Alpo ja Pyry

Alpo ja Pyry
Kaikkien kuvien © AHo, ellei toisin mainita

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Tokoiloa!

Tänään oli aivan huiput tokotreenit! Pyry oli parhaassa (rauhallisimmassa) viretilassa koskaan, ja sen keskittyminen oli lähes täydellistä. Syynä saattaa olla eilinen mätsäreissä vietetty kolmetuntinen, joka Pyryn niin rauhoitti, mene ja tiedä, mutta ihan huippu se oli <3

Alotettiin kehääntulotarkastuksella ja luoksepäästävyydellä. Tulotarkastuksessa Pyry istui ja ekassa luoksepäästävyydessä vähän peruutti, mutta toka luoksepäästävyys meni nappiin ja Pyry pysyi ihan rauhallisena paikallaan. Sen jälkeen tehtiin paikalla oloa. Reeneissä ei ollut Pyryn lisäksi kun yksi koira, mutta se ei malttanut makoilla, vaan nousi usein istumaan ja sen korjailu tuotti ihan mukavasti (ei liikaa) häiriötä Pyrylle. Pyry kuitenkin pysyi koko minuuttisen nätisti paikallaan, loppupuoliskolla vähän meinasi kyllä piipata.

Sitten vuorossa olikin jännät paikat kun tehtiin häiriötreeniä. Ensin niin, että koirat vierekkäin, toinen istumaan ja toinen (Pyry ensin) maahan. Koirat jätettiin ja istumassa oleva kutsuttiin luokse ja maassa olevan tuli pysyä paikallaan. Ekalla kerralla kun kaveria kutsuttiin, oli Pyry niin keskittynyt muihin hallin tapahtumiin (hallilta lähtevään koirakkoon), ettei etes huomannut kaverin lähtöä. Myös toisella kerralla Pyry pysyi tyynen rauhallisesti paikallaan. Kun oli meidän vuoro tehdä luoksetuloa, Pyry ensimmäisellä kerralla kerkesi juuri luoksekäskyn kanssa yhtäaikaa mennä makuuasentoon, mutta lähti siitä hieman epävarmoin askelin kuitenkin tulemaan luo. Toisella kerralla pysyi istaaltaan ja tuli jo varmemmin luokse, mutta kuitenkin vähän jarrutellen, eikä kierroksia nostattaen (Pyryllä siis on noussut tähän mennessä aina kierrokset liiaksi kun tulee vauhdikkaampi liike, ja sitten menee keskittyminen ja alkaa rälläily). Toisessa häiriötreenissä koirat laitettiin vierekkäin nenät vastakkaisiin suuntiin, jätettiin istumaan ja vuorollaan käskettiin maahan niin, että toisen tuli jäädä istumaan. Sekin meni Pyryllä nappiin. Mutta sitten tehtiinkin niin, että koirat olivat edelleen samassa asetelmassa, mutta meidän kouluttaja sanoi "maahan"-käskyn aina kolme kertaa putkeen eri äänensävyillä. Silloin Pyry rämähti maahan joka kerta kun tuli painostavampi matala äänensävy. Lopulta tehtiin niin, että seisoin Pyryssä aivan kiinni pitäen palkkaa sen nenässä kiinni ja sillä se saatiin pysymään istualleen vaikka taustalta tuli painostava käsky. Lintukoirarukkanen, ku tämä on ollut se the käsky, mitä ei koskaan saa ohittaa. Tähän pitää saada ulkopuolista apua, niin, että mun tai miehen maahan-käskyihin tulee tulevaisuudessakin reagoida aina, mutta muiden ääniin sitten ei. Luoksetulo tehtiin kerran, ekalla jätöllä Pyry valuin nenän mukana maahan nuuskuttelemaan, mutta korjauksen jälkeen pysyi nätisti paikallaan ja tuli hienosti luokse vaikka sekä takavasemmalla että -oikealla oli koira.

Lopuksi saatiin vielä valita mitä liikettä tehdä, ja koska Pyry oli ollut niin rauhallisena, niin otin riskin ja tahdoin reenata estettä. Tehtiin niin, että kouluttaja oli esteen toisella puolella lautasen kanssa palkkaamassa ja palkan saatuaan kutsuin Pyryn takaisin esteen yli mun luokse. Tämä on kuulemma äärimmäisen tärkeetä, sillä kouluttaja itse oli alunperin opettanut koiraa vaan pysähtymään esteen toisella puolella ja kiertänyt itse sinne niinkun alo-luokassa tehdään, mutta sitten olikin joutunut tosissaan taistelemaan ylempiin luokkiin, että saa koiransa tulemaan esteen yli, eikä kiertämään. Ja siispä käsky kävi, että ehkä kerran kahestakymmenestä toistosta saan Pyryn pysäyttää toiselle puolelle, mutta esteen ylityksestä molempiin suuntiin tehdään itsestäänselvyys, muu on harvinaista poikkeusta. Eka hypyn jälkeen Pyry lähti nuuskuttelemaan, mutta kävin nappaan sen niskavilloista takasin, hyppäytin myös toiseen suuntaan, otin sivulle, lähetin hyppyyn, kutsuin esteen yli luokse ja niin edelleen. Kerran välissä tehtiin niin, että pysäytettiin Pyry esteen toiselle puolelle ja kouluttajamme sen siitä palkkas, mutta muuten tehtiin ihan solkenaan vaan hyppyä molempiin suuntiin. Ja Pyryllä ei noussut kierrokset siitä! Siihen olikin hyvä lopettaa reenit tällä kertaa :) Kotiläksynä iänikuinen seuraaminen ja sen käännökset..

