Pakkasmuotia

Talven pakkaset tuli rytinällä ja kerrankin minäkin pysyin siinä rytinässä mukana. Oon tainnut jo pari talvea miettiä, että Alpon ToppaPompan kiinnitysremmiä pitäis pidentää, että se mahtuis tuolle aikuistuneelle bullalle päälle ja vihdoin se tuli tehtyä! Tai siis teetettyä :) Sainkin hyvää palvelua, kun pidempi remmi löytyi ompelijalta valmiina ja koko homma maksoi yhen vitskan. Alpo näyttää huippuhyvältä myös Untolta peritty Tappara-takki (no Hurtta se on, mutta nuo värit) päällään, mutta se jättää ikävästi tärkeitä isoja lihaksia ihan paljaaksi. Myös Pompassa on edelleen vikaa, kun se kiertyy aina, ihan aina vasemmalle kyljelle. Täytyy tuunata siihen vielä jalkaremmit ja todeta, että täydellistä manttelia on vaikia löytää.

Toistaseksi ollaa pärjätty pelkillä takeilla ja vain kerran Alpo on könkännyt hetken kolmella jalalla, kun joutui seisomaan hetken ja palelluttamaan tassujaan. Mutta jos näyttää, että tassuja alkaa palella niin apu kyllä löytyy kun kaivetaan tossut esiin :) Lisäksi Alpolla on mm. kaksi fleecehupparia, mutta ne joutasivat myyntiin, kun ei niitä tule käytettyä.

Myös Pyryn vaatevarastoon on tullut perusPomppa BOT:n verkkoloimen lisäksi. Ostin sen samalla kun vedonestovaljaatkin, enkä turhaa. Näillä keleillä on mukava kun koiralla on lämmintä päällä agilityn lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä tai kun Pomppa löytyy repusta jos Pyryä alkaa palella tokoreeneissä, kun reenataan lämmittämättömässä hallissa. Tänään tosin on jo liian kylmä tokoreeneillekkin, pakkasrajana meillä toimii -15 °C ja nyt virallinen mittari sanoo -16,2 °. Tosin meinasi käydä kylmät sanan varsinaisessa merkityksessä kun lämpötila hetkellisesti nousi -14,2 °C, mun palkkakäsi sanoo, että se on vielä ihan liian kylmää.

Pyryn Pomppa on ihan hintsusti iso, mutta tuo ei haittaa. Jos tulee superpakkaset, niin mahtuupa BOT alle.

Oon kyllä superonnellinen kun talvi tuli ja jätti ne märät liukkaat p*skakelit taakseen. Lenkkeilyinto tuli takasin ja se on vaan ihana fiilis mennä tuolla ulkona ja tuntee kuinka posket punottaa ja nenänpäätä kipristää. Ja mulla on ehkä maailman ihanimmat toppahousut. Ne on kivointa sinistä sävyä ja palvelleet mua jo 90-luvun lopulta lähtien! Myös paksu fleecellä vuorattu pipo, monta kertaa kaulan ympäri kiertyvä kaulahuivi ja kunnon nahkarukkaset on tärkeitä, että näistä keleistä tarkenee nauttia.