Matka Lahteen ja takaisin 26,5:ssä tunnissa

Lahden kansainvälinen koiranäyttely oli saanut sellaisen tuomarin ranskanbulldogeille, että mekin lähdimme Tanjan, Alpon ja Idan kanssa täältä pohjoisesta asti sinne kehään pyörähtämään. Tuomari on maailmalla tunnetuimpien ja arvostetuimpien suomalaistuomareiden (luultavasti jopa tunnetuin ja arvostetuin) joukkoon kuuluva Allrounder Hans Lehtinen, joka sai ranskisryntäyksen aikaan Lahteen, 31 urosta ja 30 narttua oli hänelle ilmoitettu.

Meidän kööri hyppäsi perjantai-iltana etelään menevään yöjunaan omaan minimaaliseen makuuvaunuun. Vaunu tuntui aluksi kovin kylmältä, jolloin väänsimme lämpöä hieman isommalle. Siinä kävi sitten niin, että matka sujui 26 asteen paahtavassa lämmössä koirien läähättäessä, ihmisten hikoillessa ja kaikkien huonosti nukkuessa.

Aamulla totesimme junan olevan hieman myöhässä, onneksi mukava konduktööri huolehti, että jatkoyhteys Riihimäellä odotti meidät kyytiin. Tuota pikaa olimme hiljaisessa ja rauhallisessa lauantaiaamun Lahdessa, ja kävelimme näyttelypaikalle Lahden Messu- ja Suurhallille.

2,5:n tunnin odottelun jälkeen kehä alkoi pyöriä ja tuota pikaa tuli Alpon ja mun vuoro astella kehään. Molemmat oli aika nuutuneita, mutta kunnialla saimme osamme suoritettua. Lehtinen piti kovasti Alposta, mutta tuumasi sen olevan kuitenkin liian laiha, ja niin Alpo sai EH:n hyvällä arvostelulla.

Tuomari Hans Lehtinen
Huitukan Flash Gordon
NUO EH
Rodunomainen lähestyttäessä
"Hyvänmallinen uros, joka on tällä hetkellä liian laiha. Erittäin hyvä päätyyppi, alaleuka saisi olla voimakkaampi. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvät takakulmaukset. Liian leveät etuliikkeet. Rungon keveys häiritsee."

 

Samassa kehässä oli myös Alpon veli, joka voitti nuorten luokan, mutta harmillisesti jäi ilman SA:ta.
Tanja ja Ida pitivät huolen, ettei kotimatka jäänyt ilman uusia kantamuksia Idan ollessa PN1 ja VSP saaden sertin ja cacibin.

Näyttelyn aikana ulkolämpötila oli noussut kevään ennätyslukemiin, ja pääsimme kävelemään lyhythihaisissa takaisin rautatieasemalle. Alpoon aurinko porotti jo liiaksi asti, ja huoli oli jaksaako se kävellä perille, ja vielä niin ettemme myöhästy junasta. Olimme kuitenkin perillä hyvissä ajoin, ja hetken asematunnelissa vilvoittelun jälkeen olimme valmiit hyppäämään junaan ja suuntaamaan kotia kohti.

Matka kotiin meni väsyneissä ja unisissa tunnelmissa, hitaasti kelloa koko ajan vilkuillen, ja vihdoin lauantaiyönä puolen yön aikaan olimme Oulussa. Taas kerran reissussa parasta oli kotiinpaluu :) Nyt sunnuntai-iltapäivänä Alpo nukkuu edelleen ja palauttelee voimiaan raskaan reissun jäljiltä.