Pyry otti tänään pihavahdin roolin ja tarkkaili hyvin rauhallisena ja pitkään takapihan aitojen taakse. Kerkesin käydä sisältä hakemassa kamerankin ja kuvata tätä vahtia:
Kesken kuvailun se sitten selviskin mitä Pyry tarkkaili, sillä aidan taakse tuli iso ajokoiran ja rotikan sekotusta muistuttava uroskoira. Se kävi rauhallisesti pyörähtään portilla ja lähti pois päin, kun Pyry pinkaisi perään mennen kevyesti aidan yli hankien päältä. Siitä alkoikin jännät paikat, nakkasin Alpon sisälle ja sydän tykyttäen lähdin katsomaan, että kuinka kauas tämä uusi tuttavuus Pyryn johdatteleekaan.
Ei ne onneksi ollut menny kuin vähän matkaa meidän tietä, ja siellä ne elvisteli ja vähän nahistelikin keskenään. Kutsuin Pyryä ja se lähti jo tulemaan, mutta kun toinen tuli perässä, niin jatkui nahistelu. En uskaltanut mennä väliinkään, joten johdattelin molempia meidän pihaa kohti. Sain vieraan koiran meidän pihaan, kun Pyry ja minä jäätiin tielle portin taakse. Koira lähti tutkimaan pihan hajuja, ja minä nappasin Pyryn kainaloon, vein sisään ja palasin pihalle miettimään, mitä vieraalle tekisin. Koira osottautui onneksi hyvin kiltiksi, ja kun selasin puhelinta miettien, kuka osaisi kertoa mistä tämä kaveri on tullut, paineli se huomaamattani viereiseen metsikköön. Myöhemmin kuulin, että sen metsikön takana sen koti taitaakin olla, joten eiköhän tuo kotiinsa löytänyt :) Mutta opetus on, että pitäkää aina koiralla semmosta pantaa/valjaita, jossa on puhelinnumero! Pyryllekkin tästä lähin napsautan aina pihalle mennessä pannan kaulaan. Ja toinen opetus mulle, että jos Pyry kovin jämähtää paikoilleen jotain ihmettelemään, niin pitää mennä itse kattomaan, mitä se tarkkailee, eikä lähtä hakemaan kameraa ja jäähä kauemmas kuvaileen (tähän semmonen rolling eyes -hymiö).
Otin viime kesänä takapihalta kiinni mastiffipennun jolla ei ollut pantaa eikä ketään omistajaa näkynyt. Koitin etsiä netistä et mikä ottaa irtokoiria vastaan niin en löytänyt yhtäkää paikkaa!:O Onneksi pihalle tuli palloilemaan sen koiran omistaja, sain palautettua koiran sitten sille. Siitä lähtien olen pitänyt Elsalla pantaa jossa on numero. Harvoin päästän sitä ilman pantaa tai valjaita vapaaksi ku on aikamoinen homma kaivaa joku paikka minne koiran voi viedä.
VastaaPoistaNo nyt sitten löysin heti googlettamalla mikä Vantaalla ottaa löytöeläimet vastaan. Mutta kuitenkin, on se helpompi soittaa omistajalle et hakee koiran kuin alkaa kiikuttamaan sitä koiraa jonnekki. Kerran otin kissan kiinni, sillä onneksi oli numerolappu pannassa. Omistaja oli tosi kiitollinen kun sai monta päivää kateissa olleen kissansa takaisin. Oli aikamoiset pakkasetki silloin. Mastiffin omistaja ei tainnut edes kiitellä, otti koiran hihnaan ja lähti lätkimään. Kaikkea sitä näkee. Tossa vieressä menee tosi vilkasliikenteinen tie, olis ollut sen koiran menoa jos olis sinne eksynyt..:(
PoistaOulun löytöeläinkoti on meistä 20+ km:n päässä, niin ois se mukavampi soittaa omistajalle, joka luultavammin on alta kilometrin säteellä, entä lähtä roudaan eläintä sinne löytölään. Mutta toivottavasti ei tuu tavaksi törmätä nuihin irtokoiriin, kissat täällä omakotitaloalueella taitaa kulkia ihan omistajien omasta toimesta pitkin lähiötä.
PoistaJa ehkä se mastiffin omistaja oli vaan niin shokissa vielä, ettei hoksannu kiittää :) Vaikka on niitä kyllä aika moukkiakin koiranomistajissa..