Metästyskauden lopetus

Me vähän venytettiin metästyskautta ja käytiin vielä näin marraskuussa tuolla tuntureilla, jossa riekonmetsästys jatkuu pitkälle kevääseen. Tuttu ja turvallinen Näkkälä ja Samulin mökki toimi jälleen tukikohtana. Perjantaina sinne ajeltiin, on se vaan masentavaa, kun neljältä on jo säkkipimeää ja tuntuu, niinkun olisi keskellä yötä liikkeellä. Kaheksan aikaan illalla olimma kuitenkin jo perillä.

Kuolat otalla kaminan edessä lepäilemässä

Mökkiin ei tule sähköjä, joten illalla ainut valaistus on kynttilät

Pilvisenä lauantaiaamuna lähettiin sitten liikkeelle kohti Seyrisvaaraa, joka oli aijemmin hyväksi kohteeksi havaittu. Nopeaa kuitenkin tajusimme, että 14 cm lunta on paljon ja hiastaa etenemistä huomattavasti, eikä aika millään riitä niin kauas vaeltamiseen. Pari viikkoa sitten jäässä olleet suot olivat sulaneet ja lumikerros märän suon päällä oli aika tympeä yhdistelmä. Olimme lukeneet mökin vieraskirjasta, että riekot ovat nyt kovin arkoja ja sen saimme kokea itsekkin. Jos koira pääsikin seisontaetäisyydelle, lähtivät riekot karkuun kauan ennen kuin me olisimme päässeet ampumaetäisyydelle. Taisimme nähdä kuusi riekkoa koko päivän aikana, suurin osa riekoista oli ihan muualla missä me. Lumi tuotti myös Pyrylle ongelmia kertymällä anturoiden väliin. Vauhti hiipui pitkin päivää, luovin matka oli lyhyt ja koira pysähteli pureskelemaan kertynyttä lunta. Kovasti yritettiin tietenkin sitä auttaa poistamalla lumipaukut jaloista usein, mutta niin vain ne hiersivät muutaman varpaanvälin lähes vereslihalle. Päätettiin sen päivän retki noin kuuden tunnin jälkeen väsyneinä ja vailla yhtään tilannetta, missä olisi ollut mahdollisuus saada riekkoja. Pyryyn lumen vaikutus oli valtaisa, sille kertyi kilometrejä vain 21 km, kun normaalisti tuossa ajassa taitaa kertyä ainakin se 40 km.

Minä en ollut ostanut lupaa kun lauantaille, joten sunnuntaina jäin hyvillä mielin Pyryn kanssa mökille. Mitäpä sitä koiraparan tassuja sen enempää koettelemaan. Pojat lähti sitten oikein perinteisesti kävelemään linjassa valmiina ampumaan riekkoja sitä mukaan, kun ne edestä lähtee lentoon. No yhtään ainutta riekkoa he eivät olleet nähneet, joten se siitä. Pyry oli selvästi ihmeissään, kun ei päässyt poikien matkaan, enkä uskaltanut päästää sitä pihalle ollenkaan sinä aikana, se kun vois olla ihan hyvin niin hullu, että lähtis niitä jälestään. Koska pitkä kotimatkakin oli vielä edessä, eivät pojat viipyneet metsällä kuin puoleen päivään asti. Sen jälkeen söimme, kerättiin kimpsut kasaan, siivottiin mökki ja liikkeelle päästiin jo yhden jälestä. Siivotessamme Pyry hepuloi pihassa, lunta keränneet tassut taisivat olla muisto vain, kun sai omassa rauhassa pöljäillä pitkin mökin ympäristöä ja Näkkäläjärven jäätä. Vähän mua hirvitti, että jos se sinne järveen umpsahtaa, kun sen perään ei oltu kattomassa, mutta oli jää jo kymmenkunta senttiä paksua ja kantoi hyvin tuollaisen kevytaskeleisen rasvatun salaman. Lopussa kuvia mökin pihasta. Onko tympiämpää kuvauskeliä, kun pilvinen, vähävaloinen talvisää..

"Jättivät minut tänne.."

Sauna

Mökki

Niinkuin kirjoitussävystä jo voi lukea, ei ollut mikään onnistunut reissu. Mutta näinhän sitä oppii, milloin kannattaa tunturiin lähtä, eikä kyllä tuota parempaa liikuntaa ainakaan ole olemassa. Mökki ei pettänyt odotuksia ja mikäs siinä iltasin herkutella, saunoa ja lätkiä korttia kavereitten kanssa, kyllä mökkeily aina kaupunkiolosuhteet voittaa :) Nyt siirretään katse kohti muita harrastuksia ja annetaan metästysjuttujen hetkeksi jäädä taka-alalle.