6 kommenttia:

  1. Onnea onnistuneesta treenikerrasta.:) Toivottavasti jatkossakin Pyry malttaa keskittyä paremmin.:) Jännä toi hyppy. Mä oon opettanut ensin alokasluokan liikkeen suoraan eli koira esteen yli ja sit seisomaan. Mä olin taas alkuun varovainen etten kutsunut koiraa takaisin ennenkuin se osaa seistä esteen toisella puolella ettei se ala kokeessa hyppimään estettä molempiin suuntiin, sehän menis nollille jos niin tekisi (alokasluokassa). Nyt ollaan tehty voittajaluokan hyppynoutoa ja siinä koira tulee kapulan kanssa takaisin esteen yli, ei mitään ongelmaa. Itse kuitenkin olisin tosi tarkkana ettei koira ala jojoilemaan esteen yli hyppimällä.

    Miten teillä meni mätsäreissä?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla että seuraavaa koiraa opettaessa oon sun kans samaa mieltä hypyn opettamisesta, nyt en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata, kun ei tiedä mikä lopputulos meitä siinä odottaa :) Mulle ja Pyrylle se on jo iso voitto, että mää lähetin sen itestä pois päin, kutsuin takasin ja se myös tuli :D

      Mätsäreissä Pyry veti ittensä semmosille kierroksille ja oli ku tiukalle vejetty vieteri, pieninkin kontaktin saaminen siihen oli työvoitto. En tiiä oisko paras viettää sen kans vaan rauhallista koti- ja mettäelämää vai voisko se vielä joskus saaha piettyä ittensä kasassa tuommosissa tilaisuuksissa, mutta ei sitä hyvähermoseksi voi hyvällä tahollakaan sanoa.. Mutta siis saatiin sininen nauha ja sinisten kehästä meijät käteltiin ulos.

      Poista
    2. Emmä ainakaan vielä luovuttaisi Pyryn kanssa. Se on kuitenkin vielä nuori ja kokematon. Kannattaa vain käydä paljon erilaisissa paikoissa sen kanssa.:) Ehkä se ei sit vedä itseään niin piippuun kun ei ole enää harvinaista herkkua että pääsee jonnekkin ihmisten ilmoille. Meillä vuosi sitten Elsa tuli ihan hirveen araksi ja meinasin jo heittää hanskat tiskiin tokon suhteen, koska eihän se olis päässyt luoksepäästävyydestä läpi jos pelkää tuomaria. Käytiin ahkeraan joka viikko mätsäreissä ja näyttelytreeneissä, tokotunneilla ym niin kyllä kehitystä alkoi sitten näkymään ja nyt ei kyllä uskoisi Elsaa samaksi koiraksi.:) Olen tosi tyytyväinen nyt Elsaan.:)

      Ota vaan Pyry mukaan joka paikkaan ja naksuttele kontaktista, edes muutaman kontaktin kun saat niin se on jo askel eteenpäin.:) Mä uskon että Pyrystä tulee vielä upea koira jonka kanssa on mukava tokoilla ja agiliidellä.:)

      Poista
    3. En oo vielä heittänyt kirvestä kaivoon, muuta ku välillä aina hetkellisesti ;) Mutta Pyryn kanssa ollaan käyty ohjatuissa reeneissä muiden koirakkojen kanssa 1,5 vuotta sen kaks vuotisen elämän aikana ja se on eläny viimisiä viikkoja lukuunottamatta kerrostalossa Oulun keskustan tuntumassa, niin ei se pelkkää tottumattomuuttakaan ole.. Pyryllä on kyllä pahat vertailukohteet, ranskikset kun on ku kalliot, ne ei järky mistään :D

      Poista
  2. Meillä tapahtui Caralla tossa kahden vuoden tietämillä aikuistuminen ihan yhtäkkiä. Sen jälkeen alkoi vasta koulutuskin sujua ilman hermojen menettämistä. Se oli ihan mahdoton siihen asti, ei siihen saanut kontaktia millään ja se oli aivan riiviö, puurokorva. Ei uskoisi kun katsoo sitä nyt. Nyt se on itse rauhallisuus kotioloissa ja tapittaa silmiin kun juttelee sille. Ehkä Pyrylläkin alkaa teini-ikä loppua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivossa on toistaseksi hyvä elää :) Tuntuu olevan kahta tyyppiä retkuja, niitä joilla jotain naksahtaa päässä siinä muutaman vuojen iässä ja sitte niitä joista yli kymmenenvuotiainakin sanotaan, että ne on ihan samanlaisia hästääjiä ku junnunakin.. Mää niin toivon ja haluan ensimmäistä! :D

      Poista