Hermoromahusahistuspurkautumistilitys

Pyry kärsii eroahistuksesta, kärsi ekan kerran jo viime keväänä, jolloin se hiljennettiin haukkupannalla ens alkuun. Pannasta loppu patterit, kukaan ei valittanut metelistä ja elämä oli yhtä hymyä.

Kunnes marras-joulukuun vaihteessa saatiin ystävällinen lappu, jossa kerrottiin Pyryn ulvovan yksin ollessaan ja kuulostavan tosi eroahdistuneelta. Samoihin aikoihin myös isännöitsijältä soitettiin, että kuuluuko se huuto meiltä ja ollaanko tietoisia asiasta. Niille oli kuulemma soitettu tulenkatkuinen puhelu (voi kun ihmiset ymmärtäisivät, ettei omistaja koko asiaa välttämättä tiedä, ei Pyrykään koskaan huutanut kun me lähdettiin tai tultiin, jostain se aina sen tulonkin osasi arvata). Yläkerran ystävälliseltä naapurilta saatiin hyvät toimivaksi todistetut ohjeet kuinka jatkaa eteenpäin, ja me pidimme huolen, ettei Pyry jää liian illalla yksin, yms että naapureiden kärsivällisyys riittäisi. Lisäksi laitoimme ilmoitustaululle lapun, jossa oli molempien puhelinnumerot ja pyyntö, että meille ilmoitettaisiin jos huutoa kuuluu. Kukaan ei soittanut, ja hymy palasi kasvoille, ettei ongelma olekkaan niin paha. Samoihin aikoihin kyllä toivoin ongelmakoirakouluttajaa joululahjaksi, mutta kun meidän auto päätti hajota, niin vietiin se toive multa ja ajattelin valoa olevan sen verran tunnelin päässä, että asiasta selvittäisiin, vaikka koirakouluttajarahat olivatkin menneet autoon.

Kunnes tuli uusi vuosi. Meidät oli kutsuttu erään pariskunnan ekan oman kodin tupareihin, pariskunnan, joka saatto meidät aikanaan yhteen. Se oli heti selvää, että jos Pyryä ei kukaan tahdo ottaa yökylään, niin jää jommalta kummalta meistä juhlat välistä. Eräs kuitenkin lupautui sen ottamaan, veimme Pyryn hänen kotiinsa iltapäivällä tietäen, että se joutuu odottamaan ulkona häkissä noin 1,5h ennen kuin hoitaja tulee. Pyry ei juuri ole tottunut olemaan yksin ulkohäkissä, joten siinä kait tuli jo ensimmäinen virhe. Suurempi virhe oli kuitenkin sinisilmäinen luottamus hoitajaan, että hän töistä tullessaan pysyy kotonaan ja on Pyryn tukena ja turvana uudenvuoden yön. Hän kuitenkin aikanaan yllytti ottamaan Pyryn, omistaa itse useita koiria ja oli tasan tarkkaan tietoinen miksi Pyrylle hoitopaikkaa etsimme. En luota enää. Pyry oli jätetty yöksi sisälle suurehkoon metallihäkkiin, ja itse oli lähdetty juhlimaan uv:tä. Pyry oli vissiin tuhonnut häkin pohjalla olevan muovin ja tehnyt luultavasti kaikkensa päästäkseen pois. Paniikissa.

Tiistaina me saatiin äärimmäisen väsynyt koira takaisin ja kellot eivät hälyyttäneet vielä silloin. Pyry ei oikein syönytkään, mutta senhän pystyi laittamaan hoitopaikassa olleen juoksunartun piikkiin. Mutta keskiviikkona kun sen oli aika jäädä ensimmäisen kerran yksin nousi hirveä huuto ja ulvonta heti kun ovi painui kiinni. Ja huuto jatkui vielä silloinkin kun oveen laitettiin avaimet ja sitä alettiin aukaista. Muutenkin Pyry on käynyt kierroksilla normaalia enemmän lenkille lähtiessä, lenkillä, aamulla herätessämme, oikeastaan aina kun vähän jotain tapahtuu.Yksinoloharjoitukset ovat yhtä huutoa, kun ennen rapussa odottaessamme oli kotona syvä hiljaisuus. Tuntuu kuin tuo koira olisi saanut hermoromahduksen, ja hermoromahdukseen se on viemässä muakin. Pyryparka, joka pitäisi saada nyt kuntoon kolmessa päivässä, ennen maanantaita, koulun jatkumista ja pidempiä yksinoloja. Adaptil-haihdutin on viritetty, lyhyitä yksinoloja tehdään, mutta juuri nyt mun usko tähän on nollissa, häätö on kahden varoituksen päässä ja mun luottamusta nauttii enää oman perheen jäsenet mitä koirien hoitajiin tulee. Jos mulla olisi nyt kolme toivomusta käytettävissä, menisivät ne nyt heti Pyrylle ongelmakoirakouluttajaan, kastrointiin ja taloon kaukana muista. Juhlimista ei tarvitse miettiä kuukausiin, niin paska maku tästä jäi suuhun.