Vaan ei Pyrylle, eikä ainakaan tokossa. Jessus minä olin nolona (ja sisäisesti raivona), ku remmin päässä oli huutava vieteri joka pääsi kaiken lisäksi kahesti karkuteille, ku yritin luottaa siihen, ettei se tarvi remmiä peräänsä ihan koko ajan. No tietenkään uusi ryhmäkään ei Pyryä ainakaan rauhottanut, vaikka eipä siellä ollut kuin yksin ennestään täysin tuntematon kaveri. Yhteensä meitä oli hurjat kolme koirakkoa, mutta lisää on tulossa kun kevät etenee.
Alotettiin tunti jumppaamalla, koiraa pyöritettiin, pujotettiin jalkojen välistä sekä vasemmalle että oikeelle puolelle ja tasapainoiltiin laittamalla etupalkka ja koiran seisoessa nostaen vastakkaisia etu- ja takajalkaa. Jalkojen välistämeno oli jänskää, muistelen joskus ennenkin kokeilleeni, mutta sillon en tainnu saaha Pyryä ollenkaan rohkaistua, nyt onneksi se meni läpi pienen harkinnan jälkeen.
Jumppailun jälkeen päästiin hyppyyn, johon uus kouluttaja halusi kokeilla Pyrylle kosketusalustaa. Hyvä idea ja jatketaan sillä, mutta selvästi mun pitäis välillä vahvistaa pelkkää alustaa. Minkä jälkeen oonkin pulassa, kun oon vahvistanut alustaa ajatellen agilityä, eli että naama pysyis menosuuntaan. Eri käskysana, kokonaan eri alustakin, mikä mikä? Vai voinko vaan alkaa vahvistaan sitä sanaan hyppy, vaikka hyppyä ei oliskaan Pyryn ja kosketusalustan välissä?
Kun yksi otti vuorollaan hyppyä, kaksi muuta harjoitteli luoksepäästävyyttä. Pyry haluais heti hypätä tulijaa vasten, jos hetkeksikkään lopetan sen palkkaamisen. No parempi niin, entä se pakittais näkymätön häntä jalkojen välissä karkuun.
Lopuksi piilotettiin vielä tunnarikapulaa tötsien alle. Jos muuten oltiinkin aika hukassa, niin siinä Pyry oli kyllä hyvä ja hoksasi, että kapulaa etitään vaikkei koskaan ennen oltukkaan sitä tuolla tavoin piilotettu :)
Jaa, että missä välissä se pääsi karkaamaan? No jumpatessa ja hypyssä, ja molemmissa suoraan palkalta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti