Aina nälkä!

Pyryn kastoinnista on nyt reilu kolme kuukautta, ja vaikka juuri mikään ei oo vielä muuttunut, niin yksi odotettavimmista asioista on tullut keskuuteemme. Koira, jolla on omasta mielestään nälkä KOKOAJAN. Se yrittää nuolla olkkarinpöytää, jossa oli äsken voileipä. Se kerjää ja sen kuono yrittää hivuttautua ruokalautasille. Se tuijottaa intensiivisesti koko sen ajan kun yrität syyä. Se alkaa kuskaan sulle kaikki huonekaluja pienemmät tavarat, että jos jotain moisesta tempusta irtois. Se on salamana keittiössä, kun joku muukin on. Se pyörii siellä vihjeenä, että nyt ois nälkä. Se pyörii siellä vihjeenä, että leiväntekovermeet on jääny levälleen ja tekis hirviänä mieli. Se hädintuskin poistuu keittiöstä, jos koirien kupeissa on jotain hyvää sulamassa niille. Se käy ruokkimassa ittiään koirien ruokasäkistä, joka sai ennen olla aina rauhassa. Se on r-a-s-i-t-t-a-v-a. Se on Pyry.