Kesä vaihtuu syksyyn

Eilen oli meidän kesäkauden viimeiset treenit ja tänään maanantaina alkaa syyskausi. Sopivasti taivaskin on harmaa ja sataa vettä. Kesän aikana minä kehityin agilityssä paljon. Treenit oli toistoja, toistoja, toistoja ja kerta toisensa jälkeen meidän kouluttaja väänsi rautalangasta mitä teen ja mitä mun pitäisi tehdä. Parantuvan ohjauksen myötä alkoi Pyrykin pysyä mun matkassa tekemättä omia ratkaisujaan, eli tavoite täyttyi ja agility pysyy meijän harrastuslistalla, vaikka syyskaudella ei ollakkaan ohjatussa ryhmässä. Keväällä sitten :)

Tokossa leikittiin koetta viimeisen kerran kunniaksi. Vaikka väliajoin kuvittelen meidän olevan kohta valmiita kokeisiin, niin ei vielä. Perusasennossa pysymistä pitää harjoitella paljon, luoksepäästävyydessä kun joutuu siinä kököttämään niin pitkän ajan. Paikalla olo meillä on jo niin hyvällä mallilla, että eilen kahen koiran touhutessa vieressä omiaan, Pyry pysyi paikalla ilman, että jouduin etes toistamaan paikka-sanaa kertaakaan. Kouluttaja sanoikin, että ihan sama mitä Pyry lopputreenin tekee, se on jo ylittänyt itsensä :) Seuraaminen oli Pyryltä parasta, vaikken etes palkannu kun vasta liikkeen loputtua. Jäävät taas sitten onkin aika kovan kertauksen alla. Kerran jo täydellisesti osatut liikkeet tuntuu unohtuneen Pyryltä täysin. Onko ne menny siltä sekaisin vai mitä lie, mutta Pyry ei yhtään tunnu tietävän mitä tekis kun käsky tulee. Eilen ei sitten otettukkaan kuin maahan meno ja sekin niin, että mää peruutin ja Pyry vapaasti seuras siinä perässä. Luoksetulosta on vähän vauhti hukassa nyt kun otankin sen suoraan sivulle, mutta koska sen eteen saaminen suoraan ja tarpeeksi lähelle tuntui olevan mahdotonta, niin jatketaan sivulle tuloa ja eiköhän se siitä. Ei oo luonnollista, että Pyryltä jäis ikuisuudeksi siinä vauhti uupumaan :) Hyppy on vielä kesken, se tekee aina hypyn jälkeen kauhean kaarteen esteen oikealle puolelle. Siihen oon kokeillut kosketusalustaa, ja sillä tiellä jatketaan. Syksyn tullessa vaihdamme taas ryhmää ja kouluttajia, kun eihän sitä jahtikaudella sunnuntaisin kerkeä/jaksa reenata.

Pyry odottaa hallissa vuoroaan

Alpon kesä oli pelkkää hengailua, sen kanssa ei olla tehty mitään elämää kummempaa. Kesä oli Alpon helpoin ikinä, oma piha mahdollisti sen, ettei tarvinnut lenkkeillä ollenkaan lämpimillä säillä, se raukka kun ei kestä sillon yhtään remmissä menoa, vaan kipittää ittensä hetkessä läkähdyksiin. Sillä ei oo himmailun taitoa, vaan kun pihalta poistutaan, menee se tosiaan sen minkä jaloistaan pääsee. Muutenkin oli kyllä seesteinen kesä, Pyryn tulehdukset ja kastraatio pisti stopin vesityön reenaamisillekkin, joten tänä syksynä sitä ei tulla erikoiskokeissa näkemään. Otetaan syksy reenin kannalta, isäntä saa kouluttaa meitä kumpaakin syvemmälle kanalinnustuksen saloihin :)

Auringosta nauttimista omassa pihassa, Alpon kesän tärkein tehtävä..

... pihan vartioimisen ohella

Hyi hyi mua, kun oon järkkäriä ulkoiluttanut luvattoman vähän. Anteeksi siis sotkusista puhelinkuvista.