Tokossa fengshui kohdallaan

Eilen oltiin tapamme mukaan tokotunnilla. Pyryn venkoilut, häiriöherkkyys ja rajaton riekkumisen riemu on tullut tutuksi jo kouluttajillekkin, ja niinpä me saadaan nykyään ihan omaa special-kohtelua. Eilen halli jaettiin putkilla niin, että meillä oli oma loossi missä reenata. En tiedä oliko kyse siitä, että ihan suora näköyhteys puuttui vai mistä, mutta Pyry oli mahtava <3

Ihan ekkana otettiin paikalla oloa, minä ja Pyry niin, että pysyn lähellä ja palkkaan lähes jatkuvalla syötöllä, sillä kun on tapana alkaa venkoileen ja ryömimään siellä lattian rajassa miten sattuu. Eilen ei ollut tietoakaan semmosesta! Pyry pysyi ihan paikallaan ja muutamaa vilausta lukuunottamatta katsekkin pysyi mussa, pystyin ottamaan hyvin siihen etäisyyttä, kiertämään takaa, käymään vieressä ja siinä se niin nätisti näpötti.

Paikalla olon jälkeen mulle ja Pyrylle oli varattuna aikaa helppoihin kontaktiharjoituksiin  ja namin etsintään, tarkotuksena, että koira väsyis ja rauhottuis. Mutta rauhallinen se oli jo alun alkaen ja niinpä uskaltauduin pieneen hippaleikkiin, että juoksin vähän Pyryä karkuun ja käänsin sille selän ja odotin, että se tulee hakemaan kontaktia. Vaikka usein nenä menikin maahan ja sai jänskätä, että nykkö se lähtee nenän perään, niin kuitenkin nenä aina irtosi maasta ja kontakti muhun tuli otettua.

Uutena asiana otettiin siivekkeen kiertoa, joka on tuttu agilitystä ja tuli Pyryltä tosi nopsasti pienen välimatkan päästäkin. Kierrokset alkoivat kuitenkin nousta, kun pääsi juoksemaan, joten parin onnistuneen toiston jälkeen palattiin kontaktiharjoituksiin ja rauhalliseen mielentilaan. Kerran lelulla palkatessa Pyry kävi kiertämässä koko hallin täyttä kyytiä, mutta mitäpä tuosta, se on lähestulkoon sallittua, kun kyse oli palkasta ;)

Liikkeestä maahanmenoakin otettiin, Pyry on alkanut viivyttämään sitä kahden askeleen verran, niin keskityttiin siihen, että samalla kun annoin käskyn, niin vedin Pyryn herkulla maahan. Pitäis  opetella sanomaan "maahan" jämäkämmin, nyt se kuulemma jatkuu ja jatkuu vaan, vissiin tyyliin maaaaaahan. Lopussa otettiin pari luoksetuloa koko hallin pituudelta niin, että muut reenarit lähti alta pois. Pääsi Pyry juoksemaan ja pystyin jo odottamaan, että se istui mun eteen ja sitten vasta palkkasin. Pyry suorastaan liukui persuksillaan mun jalkoihin pahki, mutta eikö innokkuus moisessa liikkeessä olekkin juuri hyvä :D

Ihanimmillaan maailman ihanin, kamalimmillaan maailman kamalin koira