdan. Ja kyllä Pyry uikin. Juhannuksena mökkeiltiin rentoutuen, uiden ja Pyryn osalta vähän naapurimökkiläisiä häiriten.

Sitten Pyry muuttuikin vaisuksi ja käytiin ellillä toteamassa eturauhastulehdus. Saatiin antibioottikuuri ja uintikielto. Kuuri ja sen vaatima varoaika kerkesi juuri mennä ennen Kemin näyttelyä, jossa Pyryn kanssa käytiin. Pyry oli ainut koira joka mitattiin, mutta 53 cm:stä huolimatta edelleen vältyttiin hylsyltä. Joku Pyryssä vaivasi edelleen ja tie vei taas lääkäriin. Imusolmukkeissa oli tulehdusta ja taas alettiin syömään antibioottia. Sen kuurin jälkeen koira alkoi olemaan oma itsensä, mutta eturauhastulehduksen todennäköisen uusimisen vuoksi päädyimme, että Pyryn on aika päästä palleista eroon. Tämä tiesi taas parin viikon sairaslomaa, uintikelien menetystä ja kaer-kokeiden vesityön ja siten koko kokeiden väliinjäämistä syksyltä. Mutta niin kastrointi suoritettiin 8.8, Pyry missasi kyyhkyjahdin ja joutui koko jahtikauteen sairastelujen jälkeen huonossa kunnossa.

Vaikka kuntoa ei oltukkaan saatu kasvatettua halutulla tavalla, korvasi Pyryn sinnikkyys puuttuvan kunnon. Tosin haku kärsi selvästi koiran väsyessä, mutta kolme retkeä pohjoiseen, pari Sieviin, yksi Suomussalmelle ja kaikki lähialueen metästelyt saivat Pyryn ennennäkemättömään kuntoon. Laadukas, hyvin energipitoinen ruokavalio varmisti vielä sen, ettei koira kuivunutkaan liiaksi. Alpo joutui olemaan paljon hoidossa, mutta onneksi se on äitin todellinen lellikki. Kaiken jahdin keskellä vietettiin toki Alpon synttäreitä kun sille tuli neljä vuotta täyteen! Pyryn kanssa ongelmaksi muodostui avanssissa lintujen peräänlähdöt joten yhtään täydellistä tiputusta ei saatu, mutta semmosia kuitenkin missä saatiin Pyry narulla pysähtyyn ennen tiputuksia. Mulla jäi vielä kanalintu saamatta, ensi syksynä sitten.

Jahtikauden jälkeen ollaankin keskitytty lähinnä talven tulon odotukseen ja edelleen sitä tuntuu joutuvan oottamaan. Joulupukki toi potkuriin uudet liukujalakset, vetovaljaiden koko on lähdössä kevään agikouluttajan (aktiivinen valjakkohiihtäjä myös) tarkistukseen ja muutenkin oltaisiin täysin valmiita talvilajeihin kunhan nuo plussakelit luovuttaisivat ja talvi pääsisi kunnolla tulemaan.