Eli koko syksy tuli hakattua päätä seinään tuon koiran kanssa, ja suurin ongelma oli saada se kuuntelemaan mua ja tekemään mun kanssa. Hyvin se oppi sen, että jos eka karkaa radalta ja sitten rällää ja juoksee pitkin hallia ja sitten lopulta tulee luokse, niin siitä saa vielä palkankin, ja sitä se toteuttikin antaamuksella. Ei tietoakaan siitä, että oltais saatu kontaktiesteet kuntoon tai kepit menemään ilman ohjausta, mikään tavote ei täyttynyt, kaikki meni surkeemmin kun ennen.
Viikko, kaks sitten jouduttiin eroahistuksen kanssa laittamaan kuri uusiksi, ei sohvalle, ei sänkyyn, ei huomiota tullessa ei lähtiessä, ei aleta sen leikkikutsuja, ovista mennään ulos vaan istumisen ja kontaktin kautta jne jne. Ja viime viikolla Pyry mua sitten koetteli ihan tosissaan. Kolmesti mää sen istutin radan alkuun, kolmesti se meni ensimmäisen esteen ja kolmesti se paineli tekeen omiaan vähääkään välittämättä musta. Lopputunti me sitten juteltiinkin meijän kouluttajan ja toisen ryhmäläisen kanssa, ku ei tekemisestä tullut mitään.
Tänään se kuunteli mua, se haki kontaktia ja ootti ohjeita. Se kerkes käyä rälläämässä kun olin hias, mutta se tuli samantien takaisin. Mää pääsin kehumaan ja palkkaamaan sitä, ja se todella ansaitsi kaikki ne. Se oli niin hyvä, että mun oli helppo olla sen rinnalla hyvä vaikka paljon käskyissä taas myöhästelinkin. Vaikka kyse on vaan yhdestä kerrasta, ja vaikka just tulee joulutaukokin väliin, niin pitkästä aikaa tuli huippufiilis, ja tuntuu, että me päästään lajissa sittenkin eteenpäin, tuntuu, että kyllä meiltä löytyy se yhteinen sävel ja luottamus toisiimme. Pyry on huiman hieno koira <3 mun täytyy vaan oppia käyttämään sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti