Pyry sairastaa

Jokin sai Pyryn vattan ihan kuralle torstai-iltana, eikä maha ole vieläkään parantunut. Kaikki alkoi torstain ja perjantain välisenä yönä meidän herätessä alakerrasta kuuluvaan kolinaan. Murtovarasepäilyiden saattelemana mies suorastaan syöksyi rappuja alas, mutta sieltä löytyikin Pyry, joka oli jäänyt ansaan kuistille lukitun ulko-oven ja vieterillä sulkeutuvan välioven väliin. Samalla eteisestä löytyi ripulikakat, joten tiedossa oli öistä lattian ja matonpesua. Samana yönä herättiin uudestaan vastaavaan kolinaan ja nyt se aiheutti pikaisen spurtin sängystä pihalle. Taas nousi oman pihan arvostaminen uudelle asteikolle.

Perjantaiaamuna Pyry kakkasi silkkaa vettä, joten aloitin Inupektien annon ja ruokaa annoin vain noin 1/4-osan normaalista. Syötin Pyryä usean kerran pienillä määrillä, mutta tilanne oli aina yhtä "kurainen", joten illalla päädyin riisipuuron keittoon. Energianappula tuskin on hyvästä korkean rasva- ja protskuprosentin takia kipeälle vatsalle. Yöllä laitoin kellon soimaan kahdeksi, kävimme pihalla, mutta mitään ei tullut. Noin puoli viiden aikaan alkoi alakerrasta kuulua tuttu kolina ja silloin minua vietiin.

Tänä aamuna tilanne oli edelleen huono. Tosin energiaa perseilyyn kyllä riitti aamupissatuksella. Nyt Pyry on saanut kaksi kertaa pari ruokalusikallista riisiä höystettynä ihan muutamalla nappulalla ja inupektiä tietenkin. Toistaiseksi Pyryllä ei ole aamun jälkeen ollut hätä vaikka olemme pihalla käyneet, ja toivoisin, että vihdoin alkaisi ärtynyt suolisto parantumaan ja saataisiin koira terveeksi. Toistaiseksi kun koiralla on hyvä ruokahalu ja se juo, eikä kakan mukana näy verta, niin pyrimme pysymään rauhallisina ja kokeilemaan selviämistä kotikonstein. Toki jos tilanne tästä huononee, niin ell kutsuu.

Pieni potilas <3

Samalla sairastaessa Pyry missaa viimeisen teerestys- ja metostusviikonlopun tältä syksyltä. Onneksi meillä oli suunnitelmissa lähteä vielä kerran ylälappiin riekkojahtiin, siellä kun kausi jatkuu ensi vuoden puolelle asti. Ja onko niin, että fasaanienkin kausi vielä jatkuu, tosin Pyryn metästysmailla ne tuntuvat olevan kuin joku myyttinen taruolento. Aina niihin muut törmäävät ja niitä näkevät, me Pyryn kanssa emme koskaan.