Lauantaina kävin koiria juoksuttaan ihan kameran kanssa sillä välin, kun miehet teki puita ladolla. Pyry kulki hienosti hakukuviolla eteenpäin ja Alpo tuttuun tapaan mun jaloissa välillä parinkymmenen metrin spurtteja ottaen. Ekan kerran koskaan tuli tuolla mettätiellä autokin vastaan, onnekseni Pyry sattui sopivasti tulemaan tielle, niin sain kutsuttua sen ohituksen ajaksi luokse. Metässä jos se ois viipotanu, niin turhaa olis ollu sen perään huutaa. Päiväkävelyn kruunasi makkaranpaisto :)
Kyllä nämä on ihanat kaverukset!m :)
VastaaPoistaMeillä on tällä hetkellä semmonen vaihe, etten uskalla metsissä irti pitää: herra katoaa samantein hirvijäljille :/ Treenaillaan taas, miten ne valikoivat korvat saataisiin toimimaan...
Teillehän vois sopia jälestys harrastukseksi, niin pääsis Daci toteuttaan itseään :)
PoistaEi se meilläkään tuo vapaana juoksutus itsestään selvää oo. Tarkkana saa olla paikasta missä päästää irti, kun Pyry lähtee helposti ajamaan jänistä ja saattaa ajautua kauaskin siinä hommassa :/ Sitten vielä Alpo on agressiivinen vieraille koirille, niin vähän joutuu aina pelkäämään, että onko samalla alueella muita juoksuttamassa koiriaan. Mutta pitää se silti sillon tällön ottaa riski, Alpolle tuo ei niin tärkiää oo, mutta Pyryn kyllä on päästävä aika ajoin toteuttaan itseään metästyskauden ulkopuolellakin talviaikaan :)