Kiuruveen ryhmis

"Hei, mää oon näyttelyssä!"

Hurautettiin aamulla Kiuruveelle kolmen koiran ja neljän naisen laumana. Bretoneita oli ilmotettu kaheksan, tuomarina Paavo Mattila ja kehä alko kymmenen jälistä, kunhan ekana olevat kaks porokoiraa oli arvosteltu.  Pyryllä oli vauhti päällä näyttelyalueella, mutta hyvin meijän händlerinä toimiva Lea sai Pyryn kehässä esiintymään.

Mattila aiheutti mulle melkeen sydärin, kun mittas Pyryn kahesti, mutta niin vaan ERI napsahti! Arvostelukin oli hieno, mutta SA jäi puuttumaan, ja Pyry jäi luokkansa kolmoseksi. Mutta mun päivä oli pelastettu jo sillä, että yhistelmä suomalainen tuomari + mittatikku ei tuonu hylsyä mukanaan :D

Arvostelu meni näin: "Kookas erinomainen uros. Kaunis pää, hieman kevyt runko. Erinomainen ylälinja ja raajat. Hyvä karvapeite. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."

Pyry oli meijän porukan eka kehäilijä, ja hengattiin ja harjoteltiin häkissä rauhottumista muita ootellessa. Makkaraa ja lettuakin syötiin :) Kotona oltiin neljän jälistä ja sen jälkeen onkin uni maistunut mulle ja koiralle, reippaina kun herättiin klo 04.20.

Parhaat päikkärit...

... on kun saa nukkua auringon säteissä nallen kanssa <3

Tilannekatsaus

Tänään käytiin eläinlääkärissä kattomassa kuinka Alpon silmä on parantunut. Tulos oli hyvä, silmä oli parantunut paremmin mitä ell oli uskaltanut ajatellakkaan :) Vielä viikon ajan laitetaan silmätippoja pari kertaa päivässä ja sitten sen hoito olisi valmis. Alpo sai myös hirviänä kehuja, kun antoi tällä kertaa niin kiltisti tutkia silmän, oli menny oppi perille, kun on joutunut niin paljon sille silmäippoja ja -geeliä laittamaan.

Pyryn ja mun kesän ohjatut reenitkin on vihdoin selvillä, kerkesin mää niitä oottaakkin, ja kuulla huhuja, jokka pitivätkin paikkansa :D Sunnuntai-illat on seuraavat neljä kuukautta pyhitetty tokolle uuden kouluttajan, ihan uusien reenikavereiden ja uuden hallin (maneesin) kanssa. Oisin kyllä himoinnut tuon hallin yhteydessä olevalle ulkokentälle, mutta ehkä me aina väliajoin toivottavasti käydään ulkonakin reenaamassa. Kaikista vauhdikkaimmat "Pyry irti" -liikkeet kyllä suoritan mieluummin sisällä, se ku muuten saattaa löytyä hevosten keskeltä naapuritallilta.. Mutta kuitenkin toivon suoritusvarmuuden saamista pihallakin tältä kesältä :) Myös pari urheilukenttää on pistetty silmille omatoimireenausta ajatellen.

Agilityä reenataan vain joka toinen viikko, kun ryhmäpaikka osui perjantaille ja taidan olla joka toinen viikko iltavuorossa aina klo 23 asti.. Mutta ehottoman hyvä näin, että toko on meillä viikottaisena ohjelmassa! (Terveisin: Taas hermonsa menettänyt keskiviikon agitunnilla.) Siinä on edessä myös sama uusi halli, eri uusi kouluttaja ja ryhmä. Huhujen mukaan se ryhmä on semmonen missä väännetään asioita rautalangasta, kai joku varsinainen tarkkisluokkalaisten ryhmä :D Sitä tarvitaan, meillä on nyt 8kk KASsissa reenailua takana, ja muutamaa valonpilkahdusta lukuunottamatta kehitys on nollissa! Kiitos sen raalta karkailun. Jos me ei sitä kesällä osata ratkasta, niin syksyksi jätän reenipaikan hakematta Pyrylle, tiiä vaikka alkaisin kaverin lupaavaa koiraa ohjaamaan ;) (mutta hys nyt vielä siitä, kuhan leikittelen ajatuksella).

