Viikko sitten maanantaina Pyry pääsi sitten tikeistä eroon ja tiistaina sai palata normaalielämään liikkumisineen ja riekkumisineen. Mies kun ei ottanut poikaa sorsa-alotukseen mukaan, niin me sitten palattiin keskiviikkona agikentille vieraassa porukassa. Treenit oli katastrofi, Pyry juoksi vain pitkin hallia päästellen patoamiaan energioita. Eipä siinä vihanen voinut olla, ymmärtäähän sen. Perjantain reenit, tai reeneihin meno, jatkui samalla kaavalla. Pyry puhkusi energiaa niin, että käveltiin hallille 1,5 tuntia normaalin 30-40 min sijaan. Oli siinä emännällä pinna kiriällä ja vatutuskäyrä huipussaan, kun lopulta oltiin hallilla 50 min myöhässä tunnin kestävistä reeneistä.
Sen jälkeen elämä onkin ollut pyöräilyä ja potkuttelua semmosella mummojen kesäpotkurilla, jotenkinhan tuo latauma on saatava purkautumaan. Tänään mies taitaa myös vihdoin ottaa Pyrynkin sorsajahtiin mukaan. Minut se jo otti, sain elämäni ekalla riistaan kohdistuvalla laukauksella heti tavin ja oon edelleen ihan into piukeena :D Muuta en kahtena aamulentona saanut, mutta vika oli kyllä lintujen puutteessa.
 |
| Mun tyylinäyte :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti