Nappula vs. raaka liha

Ikuisuuskysymys, joilla molemmilla on vahvat kannattajapiirit. Jotkut vannovat teollisten muonien eli napujen nimeen, onhan ne kuitenkin koirille valmistettu, tutkittu (puolueellisesti vai puolueettomasti, sitä en tiedä) ja niissä pitäisi olla kaikki mitä koira tarvitsee. Toiset vannovat barffauksen, luonnollisen ruokinnan nimeen, tavoitteenaan  päästä siihen mitä koiran ruoka joskus alunperin on ollut. Paljon on ns. sekakäyttäjiä, jotka höystää nappulat lihalla, ja heidän koiransa ovat tyytyväisiä siihen.

Mun ongelmaksi on muodostunut se, etten tiedä mihin kuntaan haluaisin kuulua. Arvostan helppoutta paljon, mutta useita nappuloita kokeilleena mieleen aina hiipii, voisivatko koirat voida vielä paremmin. Sekaruokintaa olen paljon kanssa harrastanut, mutta kuitenki sekin perustui valmiille koiranruualle, ja höysteet olivat makua ja vaihtelua antamassa. Ennen Alpon tuloa Unto oli raakaruualla noin 9kk, mutta vaihdoin sen silloin takaisin napuille, koska se tuntui helpommalta ja mukavammalta, että pojat syövät suurin piirtein samaan tyyliin. Pentu-Alpoa en halunnut enkä uskaltanut barfille pistää, koska pennun kehitys on ainutlaatuista eikä siinä tahdo minkään menevän pieleen.

Nyt 1,5 napuvuoden jälkeen olen päätynyt taas kokeilemaan barfia lepposalla mielellä ja maalaisjärjellä, siitä kun on helppo saaha tehtyä vaikea asia omassa mielessään. Tämä syystä, että vaikka koirani voivat hyvin, niin uskon että hyvän jälkeen tulee vielä paremminkin. Tein vaihdon lennosta, ja ensimmäisten päivien jälkeen mieli on tyyni ja ratkaisu tuntuu oikealta. Aika näyttää onko ratkaisu hyvä vai tosi paha. Sitä ennen nautin Unton kakkakikkareiden näkösistä kakkakikkareista, keittiössä hyrränä pyörivästä Alposta ruoka-ajan tullessa, ruokakippojen lipomisien äänistä kippojen ollessa jo tyhjät ja ruuan jälkeen keskenään leikkivästä kaksikosta.

Uudet ruokakupit, joista ei lihat karkaile lattioille

Siistiä syömistä :)