Lisäksi kesällä pitää pitää uima- ja noutoreenejä, oishan se tavoite, että syksyllä kävis avo-luokan erikoiskokeista avaamassa, ja vesikoehan siinä sitten ensimnmäisenä tulee eteen :) Tällä hetkellä haaveilen, että saisin ukon suostuteltua lähteen ainaki yhteen mettä- ja yhteen peltokokeeseen. Tai IIIISOOO ehkä, että veisin ite sen etes pellolle. Näemmä nyt on tullut kanakoirakerhon reenikalenterikin jo julki, pitää tutkia, kuhan mun työkuviot lopullisesti selviää.

Sitten parit näyttelyt voisi käydä läpi, mutta kattoo nyt eka ainaki miten ens viikon viikonloppuna sujuu. Tänä viikonloppuna suunnataan mätsäreihin, missä iki-ihana Jari Laakso on isoilla koirilla tuomarina <3 Ylivoimasesti mukavin tuomari, jolla oon bulldoggien kanssa käynyt, retkuille sillä ei taija vielä olla oikeuksia. Tai no ei nyt ylivoimasesti, on esim Putkosen Juha ja ulkomaalaisista vaikka Laurent Pichard kans ollu tosi mukavia :) (Jännä miten jotkut tuomarit jää niin mieleen, ja toisista ei muista mitään, vaikken määkään niitä näyttelyitä niin älyttömästi oo kiertäny.) Mutta siis suosittelen kaikille käyttään tilaisuuden hyväksi, jos joskus voi päästä Jarin arvosteltavaksi. Tuun aina muistamaan miten se Untosta sano, että eihän tuo bulldogilta näytä, mutta siinä sulla on kaveri 15 vuodeksi. Iso iso harmi, ettei niin käynyt, mutta siltikin se arvostelu lämmittää edelleen mun mieltä, Jari kun arvosti tosi paljon Unton tervettä rakennetta vaikkei voinutkaan koiraa palkita, kun ei se ihan rotumääritelmän mukainen ollut. Alpo oli silloin vasta pentuluokassa, mutta Laakso osasi heti todeta, että pitkä se on ku tavarajuna ja omaa enkkubullan karpin, mutta hienoja kuvia siitä saa eestä päin :D Ja tottahan se on, tai no ei Alpolla kyllä rintakehäkään oo semmonen näyttävä, vaan ihan lattana siinä etujalkojen välissä, mutta pääkuvat ainaki on söpöjä! Mutta siis Laakson arvosteltavaksi esittämisen osalta nyt sunnuntaina ja sitten viikon päästä Paavo Mattilan arvosteltavaksi ihan virallisesti :)

Näin nättejä kuvia :) (C) Tanja Siira

Mainoskasvon ainekset

Mikään ei piristä koiranomistajan mieltä niin kuin se, että koiraa kehutaan :) Ja tänään tokotunnilla yhtäkkiä meijän kouluttaja totes, että Pyry on niin söpö, että kuuluis koiranruokamainokseen. Ja kuinka oikeassa hän onkaan, kattokaa nyt vaikka:

Sen lisäksi ihmeteltiin vielä Pyryn kuuliaisuutta, jota on jatkunut jo jokusen reenin ajan, kyllähän olin rinta rottingilla ylpeydestä lopputunnin :)

Agi-iloakin vielä!

Meillä onnistumiset jatkuu, ja oikeen pistää ihmetyttämään, että aikuistuuko tuo koira sittenkin vielä joskus? No toki tässä rymistellään vielä monet kerrat pilvilinnoista, mutta tämän viikon kolmet onnistuneet reenit on ehottomasti uusi ennätys :)

Eilen omalla agitunnilla tehtiin kolmea 5-7 esteistä pätkää. Me Pyryn kanssa tehtiin pohjalle muutamat kepit, aattelin, että jos sitä kautta löytyis keskittyminen. No ei se löytyny, vaan ampas radalle päästyään kolmesti kait (kuka niitä enää laskee) hukkateille, ja lopulta taidettiin siitä radasta suorittaa kaks peräkkäistä estettä ja olla ilosia, että se sen aikaa pysy hallinnassa. No mutta sitten seuraavilla ratapätkillä se ei enää lähtenytkään humputtelemaan ja pystyttiin kouluttajan kans jo vähän keskittyyn mun virheisiin. Niitä nimittäin tulee älyttömästi ja oon aivan liian myöhässä aina ja lisäksi mulla usein loppuu usko kesken ja lopetan ohjaamasta kun oletan, että nyt Pyry lähtee käsistä. Mutta vimpassa pätkässä olin itekkin jo aika mukana ja näytettiin Pyryn kanssa mitä se voisi parhaimmillaan olla. Lähettiin ennen aikojaan jatkaan matkaa, Pyry oli niin hyvä, että oli pakko lopettaa reenit moiseen onnistumiseen :)

