Koirakävelyitä, canicrossia, valjakkohiihtoa, tokoa, agia, niistä on koiranomistajan arki tehty

Pimiä talvi jatkuu, eikä tuu juuri kameraa laukusta otettua esiin. Mettä-/monttulenkitkin on ollut vähän tauvolla (en malttas oottaa, kun taas pääsis meren jäälle paineleen, mutta mistä sitä tietää millon uskaltaa mennä?), joten tekeminen on täytynyt löytää muualta.

Alpon kanssa ollaan keskitytty pitempiin kävelylenkkeihin pakkasten jälkeen, ilmat ovat olleet juuri passelit tuolle karvattomalle koiralle mennä. Tosin ei se enää olekkaan karvaton, sillä se on alkanut tiputtaa karvaa ja sitä tuntuu tippuvan loputtomasti. Pesu ja sen jälkeinen furminointi oli vain vuoren huippu, ja silloin kylppäri lainehti karvasta. Parina iltana annoin Alpon viedä lenkillä, ja molempina iltoina osoite oli sama, talo, jossa mun vanhemmat asuu, mutta reitit hieman erosi puolessa välissä matkaa toisistaan. Koska pettymys tuntui olevan kova, kun talon ohi pitikin vaan jatkaa matkaa, niin en oo kehdannut useampaa päivää tutkia, että onko se ainut paikka maailmassa jonne Alpo tahtoo kävellä.

Pyryä viihdytetään parhaan mukaan. Puoliso on käynyt sen kanssa valjakkohiihtämässä ja mää oon jo kerran uskaltanut kokeilla uutta vetovyötä ja canicrossaillut Pyryn kanssa, siinä ei paljon kerennyt omaa juoksua ja sen raskautta miettiä kun anto mennä vaan :) Nastakengät tosin vois tuoda vähän turvallisuuden tunnetta talvikeleillä, ja aikakin olisi ehkä parempi valita muuten kun ruuhkasimpaan töistä pääsy -aikaan, kanssakulkijat kun tuskin arvostaa keskellä kevyen liikenteen väylää pinkovaa kaksikkoa. Keskellä väylää siksi, että Pyry malttaisi vaan juosta, ei mennä pitkin penkkoja hajujen perässä ja tehden äkkipysähdyksiä. Mutta vyö on ihan huippu! Toko ja agility jatkuu omalla painollaan. Tajusin viime viime viikon agilitytunnin jälkeen, että mulla on itseluottamus nollissa taistellessa Pyryn huomiosta kaikkea muuta kiinnostavaa vastaan, ja se vaikuttaa aikasen negatiivisesti koko touhuun. Mutta nyt asia on tiedossa ja pyrkimys on pieniin onnistumisen hetkiin. Ja kun pieniä onnistumisia tulee, niin jospa sitä uskaltaisi alkaa aina isommin ja haastavimmissakin tilanteissa taistelemaan tuulimyllyjä vastaan :)

Komeita pilkkikelejä odotellen