Tänään käytiin vierailemassa toisessa agiryhmässä, jossa tehtiin pelkkiä yksittäisiä esteitä. Semmoset on just huippujuttu meille, hirviänä häiriötä tuntemattomista koirista, muttei kovin häävit mahollisuudet karkailla niitten luokse. Alotettiin kepeillä, kun muut teki kauempana omia juttuja. Pyry on niin hassu, kun se saattaa roikkua narun nokassa pyrkien toisten koirien luo, sitten se suorittaa kepit siinä sivussa ikäänkuin ja alkaa taas roikkumaan narussa. Tokossa meille joskus todettiinkin, että tuo koira ainaki osaa vapautua käskyistä. Mutta siis kepeissä Pyryllä on aivan tosi hyvä lihasmuisti, nyt vaan pitää häivyttää remmi pois. Sitten reenattiin lähtöä. Koira istumaan hypyn taakse, toiselle puolelle lautaselle palkka, hirviää heilumista, juoksua, sätkimistä, paikallaan pysyvän koiran palkkausta ja välillä tietty myös palkkalautaselle vapauttamista liikkeellelähtökäskyllä. Eka vapautukselta Pyry jatkoi nenän perässä matkaa, ihan vääriin suuntiin, mutta kun kerran hain sen takasin palautteen kera, niin loppukerrat tuli niin nätisti suoraan lautaselta käsipalkalle niinkun Pyryn kuuluukin. Lopuksi tehtiin puomia, johon taijan vaihtaa ihan eri taktiikat, eli kosketusalusta käyttöön. Mutta jäi mukava fiilis, kun uusista koirista huolimatta saatiin onnistumisia ja Pyry malttoi välillä keskittyä hyvinkin. Huhti-toukokuun vaihteessa alkaakin sitten kesän ryhmät ja se tietää molemmissa lajeissa meille uusia reenikavereita ja alkuun siis pahoja häiriöitä, mutta pitää alottaa sitten maltillisesti hitailla ja rauhallisilla hommilla :)

Tokoiloa!

Tänään oli aivan huiput tokotreenit! Pyry oli parhaassa (rauhallisimmassa) viretilassa koskaan, ja sen keskittyminen oli lähes täydellistä. Syynä saattaa olla eilinen mätsäreissä vietetty kolmetuntinen, joka Pyryn niin rauhoitti, mene ja tiedä, mutta ihan huippu se oli <3

Alotettiin kehääntulotarkastuksella ja luoksepäästävyydellä. Tulotarkastuksessa Pyry istui ja ekassa luoksepäästävyydessä vähän peruutti, mutta toka luoksepäästävyys meni nappiin ja Pyry pysyi ihan rauhallisena paikallaan. Sen jälkeen tehtiin paikalla oloa. Reeneissä ei ollut Pyryn lisäksi kun yksi koira, mutta se ei malttanut makoilla, vaan nousi usein istumaan ja sen korjailu tuotti ihan mukavasti (ei liikaa) häiriötä Pyrylle. Pyry kuitenkin pysyi koko minuuttisen nätisti paikallaan, loppupuoliskolla vähän meinasi kyllä piipata.

Sitten vuorossa olikin jännät paikat kun tehtiin häiriötreeniä. Ensin niin, että koirat vierekkäin, toinen istumaan ja toinen (Pyry ensin) maahan. Koirat jätettiin ja istumassa oleva kutsuttiin luokse ja maassa olevan tuli pysyä paikallaan. Ekalla kerralla kun kaveria kutsuttiin, oli Pyry niin keskittynyt muihin hallin tapahtumiin (hallilta lähtevään koirakkoon), ettei etes huomannut kaverin lähtöä. Myös toisella kerralla Pyry pysyi tyynen rauhallisesti paikallaan. Kun oli meidän vuoro tehdä luoksetuloa, Pyry ensimmäisellä kerralla kerkesi juuri luoksekäskyn kanssa yhtäaikaa mennä makuuasentoon, mutta lähti siitä hieman epävarmoin askelin kuitenkin tulemaan luo. Toisella kerralla pysyi istaaltaan ja tuli jo varmemmin luokse, mutta kuitenkin vähän jarrutellen, eikä kierroksia nostattaen (Pyryllä siis on noussut tähän mennessä aina kierrokset liiaksi kun tulee vauhdikkaampi liike, ja sitten menee keskittyminen ja alkaa rälläily). Toisessa häiriötreenissä koirat laitettiin vierekkäin nenät vastakkaisiin suuntiin, jätettiin istumaan ja vuorollaan käskettiin maahan niin, että toisen tuli jäädä istumaan. Sekin meni Pyryllä nappiin. Mutta sitten tehtiinkin niin, että koirat olivat edelleen samassa asetelmassa, mutta meidän kouluttaja sanoi "maahan"-käskyn aina kolme kertaa putkeen eri äänensävyillä. Silloin Pyry rämähti maahan joka kerta kun tuli painostavampi matala äänensävy. Lopulta tehtiin niin, että seisoin Pyryssä aivan kiinni pitäen palkkaa sen nenässä kiinni ja sillä se saatiin pysymään istualleen vaikka taustalta tuli painostava käsky. Lintukoirarukkanen, ku tämä on ollut se the käsky, mitä ei koskaan saa ohittaa. Tähän pitää saada ulkopuolista apua, niin, että mun tai miehen maahan-käskyihin tulee tulevaisuudessakin reagoida aina, mutta muiden ääniin sitten ei. Luoksetulo tehtiin kerran, ekalla jätöllä Pyry valuin nenän mukana maahan nuuskuttelemaan, mutta korjauksen jälkeen pysyi nätisti paikallaan ja tuli hienosti luokse vaikka sekä takavasemmalla että -oikealla oli koira.

Lopuksi saatiin vielä valita mitä liikettä tehdä, ja koska Pyry oli ollut niin rauhallisena, niin otin riskin ja tahdoin reenata estettä. Tehtiin niin, että kouluttaja oli esteen toisella puolella lautasen kanssa palkkaamassa ja palkan saatuaan kutsuin Pyryn takaisin esteen yli mun luokse. Tämä on kuulemma äärimmäisen tärkeetä, sillä kouluttaja itse oli alunperin opettanut koiraa vaan pysähtymään esteen toisella puolella ja kiertänyt itse sinne niinkun alo-luokassa tehdään, mutta sitten olikin joutunut tosissaan taistelemaan ylempiin luokkiin, että saa koiransa tulemaan esteen yli, eikä kiertämään. Ja siispä käsky kävi, että ehkä kerran kahestakymmenestä toistosta saan Pyryn pysäyttää toiselle puolelle, mutta esteen ylityksestä molempiin suuntiin tehdään itsestäänselvyys, muu on harvinaista poikkeusta. Eka hypyn jälkeen Pyry lähti nuuskuttelemaan, mutta kävin nappaan sen niskavilloista takasin, hyppäytin myös toiseen suuntaan, otin sivulle, lähetin hyppyyn, kutsuin esteen yli luokse ja niin edelleen. Kerran välissä tehtiin niin, että pysäytettiin Pyry esteen toiselle puolelle ja kouluttajamme sen siitä palkkas, mutta muuten tehtiin ihan solkenaan vaan hyppyä molempiin suuntiin. Ja Pyryllä ei noussut kierrokset siitä! Siihen olikin hyvä lopettaa reenit tällä kertaa :) Kotiläksynä iänikuinen seuraaminen ja sen käännökset..

Pyryn synttärit

Vietettiin tänään Pyryn kaksivuotissynttäreitä rauhallisesti perheen kesken ulkoillen:

Luita syöden:

Leikkien:

Ja ennen kaikkea herkutellen, ihmiset banaanileivoksilla ja pojat lihakasviskakulla:

Pihavahti

Pyry otti tänään pihavahdin roolin ja tarkkaili hyvin rauhallisena ja pitkään takapihan aitojen taakse. Kerkesin käydä sisältä hakemassa kamerankin ja kuvata tätä vahtia:

Kesken kuvailun se sitten selviskin mitä Pyry tarkkaili, sillä aidan taakse tuli iso ajokoiran ja rotikan sekotusta muistuttava uroskoira. Se kävi rauhallisesti pyörähtään portilla ja lähti pois päin, kun Pyry pinkaisi perään mennen kevyesti aidan yli hankien päältä. Siitä alkoikin jännät paikat, nakkasin Alpon sisälle ja sydän tykyttäen lähdin katsomaan, että kuinka kauas tämä uusi tuttavuus Pyryn johdatteleekaan.

Ei ne onneksi ollut menny kuin vähän matkaa meidän tietä, ja siellä ne elvisteli ja vähän nahistelikin keskenään. Kutsuin Pyryä ja se lähti jo tulemaan, mutta kun toinen tuli perässä, niin jatkui nahistelu. En uskaltanut mennä väliinkään, joten johdattelin molempia meidän pihaa kohti. Sain vieraan koiran meidän pihaan, kun Pyry ja minä jäätiin tielle portin taakse. Koira lähti tutkimaan pihan hajuja, ja minä nappasin Pyryn kainaloon, vein sisään ja palasin pihalle miettimään, mitä vieraalle tekisin. Koira osottautui onneksi hyvin kiltiksi, ja kun selasin puhelinta miettien, kuka osaisi kertoa mistä tämä kaveri on tullut, paineli se huomaamattani viereiseen metsikköön. Myöhemmin kuulin, että sen metsikön takana sen koti taitaakin olla, joten eiköhän tuo kotiinsa löytänyt :) Mutta opetus on, että pitäkää aina koiralla semmosta pantaa/valjaita, jossa on puhelinnumero! Pyryllekkin tästä lähin napsautan aina pihalle mennessä pannan kaulaan. Ja toinen opetus mulle, että jos Pyry kovin jämähtää paikoilleen jotain ihmettelemään, niin pitää mennä itse kattomaan, mitä se tarkkailee, eikä lähtä hakemaan kameraa ja jäähä kauemmas kuvaileen (tähän semmonen rolling eyes -hymiö).

Silmäpuoli Jack, osa 2

Eläinlääkäriin tiemme vei Alpon silmän takia, kun se sitä siristi ja hankas edelleen aamulla. Lääkärissä Alpon silmiin laitettiin sitä vihreetä ainetta, joka paljasti kaiken syyksi ison kolmion muotoisen haavan silmän sisäkulman puolella aika lähellä iiristä. Seuraavat kaksi viikkoa silmiin laitetaan tippoja ja voidetta, ja sitten mennään kontrolliin katsomaan onko haava parantunut. Hyvä juttu on, että heti ekan voiteen laiton jälkeen ei Alpo oo enää yrittäny hangata sitä silmää :)

Silmäpuoli Jack

Syystä taikka toisesta Alpon oikea silmä on turvonnut ja sitä kutittaa kamalasti. Puhistin sitä apteekista hommatulla suolaliuoksella ja nyt odotellaan aamuun ja toivotaan, että yöunet saisivat silmän paremmalle tolalle niin, ettei tarvitse lähteä eläinlääkärille sitä näyttämään. Raukka istua kyyhöttää pesässään silmät kiinni, pikku potilas <3

"Voi että ku tympäsee"

Vielä silmä aukenee onneksi

Pääsiäispilkillä

Hyvinkin rauhallisena lajina pidetty pilkki saa uutta vauhtia ja vaarallisuutta, kun yhtälöön laitetaan kolme lasta, lapsirakas Alpo ja salamaa nopeampi Pyry. Onneksi kenestäkään ei tarvinnut kaivaa koukkuja irti, joten vietettiin eilen upea pilkkipäivä erään lammen jäällä. Hankikantoa ei ole edelleenkään, ja ei taida tälle keväälle tullakkaan, mutta ei se ainakaan Pyryn menoa hidasta. Alpon kyllä senkin edestä, mutta se osottikin suurta viisautta, kun meni aina kelkkauria pitkin, vaikka joutuikin silloin kiertämään kauempaa :)